kovalev kirjoitti:Harlamov muuten pelasi ottelun loppuun ja viimeisenkin pelin (tosin vain silmänlumeeksi) Seitsemännen pelin hän oli sivussa.
Kova oli hätä Kanadalaisilla. Paul Henderson on tainnut olla ainoa joka on tosissaan kyseenalaistanut koko tuon "voiton" arvokkuuden.
Tuossa koko ottelusarjassa on aivan käsittämättömiä tempauksia Kanadalaisten taholta. Milloin lentelee tuoleja jäälle. Milloin uhataan avoimesti lyödä tuomaria mailalla. Naurettavia kurkunviiltely-merkkejä tehdään omien joutuessa jäähylle. Välillä käy joukkueenjohtoakin (Kanada-cupeista tuttu Alan Eagleson yhtenä) jäällä riehumassa ja keskisormea näytellään yleisölle. Kokonaisuudessaan todella säälittävää toimintaa.
Voi hurja mitä juttuja, vieläkin hävettää 35 vuoden jälkeen Kanadan pelaajien ja Eaglesonin käytös. Käsittämättömintä siinä ottelusarjassa oli Neuvostoliiton kyky "ryssiä" varma ottelusarjan voitto häviämällä 3 viimeistä peliä Moskovassa. Siihen mennessä sarja oli 3-1-1 Neuvostoliiton eduksi. Olihan siellä jokunen ylilyönti Kanadan puolelta, mutta kyllä nuo ovat ihan luusereiden selityksiä tappion jälkeen, joka hämmästyttävää kyllä herättää tunteita vielä vuonna 2007. Hendersonin voittomaali 8. pelin viimeisellä minuutilla oli isoja tunteita nostattava kokemus "pikku-Johannekselle" aikanaan, sen muistan.
Yrittäkää nyt hyvät Neuvostoliiton kiekon fanit tajuta, ettei jokaiseen kannattamanne joukkueen tappioon liity mikään kansainvälinen salaliitto. Paras teoria, jonka olen kuullut on se, että Neuvostoliitto hävisi tahallaan USA:lle Lake Placidissa 1980 hyvittääkseen sen, että maan sotajoukot pari kuukautta aikaisemmin miehittivät Afganistanin. Punakone on varmaan maailman kaikkien aikojen hienoin kiekkojoukkue, mutta urheiluun kuuluu kyllä tappiotkin ja niiden kestäminen.
Viimeksi muokattu: