Jos palveluntarjoaja mahdollistaa jonkin keinon käytön, niin kyse ei ole silloin varastamisesta.
Vaikea uskoa, etteikö Viaplayn kuluttajien kanssa tekemissä sopimuksissa ja palvelun yleisissä käyttöehdoissa, joihin kuluttaja palvelun ostaessaan on nimenomaisesti sitoutunut, olisi jollain tavalla asiaa säännelty ennenkin. Tyyliin käyttäjätunnus on henkilökohtainen tai käyttöoikeus rajauttu samassa taloudessa asuville tms.. Samoin soppareissa on varmaan sopimusehdon rikkomisen seuraamuksistakin jollain tavoin sovittu.
Dataahan kuluttajien käyttäytymisen osalta palveluntarjoajat kykenevät analysoimaan ja nyt kansainvälistenkin striimauspalveluiden toimesta on tunnistettu käyttäjätunnusten jakaminen sen luokan ongelmaksi, että siihen on alettu eri tavoin puuttua. Aiemmin kaiketi keinojen kehittäminen tai puuttuminen ylipäätään on nähty kannattamattomaksi suhteessa menetettyihin tuloihin.
Pummilla matkustaminen tai kaupasta patukka taskussa maksamatta poistuminen ovat siltä osin eri juttu, että niissä ei tehdä mitään nimenomaista kirjallista kauppaa koskevaa sopimusta vaan niissä tietynlainen sitova sopimus syntyy tuollaisen yleisesti ymmärretyn käyttäytymisen mukaan (sporan sisään astuminen, tuotteen ottaminen hyllyltä ja kassa-alueelle meno jne.).
Viimeksi muokattu: