Kolme minulle hyvin rakasta ihmistä ovat kaikki sairastuneet vakavasti. Yksi lähisukulainen ja muut ystäviä. Kyllä tulee ajateltua miten epäoikeudenmukaista kaikki välillä on. Ihania, muita huomioonottavia, lämminsydämisiä ihmisiä. Koitan käydä välillä täällä Jatkiksessa lukemassa ja jotain raapustamassa, että ajatukset vähän saisivat muutakin miettimistä. Kertokaa, miten te, joiden läheinen on sairastunut vakavasti, jaksatte? Mistä imette elämänvoimaa? Mulla on eläimet, etenkin koirani, kun tulee kyyneleet, niin se tulee ja puskee kylkeen kiinni ja lipaisee poskea.
Ehkä tämä tuntuu joistakuista oudolta, mutta saan myös jonkinverran virtaa Kärppien pleijareista. Hullua? Kyllä vain, mutta pienistäkin asioista täytyy pitää kiinni. Yritän olla iloinen ja valoisa heidät tavatessani ja valaa rohkeutta, toivoa. Kun vaan saan akkuni ladattua taas, että itsekin jaksaisin.