Mikset laittaisi viestiä. Kyllä tuossa tilanteessa ihmisten välittäminen tuntuu hyvältä, väliäkö sillä vaikka viesti tulee pari päivää myöhässä. Voithan muotoilla se tyyliin: sain tietää asiasta vasta nyt jne jne... Kyllä ystävälle täytyy näyttää, että välittää.Erittäin reilu ja hyvä jätkä, jolle viimeisten joukossa soisin tällaista tapahtuvan. Koska olen maailmalla ja sain kuulla asiasta muutaman päivän myöhässä, en ole kehdannut laittaa osanottoviestiä, sillä en enää siinä vaiheessa halua muistuttaa aiheesta yhtään enempää kuin on tarvetta.
Mikset laittaisi viestiä. Kyllä tuossa tilanteessa ihmisten välittäminen tuntuu hyvältä, väliäkö sillä vaikka viesti tulee pari päivää myöhässä. Voithan muotoilla se tyyliin: sain tietää asiasta vasta nyt jne jne... Kyllä ystävälle täytyy näyttää, että välittää.
Asia on juuri näin. Vanhempansa noin traagisesti menettänyt ei varmasti ole pääsemässä yli tapahtuneesta vielä aikoihin. Osanotto, vaikka myöhemminkin saapuva, ei toimi minään muistutuksena vielä aikoihin, koska asia on joka päivä mielessä muistuttamattakin. Osanoton muodossa vilpittömästi lausuttu välittäminen otetaan varmasti mielihyvällä vastaan, eikä hengessä mukana olevia ole koskaan liikaa.Mikset laittaisi viestiä. Kyllä tuossa tilanteessa ihmisten välittäminen tuntuu hyvältä, väliäkö sillä vaikka viesti tulee pari päivää myöhässä. Voithan muotoilla se tyyliin: sain tietää asiasta vasta nyt jne jne... Kyllä ystävälle täytyy näyttää, että välittää.
Erittäin reilu ja hyvä jätkä, jolle viimeisten joukossa soisin tällaista tapahtuvan. Koska olen maailmalla ja sain kuulla asiasta muutaman päivän myöhässä, en ole kehdannut laittaa osanottoviestiä, sillä en enää siinä vaiheessa halua muistuttaa aiheesta yhtään enempää kuin on tarvetta.
Nuori mies, menee lääkäriin koska kipeänä. Tällä hetkellä teho-osastolla hengityskoneessa, tulevaisuus on täysin auki. Vittu että elämä on perseestä välillä.
Kolme minulle hyvin rakasta ihmistä ovat kaikki sairastuneet vakavasti. Yksi lähisukulainen ja muut ystäviä. Kyllä tulee ajateltua miten epäoikeudenmukaista kaikki välillä on. Ihania, muita huomioonottavia, lämminsydämisiä ihmisiä. Koitan käydä välillä täällä Jatkiksessa lukemassa ja jotain raapustamassa, että ajatukset vähän saisivat muutakin miettimistä. Kertokaa, miten te, joiden läheinen on sairastunut vakavasti, jaksatte? Mistä imette elämänvoimaa? Mulla on eläimet, etenkin koirani, kun tulee kyyneleet, niin se tulee ja puskee kylkeen kiinni ja lipaisee poskea.
Ehkä tämä tuntuu joistakuista oudolta, mutta saan myös jonkinverran virtaa Kärppien pleijareista. Hullua? Kyllä vain, mutta pienistäkin asioista täytyy pitää kiinni. Yritän olla iloinen ja valoisa heidät tavatessani ja valaa rohkeutta, toivoa. Kun vaan saan akkuni ladattua taas, että itsekin jaksaisin.
Mummo sit otti ja heitti lusikkansa nurkkaan. Kyllähän sen kunto romahti todella äkkiä. Koko ikänsä elännyt liikunnallista ja terveellistä elämää, niin olisi sitä toivonut vähän toisenlaista loppua. Kylmästi ajateltuna ehkä parempi näin ettei tarvinnut laitoksessa kuolla, sai elää omassa kodissaan loppuun asti. Tulee vain niin vitusti hyviä muistoja mieleen et meinaa pää hajota.
Ihminen on ihmisen pahin peto. Siinä ei sudet sun muut Björnit tunnu miltään kun ihmisellä naksahtaa päässä. Ehkä vähän koomistakin samalla että 9/11 - jälkeen tiukennettiin turvatoimia jotka nyt taisi olla kohtalokkaat. Mutta se on ihan toisen aiheen asioita.Mikä helvetti tätä maailmaa vaivaa kun toisen tuntemattoman ihmisen henki on joillekin niin arvoton.
Itse olen ton vastaavan kokenut kolme kertaa. Eikä se ikinä mikään helppo paikka ole vaikka koira ois kuinka kipee ja tiedät että se on oikea ratkasu. Itse en ois enää koiraa hommanut mutta vanhemmat meni sitten sellaisen vielä hommaa eli ainakin kerran toi vastaava kokemus on edessä. Tsempit kuitenki surutyöhön.Itseni vetää hiljaiseksi se että tänään kuulin kuinka äiteellä ollut lemmikkikoira oli saanut viimeisen piikkinsä, eikä ees ollut mikään kovin vanha.
En nyt halua groteski, mutta jos susilla olisi - ja myös taitoa käyttää - sinkoja, laserpyssyjä, rynnäkkökiväärejä, maamiinoja, merimiinoja, avaruusmiinoja, ydinaseita ja ritsoja, sekä toimisivat perämiehinä lentokoneissa, niin kyllä sudet olisivat niitä keinoja käyttäneet sillä tavalla että kyllä olisi susi ihmiselle susi.Ihminen on ihmisen pahin peto. Siinä ei sudet sun muut Björnit tunnu miltään kun ihmisellä naksahtaa päässä.
Mistäs sitä ikinä tietää jos sudet oisivatkin innostuneet jysäyttelemään ensimmäisenä karhuja tai muita suurempia petoeläimiä. Harvemmin susia täällä pohjolassa miinoilla jysäytellään.En nyt halua groteski, mutta jos susilla olisi - ja myös taitoa käyttää - sinkoja, laserpyssyjä, rynnäkkökiväärejä, maamiinoja, merimiinoja, avaruusmiinoja, ydinaseita ja ritsoja, sekä toimisivat perämiehinä lentokoneissa, niin kyllä sudet olisivat niitä keinoja käyttäneet sillä tavalla että kyllä olisi susi ihmiselle susi.
Kiitos. Ei tää ikinä helppoa ole. Kissalle ja koiralle jo kerran itkukurkussa ollut ja nyt pitää ainakin kerran moinen kokea. Uskon kyllä että porukatkin on vielä surumielisempiä tästä. Mietin tässä kyllä että mikä syövän noin nuorelle koiralle aiheutti. No, kait pitää siirtää ajatukset erään ABC-aseman hyvännäköiseen myyjään ennemmin. (Helppoa se toki ei tuu olemaan)Itse olen ton vastaavan kokenut kolme kertaa. Eikä se ikinä mikään helppo paikka ole vaikka koira ois kuinka kipee ja tiedät että se on oikea ratkasu. Itse en ois enää koiraa hommanut mutta vanhemmat meni sitten sellaisen vielä hommaa eli ainakin kerran toi vastaava kokemus on edessä. Tsempit kuitenki surutyöhön.
Mihinkään kantaa ottamatta, tuliko paikallinen sankari/kylähullu eli Tykylevits vastaan?Hiihtelin aamulla puhtaita valkeita hankia pitkin täällä Pudasjärvellä. Veti hiljaiseksi kun ajattelin että täälläkin on kaikkea vastustava puolue, joka saa kannatusta, eli perussuomaliset. No, pitäähän se vähemminkin asioita ymmärtävillä olla oma ryhmänsä.