Veti surulliseksi / hiljaiseksi

  • 1 448 842
  • 4 853

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Aika jännä juttu sinänsä, miten toiset ihmiset,(kutan mä) kiintyvät enemmän eläimiin. Jos esimerkiksi raavas äijä hakkaa toista kadulla, ei se mua hetkauta. Mutta jos se äijä hakkaa koiraa, menen väliin ja todennäköisesti tempaisen turpaan. Johtuneeko siitä, että koirat ovat kiltimiä, sympaattisempia ja enemmän tunteita herättäviä, kuin suurin osa ihmisistä..?
Minä vetäisin yhtäläisyydet viattomuuteen. Lapset ja eläimet ovat tässä suhteessa yleensä omassa kastissaan. En kyllä kovin kylmänä osaisi seurata, jos joku hyökkäisi yhtäkkiä sivullisen aikuisen kimppuun, mutta ymmärrän jossain määrin, ettei välttämättä kahden känniläisen kikkailu jaksa ohikulkijoissa liiemmin sympatiaa herättää.

Se tuntuu kuitenkin oudolta, että joskus tuntuu siltä kuin ihmiset syyllistäisivät jonkin nistin muksun heitteillejätöstä tai että se olisi jollain tapaa vähempiarvoinen lapsi, kun vanhemmat ovat kuutamolla. En meinaa nyt ketään edellisistä kirjoittajista tällä, vaan yleisesti.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Edit; olen itsekin nähnyt monen tuttuni menevän täysin kipsiin pitkäksi aikaa kun heidän jokin eläin lopetetaan. Välillä tuntuu älyttömältä ylireagoinnilta tälläiset kipsiin menemiset mutta..en pilkkaa. Kaikki on erilaisia.

Lemmikkieläin on perheenjäsen siinä missä muutkin perheenjäsenet, sen kanssa voi olla ja elää parhaimmillaan lähes 20 vuotta - mikä on pidempi aika kuin suurin osa tavanomaisista tuttavuus-, työ- ja ystävyyssuhteista, lähimpiä ystäviä ja perhettä lukuunottamatta. Harvinaisen paatunut saa olla, jos omistajaansa/"laumaansa" vuosikausiksi kiintyneen ja persoonallisen eläinystävän edesmeno ei missään tuntuisi. Eivät eläimet mitään esineitä ole, jotka voisi noin vain korvata uudella.

Viattomien eli pienten lasten ja eläinten kaltoinkohtelu ja tahallinen kärsimyksen tuottaminen on kuvottavinta ja halveksittavinta mitä tiedän. Hyötyeläimetkin voi ja pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, vaikka ne lautaselle myöhemmin päätyisivätkin.
 

Nakke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa (+Kalpa), Leijonat sukupuoleen katsomatta
Annan sinulle anteeksi

Ykköseltä tulee parhaillaan elokuva nimeltä Annan sinulle anteeksi. Onpas raastava. En tajua, miksi ihmeessä tätä katson. Hyvä tämä on, mutta aihe on hirveä.

NK
 

Bruno

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK, NP#4, Україна
Tämä uutinen vetää kovin hiljaiseksi. Linkin takaa paljastuu juttu miehestä, joka kaatui Lasipalatsin nurkalla ja "avualiaat" nuorukaiset riensivät auttamaan.
Mies pystyyn, miehen läppäri mukaan ja juoksuksi.
Ottamatta kantaa "auttajien" rotuun, ihmettelen mikä ihmisiä vaivaa.
Näköjään nykyään, jos vetää lipat ja kanniskelee jotain arvorompetta mukanaan, niin kannattaa vain könytä itse ylös ja työntää auttajat kauemmaksi.
Hienoja miehiä nämä parikymppiset.
 

J.Hotti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Detroit Red Wings FC Barcelona
Ilta-Sanomien uutinen keskiviikon lehdessä naisesta, joka oli kaksi ja puoli vuotta maannut kuolleena sohvallaan. Näitä vastaavia uutisia lukee muutaman vuodessa ja aina niistä tulee surullinen mieli. Ei pysty ymmärtämään, miten ihminen voi olla niin yksinäinen, että kukaan ei kaipaa. Kaksi ja puoli vuotta, hiljaiseksi vetää. Pitäisi yhteiskunnan kehittää systeemi jossa tälläinen ei olisi mahdollista. Tietyn iän ylittäneille joku seurantasysteemi, edes kerran kuukaudessa tai jotain. Vaikka elämän perusmenot olisi ohjelmoitu menemään tililtä automaattisesti, jossain pitäisi jonkun tahon huomata, jos ihmisestä ei kuulu mitään vähään aikaan. Kaksi ja puoli vuotta. 30 kuukautta.

Surullista.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Ei pysty ymmärtämään, miten ihminen voi olla niin yksinäinen, että kukaan ei kaipaa. Kaksi ja puoli vuotta, hiljaiseksi vetää.

Kyllähän sitä luulisi kuitenkin vanhuksen jonkinlaista hoitoa tai huolenpitoa kaipaavan. Oman mummoni luona kävi aina tietyn ajoin hoitaja tarkistamassa, että onko niitä lääkkeitä syöty niin kuin on määrätty ja mittaleimassa verenapaineet yms. En sitten tiedä ko. tapauksesta. Totaalisen yksin taisi siis olla.

Mutta kyllä se nyt hiljaiseksi vetää, kun toinen on 2,5 vuotta maannut kuolleena sohvalla. Kai tuolla nyt joitain omaisia tai ystäviä olisi ollut jäljellä, joita olisi kiinnostanut toisen vointi edes vähän? Mutta näemmä ei. Surullista.
 

Erkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset
Pitäisi yhteiskunnan kehittää systeemi jossa tälläinen ei olisi mahdollista. Tietyn iän ylittäneille joku seurantasysteemi, edes kerran kuukaudessa tai jotain. Vaikka elämän perusmenot olisi ohjelmoitu menemään tililtä automaattisesti, jossain pitäisi jonkun tahon huomata, jos ihmisestä ei kuulu mitään vähään aikaan.

Enpä tiedä ikäihmisistä, mutta ainakin itseäni varmaan ärsyttäisi aika lailla, jos 75-vuotiaana puhelin soisi kuukauden välein ja toisessa päässä olisi joku tarkastaja Virtanen, jonka toimenkuvana olisi tiedustella, että vieläkös Erkka-pappa on hengissä vai joko siellä kotisohvalla kasvetaan koiranputkea ja ollaan muumioksi muuttumassa. Puhumattakaan siitä, että Virtanen tulisi oven taakse samaa asiaa tiedustelemaan. Turpiinsa saisi, vaikken tosin tuon ikäisenä(kään) tod.näk pystyisi kuin Montgomery Burns -tasoiseen väkivaltaan.

Surullista todella on se miten yksin ihminen voi kuollessaan olla. Harvoinpa kuitenkaan yhteiskunta voi asialle mitään ratkaisevaa tehdä, varsinkaan jos henkilö ei itse halua kotiavustajia tai muita tukitoimia, joita tälle ehkä tarjotaan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eniten surullista on, että sukulaiset eivät välitä. Vaikea kuvitella, etteikö vanhuksella joitain edes suhteellisen läheisiä sukulaisia olisi. Tietysti jos ei ole koskaan lapsia hankkinut, niin tuossa vaiheessa voi ne ihan lähisukulaiset olla vähissä, jos sisaruksia ei ole hengissä tai ovat itsekin jo sen verran haperossa kunnossa. Kieltämättä monesti se läheinen sukulaisuus voi kadota aika tavalla lähiperheen ulkopuolella. On tullut huomattua, että serkutkin voi olla jo suhteellisen etäisiä ihmisiä, joiden kanssa ei niin usein tule oltua yhteyksissä.

Silti, toivoisi, että verisukulaiset edes jonkin verran välittäisi, mitä toiselle kuuluu. Tai ystävät... tosin eipä niitäkään kaikilla ole.

Murheellisia juttuja. Täytyy toivoa, ettei itse koskaan joudu tuohon tilanteeseen unohdetuksi.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Surullista todella on se miten yksin ihminen voi kuollessaan olla.

Toiselle surullista, toiselle onnellista. Monesti surkutellaan näitä yksin kuolleita ihmisiä että "voi voi kun on surullista kun kukaan ei välitä" mutta kyllä näitäkin ihmisiä on paljon jotka eivät edes halua olla missään kontaktissa sukulaisiin, naapureihin tai kehenkään muuhunkaan. Eihän se nyt tietenkään mukava juttu ole jos pari vuotta ehtii mädäntyä kotonaan ennen kuin löydetään mutta toisaalta eipä tuo varmaan sitä kuollutta hirveästi enää siinä vaiheessa harmita, ja ei se yksinäisyys välttämättä ole kaikille ihmisille niin paha juttu muutenkaan. Meitä on moneen junaan ja joku tällainen erakkona elelevä ihminen saattaa ihan samoin surkutella sitä kuinka muut ihmiset joutuvat elämään hirveän hässäkän keskellä ja sietämään sukulaisia joista ei oikeasti edes pidä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Eniten surullista on, että sukulaiset eivät välitä. Vaikea kuvitella, etteikö vanhuksella joitain edes suhteellisen läheisiä sukulaisia olisi. Tietysti jos ei ole koskaan lapsia hankkinut, niin tuossa vaiheessa voi ne ihan lähisukulaiset olla vähissä, jos sisaruksia ei ole hengissä tai ovat itsekin jo sen verran haperossa kunnossa. Kieltämättä monesti se läheinen sukulaisuus voi kadota aika tavalla lähiperheen ulkopuolella. On tullut huomattua, että serkutkin voi olla jo suhteellisen etäisiä ihmisiä, joiden kanssa ei niin usein tule oltua yhteyksissä.

Silti, toivoisi, että verisukulaiset edes jonkin verran välittäisi, mitä toiselle kuuluu. Tai ystävät... tosin eipä niitäkään kaikilla ole..

Kyseisellä naisellahan ei ollut ollut puolisoa eikä jälkikasvuakaan, ja jos esim. sisaruksia ei ole lainkaan tai ei enää elossa, ja on elänyt hyvin yksinäistä elämää niin eipä sitä kukaan välttämättä kaipaa jos kaikki laskut sun muut menevät automaattisesti maksuveloitukseen tms.

En pitäisi laisinkaan ihmeenä etteikö minulle voisi aikanaan käydä samalla tavalla. Ei puolisoa, ei lapsia, yksi veli joka asuu kaukana minusta (ja välit tällä hetkellä mitä ovat eli hän ei juuri lotkauta korvaansa minun puoleen). Joten jos nykyiset ystäväni katoavat aikaamyöten ja erakoidun tyystin niin kuollessani, jos asun kotosalla enkä kuulu sattumoisin kotisairaanhoidon piiriin, niin kuollessani, jos huono mäihä käy (onko se sitten huono mäihä, se on toisen keskustelun aihe), voin muumioitua sinne sohvan pohjalle vuosiksi.

vlad.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Toiselle surullista, toiselle onnellista.
...

Niinpä niin - myös yksinäisyys voi olla tietoinen valinta - myös vanhusten kohdilla. Moni vanha ihminen haluaa viettää loput päivänsä omissa oloissaan ja rauhassa - ja jopa nauttien siitä.
Ko. tapaukset eivät siis välttämättä ole mitään surullisten tapausten huipentumia vaan ihan harkittu, haluttu, seesteinen tapa elää ja kuolla.
 

Baldrick

Jäsen
Aika jännä juttu sinänsä, miten toiset ihmiset,(kutan mä) kiintyvät enemmän eläimiin. Jos esimerkiksi raavas äijä hakkaa toista kadulla, ei se mua hetkauta. Mutta jos se äijä hakkaa koiraa, menen väliin ja todennäköisesti tempaisen turpaan. Johtuneeko siitä, että koirat ovat kiltimiä, sympaattisempia ja enemmän tunteita herättäviä, kuin suurin osa ihmisistä..?
Hiljaiseksi ja surulliseksi tosiaan veti koiran heitto sillalta.

Sama, itse en edes viitsi katsoa tuota videota, koska uneni viivästyisivät sillä, että kuvittelen sen tapahtuvan jommalle kummalle koiristani, joihin tässä on yli kymmenen vuotta ollut aikaa kiintyä. Mielestäni johtuu juurikin noista perusteluista.

Ikävää tekee, vaikka pelkästään leffassa kuulee jotain koiran kivun vinkaisuja...
 

Marwin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres
Haitin maanjäristyksestä tulee kuluneeksi kuukausi. Kyllä vetää hiljaiseksi ja mietteliääksi, kun katsoo ja kuuntelee tämän.

Linkki siis YouTube-videoon, jossa uutiskuvaa Haitista ja taustalla soi ''Everbody Hurts''.
 

anatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thrashers
Nodar Kumaritashvilin traaginen onnettomuus kelkkaharjoituksissa, jonka seuraksena hän kuoli. Vaikka kuinka halutaan lajeista näyttäviä, niin ei siellä tarvitse hengellä sentään pelleillä. Oli ilmeisesti jotkut muutkin myös loukkaantuneet harjoituksissa.
 

naapuri

Jäsen
Hyi saatana kun näytti pahalta tuo kelkkailuonnettomuus! Enpä todellakaan haluaisi olla kilpailemassa tuossa lajissa tuon jälkeen. Eipä ollut mikään ylevä aloitus näille kisoille...
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Nodar Kumaritashvilin traaginen onnettomuus kelkkaharjoituksissa, jonka seuraksena hän kuoli. Vaikka kuinka halutaan lajeista näyttäviä, niin ei siellä tarvitse hengellä sentään pelleillä. Oli ilmeisesti jotkut muutkin myös loukkaantuneet harjoituksissa.

Missä sanotaan että hän kuoli? Reutersin sivuilla mihin ylen lähetyksessäkin viitattiin puhutaan vain siitä, että hänet on kiidätetty sairaalaan.
 

Snagari

Jäsen
Lähes 90-asteen mutka johon tullaan n.140 km tuntivauhtia. Ei hyvää päivää. Aivan sanattomaksi vetää. Eikä tosiaan Kumaritashvili ole ainut ketä siinä on harjoituksissa kolaroinut, joku järki sentään pitäisi olla vaikka niistä laskuista näyttäviä haluutankin niin ei siellä kenenkään hengellä voida leikkiä ja siitä saatiin nyt karmea esimerkki.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Lähes 90-asteen mutka johon tullaan n.140 km tuntivauhtia. Ei hyvää päivää. Aivan sanattomaksi vetää. Eikä tosiaan Kumaritashvili ole ainut ketä siinä on harjoituksissa kol
aroinut, joku järki sentään pitäisi olla vaikka niistä laskuista näyttäviä haluutankin niin ei siellä kenenkään hengellä voida leikkiä ja siitä saatiin nyt karmea esimerkki.

IS uutisoi tuosta ko. radasta ja mutkasta noin vuorokausi sitten vähän liiankin osuvasti:

IS kirjoitti:
Eli ainakin dramatiikkaa olympialaisten kelkkailukisoissa luulisi riittävän...

Kelkkailijoilla ei olekaan varaa leikkiä Whistlerissä - tai varsinkaan radan 13:nnessa kurvissa - sillä kelkkailussa ulosajot tarkoittavat usein hyvin vakavia loukkaantumisia.
 

Hejony

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi
http://www.youtube.com/watch?v=xQsvX-rEBn

Ei todellakaan vedä surulliseksi, mutta hiljaiseksi kylläkin. Uskomaton on se tunteiden kirjo, minkä esimerkiksi minäkin olen noiden clippien mukanaelämisessä kokenut. Jääkiekko on perkeleen hieno laji.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös