Eniten surullista on, että sukulaiset eivät välitä. Vaikea kuvitella, etteikö vanhuksella joitain edes suhteellisen läheisiä sukulaisia olisi. Tietysti jos ei ole koskaan lapsia hankkinut, niin tuossa vaiheessa voi ne ihan lähisukulaiset olla vähissä, jos sisaruksia ei ole hengissä tai ovat itsekin jo sen verran haperossa kunnossa. Kieltämättä monesti se läheinen sukulaisuus voi kadota aika tavalla lähiperheen ulkopuolella. On tullut huomattua, että serkutkin voi olla jo suhteellisen etäisiä ihmisiä, joiden kanssa ei niin usein tule oltua yhteyksissä.
Silti, toivoisi, että verisukulaiset edes jonkin verran välittäisi, mitä toiselle kuuluu. Tai ystävät... tosin eipä niitäkään kaikilla ole.
Murheellisia juttuja. Täytyy toivoa, ettei itse koskaan joudu tuohon tilanteeseen unohdetuksi.