Oma isäni sairastaa alzhaimerin tautia ja makaa tällä hetkella Porin kaupunginsairaalan pitkäaikaisosastolla. Tauti todettiin vuonna 2002 ja vuoden päästä tästä hänet siirrettiin äidin kuoleman jälkeen palvelutaloon. Täältä hän joutui vuodeosastolle pari vuotta sitten. Isäni on tällä hetkellä täysin vihannes, valitettavasti hän on vielä ysikymppisenäkin fyysisesti terve ja joutuu täällä olemaan.
Dementoituminen on onneksi armelias potilaalle, mutta erittäin raastava omaisille. Potilas "vajoaa" omaan maailmaansa, jossa hän voi olla jopa onnellinen. Itselle kaikista kovinta oli kun isäni persoonallisuus muuttui ja hänen kroppaansa tuli joku vieras ihminen.
Olkaa aktiivisia ja hakekaa apua, dementoituneen ihmisen hoitaminen on raskasta puuhaa ja joskus se laitossijoitus voi olla paras vaihtoehto. Isäni oli pari kuukautta kotona äidin kuoleman jälkeen. Päivällä kävi kotipalvelu pari kertaa ja minä ja kaksi veljeäni kävimme iltasin. Tästä huolimatta poliisi toi isän pari kertaa kotiin harhailemasta kaupungilta, kotona sattui vaaratilanteita hellan kanssa yms. Me emme pystyneet ryhtymään omaishoitajiksi, joten laitossijoitus oli ainoa vaihtoehto. Isäni pääsi onneksi mukavaa paikkaan ja eli elämänsä viimeiset virkeät hetket hyvin.
Jaksamista.