Oman isäni tila.
Nyt alkaa näyttämään siltä, että hänellä on sen sortin muistisairaus, että sijoittaminen jonkinlaiseen laitokseen on väistämätön.
Keväällä aloimme huomaamaan, että kaikki ei ole kunnossa. Saattoi olla hetkiä jolloin hän ei tiennyt missä kaupungissa hän asuu, vaan sekoitti paikan edelliseen asuinpaikkakuntaansa. Samoin aamupäivän tapahtumat olivat iltapäivällä jo unohtuneet. Pikku hiljaa alkoi myös unohtumaan kuinka esim. pyykinpesukonetta tai kännykkää käytettiin tai televisio avattiin. Henkilökohtaisen hygienian hoitaminen unohtui samoin kuin säännöllinen syöminen.
Isäni on kuitenkin vielä suhteellisen nuori mies, alle 70-kymppinen. Elämäntavathan hänellä ovat äitini ennenaikaisen kuoleman jälkeen olleet mitä ovat olleet, mutta eivät kuitenkaan yksistään selitä tämän hetkistä tilannetta. Harmittaa isän puolesta, koska hänellä on vielä sen verran käsitystä maailmasta, että varmasti hän tajuaa laitokseen sijoittamisen ja sen hänen elämäänsä aiheuttavat rajoitukset. Todennäköisesti hän pitääkin sitä turhana ja meidän läheisten kiusantekona, koska hän mielestään pärjää yksin hyvin.
Hiljaiseksi vetää.