Mutta ei mitään siihen tyyliin että, "ota itseäsi niskasta kiinni" tjms.
Masentuneen ihmisen auttaminen voi olla ihan järkyttävän vaikeaa. Ihmiset kun ovat erilaisia. Toiset haluavat apua ja osaavat sitä ottaa vastaan, kun taas suurin osa kaipaa tukea ja apua mutta ei osoita sellaisten tarvetta. Joku "kyllä se siitä, niskasta kiinni" -tyyppinen kannustus on melko perseestä. Koska vaikka tuen tarjoaja tarkoittaa pelkkää hyvää,tulee siinä herkästi sellainen olo, että vittuako tuokaan mitään mistään tietää.
Itsellä ne seinät kaatuivat kerralla ryminällä päälle, kun pitkä parisuhde loppui ja samoihin aikoihin sain tietää, että olen sairastunut parantumattomasti. Ystävien tuella ja ajan kuluessa olen kuitenkin onnistunut elämääni jatkamaan, vaikka kaikki onkin nykyään ihan eri lailla. Päivä kerrallaan menen edelleen ja varmaan tulen menemään koko loppuelämäni ajan. Vaikka toisinaan, tai suurimmaksi osaksi, maailma on edelleen kovin synkkä, iloton ja muutenkin kaikin puolin vittumainen paikka, niin periksi en saatana anna.
Vetää kyllä itseni surulliseksi ja hiljaiseksi kun ei pysty auttamaan vaikka mitään muuta en tällä hetkellä enemmän haluaisi.
Tietenkään en sun tilanteesta tarkkaan voi tietää, mutta epäilen, että autat enemmän kuin arvaatkaan. Toivottomalta ja mahdottomaltakin vaikuttavasta tilanteesta voi nousta takaisin elämän syrjään kiinni, mutta se tie voi olla yllättävänkin liukas ja jyrkkä. Aikaakin se voi ottaa yllättävän paljon, mutta silti on äärimmäisen tärkeää, että on joku tukemassa. Koska se tuki ja ymmärrys on tärkeämpää, kuin yksikään lääkäriltä saatu, terävät reunat elämästä irti sahaava antennilääke. Enkä nyt tällä tarkoita sitä, etteikö se lääkekin olisi hyvä juttu.
Edelleen, tuosta tilanteesta en sen tarkemmin tiedä, mutta ohjeeni on silti, että pienin askelin ja varovasti eteenpäin.
*edit*
...eikä pysty hyväksymään apuani koska apuuni liittyy sen edellisen elämän jättäminen taakse...
Sekään ei ole, ainakaan kaikille, niin helppoa kuin äkkiä luulisi. Entisestä elämästä kokonaan irti päästäminen voi viedä jopa vuosia. Jonakin aamuna huomaa, että taas on yksi pienen pieni solmu pään sisällä auennut ja että sitä myöden yksi pieni pala entistä elämää on jätetty taakse. Tuohon ei ole muuta lääkettä kuin aika. Psykologin analysointi ja kivettynyt hymykään ei välttämättä auta, joskaan ei varmasti haittaakaan. Lääkkeet tappavat fiilikset vähäksi aikaa, mutta eivät poista ongelmaa. Joskus ne asiat pitää käsitellä kuitenkin ja siihen ei auta kuin yksi asia. Aika. Kipu turtuu matkan varrella kyllä.