@Optimum
Osanottoni sinun suruusi. Oma äitini lähti aivoverenvuodon seurauksena vuonna 2006, enkä koskaan unohda sitä kamalaa päivää.
Tsemppiä ja voimia sinulle.
Kiitos. Meidän suvussamme on nämä aivoinfarktit tuntuu olevan todellinen sukurasite ja isän puolelta molemmat isovanhemmat poistuneet juurikin tästä syystä ja samoin isoäitini sisko.
Isäni taasen sai alkuvuodesta lievän aivoinfarktin mutta selvisi siitä ja tämä oli tädilleni nyt toinen ja samalla myöskin viimeinen mutta tätini oli jo keväällä joutunut myastenian (jokin lihasperäinen sairaus) takia sairaalahoitoon ja siitä alkoi kyllä sellanen härdelli että välillä oli hyviä hetkiä ja toivoa paranemisesta mutta aina tuli jokin uusi este tielle joka hidasti kuntoutumista koska ensin oli yhtäkkiä lakannut hengittämästä ja jouduttiin elvyyttämään ja pitämään hengityskoneessa ja sitä kesti jonkin aikaa kunnes hän heräsi ja oli aika aloittaa kuntoutuminen että pääsee leikkaukseen jossa poistetaan kateenkorva jonka pitäisi ilmeisesti pysäyttää tai jotenkin ainakin auttaa tuosta myasteniasta paranemiseen.
Ei mennyt kauaa kun hän pystyi itse syömään ja istumaan kunnes iski korona ja jälleen kunto romahti eikä pystytty tietenkään hetkeen kuntouttamaan.
No siitä koronasta sitten kun alkoi toipumaan niin että pystyi jälleen istumaan ja kunto alkoi olemaan sitä luokkaa että se leikkaus voitaisiin suorittaa ja se suoritettiinkin onnistuneesti tuossa jokunen aika sitten ja kuntoutuksen oli tarkoitus alkaa niin sitten iski keuhkokuume ja yhtäkkiä taju pois ja se olikin sitten tämä aivoinfarkti kyseessä mikä iski ja sen tajuamiseen ilmeisesti meni jokunen hetki mutta kyllä siellä asianmukaiset hoidot kuitenkin suoritettiin mutta taisi alkaa liian myöhään tai sitten tätini kunto oli vaan yksinkertaisesti niin huono että keho vain päätti että nyt riittää mutta kaikkinensa erittäin sekava tämä koko myasteniasta alkanut härdelli kyllä oli enkä edes täysin ymmärrä että mistä kaikesta oli kysymys kun välillä oli epilepsiaa ja sitten taas ei ollut ja tätini oli jotain sekavia myös paljon puhellut mutta niin paljon erilaisia lääkkeitä annettiin ja niitä vaihdeltiin että luulen sen johtuneen siitä.
Uskollisesti kyllä loppuun asti hänen poikansa eli serkkuni vaimonsa kanssa ajoivat Laitilasta Turkuun (välillä siirrettiin Uuteenkaupunkiin tai Laitilaan ja lopuksi takaisin Turkuun) jokainen päivä ja kuitenkin työssäkäyviä molemmat joten on ollut raskasta aikaa heille ja itsekin kyselin tädin vointia lähes päivittäin.
Kerran pääsin tämän kaiken aikana tätiäni tapaamaan kunnes hän tässä loppua kohden toivoi että siellä ei häntä kävisi enää muita katsomassa (ei halunnut enää että hänet nähdään siinä kunnossa) kuin hänen miehensä ja oma poika vaimonsa kanssa mutta aina lähetti kuitenkin terveisiä.
Todellakin kaikkinensa erittäin sekavaa tämä koko aika enkä edes muista kaikkea mutta yritin parhaani mukaan selittää että mistä tässä kaikessa oikein on kyse mutta siellä hän nyt rauhallisesti kipua tuntematta nukkuu hiljalleen pois ja pääsee toisen vuonna 2007 syöpään menehtyneen poikansa luokse josta kävimme monia koskettavia keskusteluja istuessamme kesäiltaa tätini ja hänen miehensä mökillä.
/img-s3.ilcdn.fi/3525fc9e3902f6e8b51ccebd7ad03dcd6ddf39281ebad819291ea8ebc4801c5a.jpg)
