Tänään tuli taas nähtyä omaa faijaa parin viikon tauon jälkeen. Alkoholisti sanan varsinaisessa merkityksessä. Kunnon esimerkki miten voi pilata oman ja vähän muidenkin elämää.
Siitä lähtien kun aloin asioita lapsena muistamaan isä käytti alkoholia suhteellisen normaalisti. Viikot töissä ja viikonloppuna sitten yleensä lauantaisin pää täyteen. Äitinä ei alkoholia juurikaan käyttänyt ja usein viikonloput olivat riitelyä isäni alkoholinkäytöstä. Faija veti kyllä viikollakin kaljaa, mutta pienemmissä määrin. Pikku hiljaa sitä juomamäärät ja kerrat vain nousivat. Isäni lähti töihin usein ennen kun äiti vielä nukkui. Isä tuli täten yleensä töistä ennen kuin äiti ja jossain vaiheessa aloin ymmärtämään, että isäni tulee töistä usein pienissä töhinöissä. Äitini ei asiasta tiennyt, koska isä oli aina nukkumassa äidin tultua töistä ja isä oli saanut päätään selvitettyä. Missään suuressa humalassa hän ei kotiin ikinä töistä tullut. Asia jatkui parin vuoden ajan, kunnes faija ajoi työpaikkansa autolla risteyksessä toisen auton kylkeen. Tuloksena rattijuopumus ja potkut töistä. Siitä se alamäki sitten alkoikin. Pari kuukautta faija vain oli kotona ja joi. Muistan tuolta ajalta ehkä 2 päivää jolloin hän olisi ollut selvänä.
Äitini ei asiaa enää jaksanut ja muutti pois. Näihin aikoihin olin siinä "pahimmassa" murrosiässä. Siinä sitten päätin etten halua muuttaa pois, joten jäin faijan kanssa asumaan, koska isäni antoi enemmän rahaa, ei ollut tarkka mistään kotiintuloajoista jne.jne. Muutaman kuukauden isä joi, kunnes rahat alkoivat loppumaan. Hän haki uutta työpaikkaa ja oli siellä pari kuukautta kunnes sai potkut, oltuaan muutaman kerran humalassa töissä. Jossain kohtaa hän tajusi ettei voi mennä humalassa töihin ja parissa seuraavassa työpaikassa potkut tulivat poissaolojen takia. Kännissä nekin ajat tottakai.
Tuolloin muutin äitini luokse. Isäni syytti ongelmistaan jokaista muuta paitsi itseään. Ajan kuluessa hän tajusi viimein itse asian. Hän on itse syyllinen. Minun ja suvun avustuksella saimme hänet hoitoon omasta tahdostaan. Alkuun kaikki näytti lupaavalta ja elämä näytti valoisalta, kunnes tapahtui retkahdus. Sen jälkeen paluuta ei ole ollut ja meno on ollut jyrkkää alamäkeä. Nykyään kaupungin sosiaalihuolto maksaa hänen vuokransa ja sähkölaskunsa. Hän saa tukea kerran kuukaudessa ja rahat menevät suoraan juomiseen. Ruokaa tajuaa sentään samalla ostosreissulla ostaa.
Tuskin hänen elimistönsä kauan enää jaksaa. Raju alkoholinkäyttö ja tupakointi tekevät varmasti tehtävänsä. Salaa olen jopa toivonut hänen kuolemaa. Kaikkeni olen tehnyt hänen eteensä ja aina auttanut jos on ollut tarvetta. Viettänyt aikaa hänen luonaan ja auttanut arjen askareissa, jos hän ei ole siihen itse kyennyt. Mielestäni oman osuuteni olen tehnyt ja nykyään en jaksa enää välittää. Ennen tunsin pelkkää vihaa, nykyään lähinnä sääliä.
Isä ei ollut mikään korkeasti koulutettu, mutta osasi asian kuin asian. Duunariksi voisi sanoa. Hoiti aina työnsä hyvin ja sai kiitosta kanssaihmisiltä, kunnes alkoholi alkoi viemään mennessään. Setäni jaksaa edelleen uskoa häneen ja hommaa hänelle työpaikkoja suhteidensa kautta ja isä aina lupaa tulla. Ikinä hän ei ole pystynyt.
Alkoholisti on alkoholisti.
