Oletetaan, että Venäjä iskisi vain Ahvenanmaalle ja vielä Venäjän uudella perinteisellä tavalla (maahanlaskujoukot, sotilaat ja aseet siviililaivoista saarelle jne). Tässä olisi järkeä vain siinä tapauksessa, että Venäjä haluaisi näyttää voimaansa ja tapattaa joukkonsa. Mitä se jo tekeekin.
CIA:n entinen analyytikko Paul Goble totesi vastikään, että Suomi on huolestunut Venäjän toimista ja mm. merivoimien harjoituksista hyökätä myös Ahvenanmaalle. Ja että Suomi pohtii toimia demilitarisoinnin purkamista Venäjän toimien johdosta.
Goblen mukaan Venäjä voi ennen mitään Suomen konkreettisia muutosesityksiä hyökätä Ahvenanmaalle. Miten hyökkäys toteutettaisiin, sitä Goble ei tietenkään pohdi ääneen. Sama koskee Suomen ja Ruotsin puolustautumista. Yksityiskohtia ei kerrota, mutta strategia on valmis.
Palataan siis hyökkäykseen. Venäjä voisi tehdä sen useilla eri tavoilla ja äänestäisin ohjuksia, jos Venäjä aikoisi hyökätä. Muutama ohjus Ahvenanmaalle, jotka Kreml selittäisi NATO:n häirinnän tulokseksi Venäjän harjoitellessa NATO:n uhkaa vastaan Itämerellä.
Samaan aikaan "ihmisoikeus- ja rauhanliikkeet" voimistaisivat ääntään "rauhan" puolesta EU-maissa. Suomalaiset päättäjät ja NATO:n Itämeren operatiivinen johto osoitettaisiin niiden toimesta syyllisiksi Venäjän "harhautuneisiin" ohjuksiin. Venäjä pyrkisi iskullaan hajottamaan NATO-maita, EU:ta ja tekemään sen vielä niin, että merkittävä osa EU-maiden kansalaisista epäilisi paineessa omien hallitustensa viestiä.
Tiivistetysti: sellaista voimaa Venäjä ei saa Ahvenanmaalle ainoana hyökkäyksenään, että se voisi Ahvenanmaan pitää hallussaan. Venäjän strategiassa luultavaa onkin se, että valmiudet Ahvenanmaan haltuunottoon nähdään osana sotaa Venäjän ja NATO:n välillä. Sen sijaan yksittäinen, "vahingolla" selitettävä isku yhdessä maa-alueen hybriditoimien (sähköt jne) kanssa saattaa olla Venäjän työkalupakissa.