Jotenkin ihmeellistä että noilla Venäjän mafiapäälliköillä koko elämä kuluu miettiessä ja huolehtiessa, miten kahmisi valtaa, eliminoisi kilpailijat ja varmistaisi ettei kukaan pääse puukottamaan selkään. Ja sitten tulee tällainen aika tyhmänkin oloinen Prigozinin siirto (panssareilla Moskovaan), jota on vieläpä pohjustanut monta kuukautta kritisokmalla julkisesti maan johtoa, eikä kikkaiirjasta tunnu löytyvän yhtään mitään jota voisi laittaa pöytään tässä vaiheessa. No lähetetään nyt sitten joku vaikka neuvottelemaan.
Eiköhän tässä ole käynyt sama kuin kyntävällä kiekkojoukkueella, että valmennus on menettänyt kopin ja tyytymätön pelaajisto pelaa valmentajaa ulos.
Eihän Prigozin olisi missään nimessä päässyt edes noin pitkälle, jos ei olisi pohjustanut asiaa armeijan ja turvallisuuspalveluiden kanssa.
Toki kaikki on kiinni siitä, missä kohtaa tulee ensimmäinen iso jäsentenvälinen ja miten siinä käy.
Prigozinin takana lienee hiljaisesti vähintään sitä valtion organisaatioiden toisiksi ylintä porrasta, jopa osin sitä ylintä porrasta, varmaan sekä sotaan tyytymättömyyden että opportunismin motivoimina, ja nämä hiljaisesti hyväksyvät jannun toiminnan siihen asti kun näyttää hyvältä.
Lopulta sitten, jos letkan matka katkeaa tylysti lähipäivinä Putinin/nykyjohdon voimannäyttöön, nämä unohtavat tehneensä koskaan mitään yhteistyötä Prigozinin kanssa ja vaativat jannua munista hirteen punaiselle torille.
Diktatuureissa kaikki on aina kiinni siitä, kuka näyttää eniten voimaa ja näyttää vahvimmalta. Heikot syödään.