Pahin takatalvi kymmeniin vuosiin aiheuttaa synkkiä fiiliksiä. Onneksi sitten on uutisia, jotka saavat heti hyvälle tuulelle. Kuvassa on yksi vekkuli, joka asetettiin johtamaan Mariupolin jälleenrakennusta. Tyypilliseen venäläiseen tapaan kaveri otti hiukan ylimääräistä kuorman päältä, taisi vähän perälautakin vuotaa. Ehkä jopa koko kuormakin vaihtui kottikärryyn.
Joskus liika voi olla kuitenkin liikaa:
Venäjän ministeri pidätetty
Mariupolin jälleenrakennus kustantaa tuollaiset 14,5 mrd:
Venäjä tuhosi Mariupolissa 90 prosenttia rakennuksista – ”Putin halusi sanoa, että jos ette antaudu...”
Paljonkohan kaveri varasti. (Moraalifilosofinen ongelma on, voiko varas varastaa varkailta?) Joka tapauksessa, summan täytyi olla seitsennumeroinen, ehkäpä kahdeksankin. Tai jos kaveriin iski todenteolla ahneus, tuli otettua hieman liikaa. Rakennusprojektit taisivat jäädä kesken.
Tämä on Putelle noloa varkaiden paratiisissakin, kun jälleenrakennus ei oikein tuota sellaisia kuvakulmia, joita Putin haluaa. Rakennuksista puuttuu katto tai seinät, teistä puuttuu päällyste tai muuta vastaavaa. Alkaa muistuttaa liikaa Colosseumia tai Pantheonia ilman historiaviivettä. Tai Suomusjärven kulttuuria.
En itse lähtisi kaveria tuomitsemaan. Varmaan tuli mieleen, että vaikkapa miljardilla saisi jo yhtä ja toista kivaa, ehkäpä jostakin Euroopan etelästä löytyi kiva villa, jossa olisi mukava viettää eläkepäiviä systeemin romahdettua. Kaverit ehkä pettivät tai valtiontalouden tarkastusviraston venäläinen muunnos heräsi, desimaalikorjauksineen. Joku ei täsmännyt kaavassa. Eivätkä aikataulut pitäneet.
Kaukokatseinen saattoi silti olla, tulivat rahat käytetyiksi parempaan tarpeeseen. Kohta Ukraina saa tarvitsemiaan ohjuksia ja muuta tilpehööriä. Saattaa olla, että Mariupol pistetään vielä kertaalleen arkeologiseen kuntoon. Joten oikeastaan oli turhaa rakentaa, jos kuitenkin kaupunkikuva muuttuu taas. Voi olla, että potkut tulivatkin epäluottamuksesta.