Onhan noita vastustajia, Pugacheva ja Galkin esimerkiksi. Ja sit se Pietarin vanha mummo. Mut status suojaa heitä, ei kukaan muu lähde linnaan.
Mummolla on palleja enempi ku kellään Vanjalla
Joitakin helmiä varmasti löytyy, mutta onko heistä poliittiseen valtaan, on toinen kysymys. Kriteerit ovat tässä, jos ajatellaan balttien tapaan, tiukat. Sodanvastaisuuttakin on monta tapaa: "äidit sotaa vastaan" keskittyy sotilaiden kuolemiin eli toisaalta siinä osoitetaan mieltä armeijan tehottomuutta vastaan. Pojat kuolevat turhaan. Yleiset sodanvastaiset protestit keskittyvät lähinnä potentiaalisten värväyksien estämisiin. Sotaa voidaan vastustaa myös sinänsä hyväksyttävistä motiiveista, kuten humaanisuuden vuoksi. Mutta vielä puuttuu se, että sotaa vastustettaisiin siksi, että me teemme hirvittäviä sotarikoksia ja että meillä ei kerta kaikkiaan ole oikeutta määrätä naapurivaltioidemme asioista.
En kiistä, etteikö löytyisi myös niitä, jotka ovat aidosti kauhuissaan Venäjän sotarikoksista ja haluavat muuttaa maansa politiikkaa 180 astetta. Joka tapauksessa, kaikki sodanvastaiset asenteetkin pitää analysoida ja asettaa kontekstiin. Pitää tuottaa objektiivista tietoa venäläisten asenteista, tähän varmaan balteilla on paljonkin sanottavaa. Sama pilkunviilaaminen pätee myös demokratian vaatimiseen. Jos demokratiaa vaaditaan siksi, että oma poliittinen näkemys ei pääse valtaan, ei ole kyseessä välttämättä ole sittenkään asia, jota länsimailla pitäisi juhlia. Jopa Pohjois-Korea lienee omanlaatuisensa "demokratia".
Demokratiaan kuuluu kaikkien poliittisen näkemysten mahdollistaminen, vaikka siitä olisi haittaa omalle puolueelle tai ryhmälle. Jos sen sijaan halutaan demokratiaa siksi, että itse päästäisiin säätelemään demokratian toimintaa Putinin tapaan, ollaan kaukana demokratian ihanteista. Ohjattu demokratia ei ole todellista demokratiaa.
HS:ltä eilen myös vähän samantyylinen kyseistä kanavaa ymmärtänyt artikkeli...
Näin yleisesti vaikka kyseinen media ei varsinaisesti ilmeisesti Kremlin ohjauksessa olekaan, vaikutelman mukaan kyseessä on kuitenkin hyvin "Venäjä-mielinen" taho, mille ei soisi varsinkaan Latviassa lisää jalansijaa.
Vaikka Kremlissä tapahtuisi palatsivallankumous ja Putinin paikalle nousi uusi ukko, joka taktisesti jonkinlaista sovintoa lännen kanssa hieroisi, ei meidän tulisi mennä lankaan, vaan pyrkiä minimoimaan kanssakäymisemme Venäjän kanssa myös tulevaisuudessa ja pyrittävä rajoittamaan Venäjän vaikutusmahdollisuuksia vastedeskin. Heikko Venäjä on hyvä Venäjä.
Jep, meidän on nyt syytä mennä balttien koulunpenkille oppimaan venäläistä ajatusmaailmaa ilman sokerihuurretta. Lähtökohtana on se, ettei Venäjästä voi tulla mitään hyvää. Tuleva Venäjän johtaja saattaa olla puleerattu juuri meitä aaseja varten, jotka ovat taas valmiita lentämään lankaan. Poliitikoilla näyttää olevan suuri tarve hyväntahtoisuuteen. Halutaan ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä, halutaan uskoa hyvää. Tämä ei tietenkään poissulje macchiavellistisiä synkkiä motiiveja Venäjän kanssa asioista sopimiseen.
Joku poliitikko saattaa myös olla vähän liiankin viisas ja tähyää kaukaisuuteen kuin joku astronomi. Toisin sanoen, miettii asioita sadan vuoden päähän. Venäjä voimistuu ja mitä sitten? Tai, että Venäjän olemassaolo on objektiivinen tosiasia, joskus senkin kanssa pitää olla tekemisissä. Tai sitten pelkää Venäjää, mitähän ne nyt tekevät, jos emme ole yhteistyössä sen kanssa.
Vastaus tähänkin on julma ja kylmä. Euroopan ei tule taipua Venäjän vaatimuksiin, vaikka uhattaisiin ydinaseilla. Ydinsota olisi kaikkien loppu, mutta sekin käydään, jos Venäjä niin haluaa. Ainoa asia mitä ei tehdä, on että taivutaan Venäjän vaatimuksiin. Venäjä pakotetaan karsseriin ja pidetään siellä, kunnes itse taipuu muuttamaan politiikkaansa.
Länsimailla ei haluta ajatella Venäjää natsi-Saksana, jonka kanssa ei enää tehty yhteistyötä. Vaadittiin koko ajatusmaailman ja poliittisen kulttuurin muutos, myös Japani käy tästä esimerkkinä. Kuitenkin Venäjän sotarikokset ovat sitä luokkaa, ettei niitä voi lakaista maton alle. Ei voida enää uskoa mihinkään, mitä virallinen Venäjä sanoo.
Puhe Venäjän turvallisuusnäkökohdista on silmänkääntötemppu, josta Copperfieldkin olisi ylpeä. Toisen maailmansodan jälkeen länsimaat uskoivat, että Neuvostoliitolla on oikeasti jotakin turvallisuusvajetta, vaikka tämä vaje loppui Hitlerin kukistuttua ja ydinaseistukseen. Tätä näkökohtaa on sitten toisteltu kaikissa piireissä Ukrainan sodan alkuun. Jokainen täysipäinen ihminen tajuaa, että länsimaan hyökkäys Venäjälle olisi mielipuolista. Vain joku Hitlerin kaltainen voisi ehkä suunnitella sellaista (paitsi että äärioikeisto tykkää Putinista).
Siksi voidaan unohtaa puheet Venäjän turvallisuusvajeesta ja etupiireistä. Niistä ei neuvotella. Nato laajenee niin pitkälle kuin haluaa ja kaikki sen toiminta on suunnattu patoamaan Venäjän imperialismia ja aggressiivisuutta. Venäjä on kuin rikollinen, jonka toimintaan olisi pitänyt puuttua jo päiväkodissa. Mutta puuttumisen sijaan tätä rikollista hyysättiin ja sen teot unohdettiin, kunnes se oli valmis tappamaan kaikki. Venäjä on se, jolta Euroopan pitää suojautua. Muuta vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä piiiitkäään aikaan.
yle.fi
www.hs.fi
www.worldatlas.com
/img-s3.ilcdn.fi/4ef689c5f2e682f539e2fad3613f8415b31db50ae2d7e150d908e0506738f32f.jpg)
www.iltalehti.fi
/img-s3.ilcdn.fi/7f5eea17e94718a03225b1a92585813ba66b4942167e3ec83c9d268e189273af.jpg)
