Putin ei siis osallistu Prigozinin hautajaisiin.
Tämä on hyvin kiinnostava tieto, koska siitä voidaan vetää erilaisia tulkintoja Putinin ajatusmaailmasta.
Inhorealisti toteaisi, että Putin vain välttää väkijoukkoja, mitään muuta asiasta ei voida sanoa. Ehkä vielä pelkää sitä, että joku voisi kostaa Prigozinin kuoleman. Tulisi kerrankin kunnon hautajaiset!
Tavallisempi tulkinta on se, että Putinissa on jotakin, mitä kutsumme ihmisyydeksi. Prigozin oli hänen pitkäaikainen kaverinsa ja vasallinsa. Teki mitä Putin halusi. Oli yksi niistä tarpeellisista pelinappuloista huipulla. Niitähän voi peluuttaa toisiaan vastaan.
Putinilla on ehkä jonkinlainen häivähdys omastatunnosta. Se ei putkahda esiin kuin Aku Ankan vieteriukko arkun vieressä tavallisesti, tilillä on jo aika monta murhaa, jotka Putte on järjestellyt tai antanut suostumuksensa. Mutta jokin juuri tässä tapauksessa estää Puttea puhumasta arkun äärellä.
Ehkä tietty makabeeriuden tuntu hiipii Putmanin mieleen. Miten lausua koskettavia sanoja, kun on itse antanut tappokäskyn. Eliitin reaktiotkin voisivat tässä vaikuttaa. Toisaalta on huomattava, että vaikutelma olisi huomattavan tehokas: Putin murhemielin lausuu koskettavia sanoja kaveristaan. Jos tuo tappaa kaverinsakin, miten me voimme säästyä tuholta?
Ei kansan reaktioita tarvitse pelätä. Mitäpä yhdestä Prigozinista, hyvä kun oma henki säästyi, olettaisin yleisen mielipiteen olevan. Hautajaisiin ei Putin kuitenkaan osallistu, olipa syy mikä hyvänsä. Ne ovat ikäviä tilaisuuksia. Tätä vähän kummastelen: "työ tekijäänsä kiittää" on vanha sananlasku. Hautajaisissa Putinkin näkisi taas oman kätensä jäljen konkreettisesti.
Voisiko olla niin, että Putin pelkää itse hautajaisia? Tuuma voi mennä niin, että katsahtaessaan arkkuun Putin näkee siinä itsensä, koreasti siivottuna. On nähnyt painajaisia aika ajoin, vaikkeivat häneen vaikutakaan vahvasti. Ehkä naurattavatkin, kuolleet ukrainalaisten lasten kasvot. Mutta oma kohtalo ei tyrannia nauratakaan. Sehän se vasta edessä on, piankin.
Jossakin on kuvitteellinen miekka riippumassa hevosen jouhesta Putinin sängyn yläpuolella. Sehän katkeaa pienestäkin puhalluksesta. Puuh, ja olet mennyt. Suoraan helvettiin, siitä vain! Tällaista unennäköä ei ehkä teekään mieli jatkaa. Oma kuolevaisuus saa Putinin karsastamaan hautajaisia.
Mikä tahansa pravda onkin, hautajaisissa Putin on hengessä läsnä. Jokainen läsnäolija miettii seuraavaa siirtoaan, miten tästä erikoisoperaatiosta selviäisi hengissä? Kukaan eliitistä ei ole turvassa, paitsi Navalnyi. Hänestä pitävät vankilaviranomaiset hyvää huolta. Antavat joskus jopa ruokaa.
Mitäpä jos Putinilla on mielessään vekkuli idea? Hautajaisissahan voisi räjähtää pommi, sehän on aivan tavallista Venäjällä. Kuka tuollaisesta nyt numeroa tekisi. Kirkon rakennuttajat varmaan tekivät jonkun virheen ja kalkki räjähti monen sadan vuoden jälkeen. Tiedekin tämän tietää. DNA-testi selvittäisi, ketkä olivat paikalla.
Toki tästä lentää ajatus kutsuihin. Pitäisikö mennä vai kertoa, että huvijahti tarvitsee huoltoa. Kutsukorttikin voi olla monelle kuin kuoleman kortti (Bondissa). Jos isäntä ei ole paikalla, miksi oikeastaan sinne pitäisi mennä? Eihän se diktaattoria voi loukata.
Kirkkoon meni sata vierasta ja sen jälkeen tuprusi savua aika pitkään. Eikä ketään tullut ulos. Tällaistakin Venäjällä tapahtuu harva se päivä. Niin että jos kumminkin olen vain hengessä mukana ja hengissä hautajaisten jälkeenkin. Voihan sinne osua ukrainalaisten drooni, kelpaa hyvin syyksi.
Putin katselee hautajaisia tv:stä ja miettii, yrittää päästä vieraiden pään sisään, ajatuksiin. Kuka on petturi, kuka on uskollinen. Ehkä tässä onkin se syy Putinin poissaololle. TV-kuva kertoo niin paljon ja se voi kertoa senkin, mitä jotkut Prigozinista ajattelivat. Vain yksi pieni hetki, kuva ja Putin tietää. Henkilö voi nimittäin olla varomaton, kun Putin ei ole paikalla itse. Ja peli on menetetty.