Venäjää ei edelleenkään länsimailla ymmärretä oikein. Venäjän ymmärtäminen edellyttää pientä aikamatkaa menneisyyteen länsi-Euroopan perspektiivissä tai yksinkertaisesti matkaa kolmanteen maailmaan. Toinen asia on se, että julma hyökkäyssota ei sinänsä välttämättä seuraa edes arkaaisen yhteiskunnan toiminnasta.
Karin analyysi Venäjän historiallisesta kerrostuneisuudesta on mielenkiintoinen ja ansiokas. Näyttää siltä, että Venäjä on onnistunut noukkimaan eri aikakausistaan ne pahimmat asiat, kuten äärimmäisen autoritäärisen hallintokulttuurin. Karin analyysia täytyy kuitenkin täydentää ja samalla korostaa sitä, että hyvin monessa maassa "venäläisittäin toimiminen" on luonteva osa jokapäiväistä elämää. Edes Suomessa tämä tapa ei ole kokonaan kadonnut.
Otetaan vaikkapa esimerkiksi nepotismi. Tämä on tapa, jossa rikas sukulainen pitää huolta köyhimmistä sukulaisistaan tarjoamalla heille palkintovirkoja ja etuja hallinnossa, jopa yrityksistä. Tässä ei ole mitään uutta tai ennenkokematonta. Näin maailma toimii edelleenkin, koska sukulaisten suosimista pidetään monessa maassa suorastaan velvollisuutena. Veri on vettä sakeampaa.
Sukulaisten suosimista voidaan laajentaa ja se voi muuntua kavereiden suosimiseksi. Roomalaisessa yhteiskunnassa tunnettiin patronuksen ja klientin välinen suhde (ja itseasiassa samantapaisia järjestyksiä oli globaalisti), jossa patronus otti klientin suojelukseensa ja klientti puolestaan toimi aina patronuksen etuja ajaen. Jos tätä suhdetta verrataan työnantaja-työläinen-suhteeseen, huomataan, että suhde on huomattavasti syvempi. Työsopimus kertoo vain sen, mitä työntekijän pitää tehdä tarkoin määriteltynä työaikana ja korvaus tästä maksetaan rahassa. Klientti saattoi tehdä patronuksen hyväksi paljon enemmän kuin vain normaalin työpanoksen ja patronus toisaalta voi huolehtia klientin perheestäkin. Putin on Venäjällä se suurin patronus, joka huolehtii uskollisten klienttiensä asioista.
Kansallisuusajattelu on taas Venäjällä hiukan arveluttavampaa, koska kansallisuuden korostaminen Venäjän valtiossa voisi johtaa reaktioihin, jotka uhkaavat valtiollista yhteyttä. Mutta kansallisuus on yksi näistä luonnollisista siteistä, jotka lisäävät ihmisten halua toimia samojen päämäärien eteen.
Venäjän valtiota vie edelleen eteenpäin unelma slaavien yhteydestä, tässäkin kansallisuus tai heimoyhteys tulee voimakkaasti esiin. Tämä on se rahaa ja markkinoita suurempi, elämää suurempi päämäärä, joka ajaa myös Putinia eteenpäin. Venäjä ja koko slaavilainen maailma pitää pelastaa demokratialta ja liberalismilta.
Jos emme näe tätä päämäärää, emme ymmärrä puoliakaan siitä, miksi Putin hyökkää Ukrainaan. Taloudelliset seikat, vaikka tärkeitä, eivät ole tätä hyökkäystä eteenpäin vievä voima. Muistetaan sekin, että USA plus muut tekivät nimenomaan arvoja korostavan hyökkäyksen Irakiin taannoin. Sinnekin piti väkisin viedä demokratiaa. Toki myös ihan taloudelliset seikat ohjasivat tätä kv. yhteisön sotilasoperaatiota.
Länsimailla luonnollisesti arvostamme omia vapauksiamme, mutta emme näe sitä, että suuressa osassa maailmaa meidän arvomme eivät ole korkeassa huudossa. Ihmiskunnan sivilisaatioprosessin alusta alkaen monessa yhteiskunnassa keskeisin käsite on ollut järjestys, ordo tai harmonia. Yhteiskunnissa on ollut yksi hallitsija, hallitsijan virkamiehet ym ja kansa. Kaikilla on ollut oma paikkansa yhteiskunnassa, orjia myöten. Tätä voisin kutsua luonnolliseksi järjestykseksi, jota länsimaiden liberalismi on kiivaasti pyrkinyt haastamaan.
Myös länsimailla on ihmisiä ja poliitikkoja, jotka tukeutuvat toisenlaiseen ajatteluun, vaikka ovatkin täysin riippuvaisia markkinavoimien toiminnasta. Se tiukka sopimusvarainen järjestys, jota itse noudatamme, on seurausta kapitalistisen työn yleistymisestä ja yksilön syntymisestä. Yksilön, joka vapaasti myy itseään markkinoilla ja joka itse päättää, mitä tekee elämässään. Tämä monadi ei ole moraalisesti lainkaan vastuussa jostakin yhteiskunnan kokonaisuudesta ja hän voi nousta ryysyistä rikkauksiin yhdessä yössä, vaikkapa lottovoiton avulla (tai jos keksii jonkun todella hyvän yritysidean).
Tietenkin on niin, että liberalismi tunkeutunut talouden alueella erittäin vahvasti Venäjälle 90-luvulla ja on ollut osasyynä omaisuuden keskittymiseen erittäin harvojen käsiin. Putin puolestaan nostaa tätä vastaan omat unelmansa, jotka liittyvät arvoihin. Kapitalistista taloutta ei voi edes arkaainen sosiaalinen järjestelmä todella haastaa, mutta yhteiskunnan järjestys voi rakentua hyvin autoritäärisesti kapitalistisen talouden päälle. Näin erityisesti Kiinassa. Intia taas on kokonaan toinen juttu, maa, jossa uskonto edelleenkin määrän paljon ihmisten elämästä.
Eräällä tavalla Putin on venäläinen Don Quijote, joka yrittää mahdotonta, kumota jotakin, mitä ei voida enää kumota, markkinataloutta ja siihen liittyvää vapaata informaatiota. Venäjä pyrkii tähän omien luonnonrikkauksiensa kautta, mutta kun ne ovat loppuneet tai käyttökiellossa, Venäjä kokee totaalisen romahduksen heimoyhteiskunnaksi, jossa on kuitenkin vielä tieto siitä, miten ydinaseita käytetään. Kiina on taas oppinut ja erittäin viisaasti on valjastanut markkinat puolueen käyttöön. Mihin tosiaan liberalismia ja demokratiaa edes tarvittaisiin Kiinassa? Täysin turha asia monituhatvuotisen sivilisaation historiassa.
Tässä mielessä Venäjää odottaa toimiminen Kiinan vasallina, Kiina on se, joka vetää Geppetton lailla langoista kun pitäisi saada Pinokkio liikkumaan. Venäjä on laiminlyönyt yhteiskuntansa teknologisen kehittämisen ja nyt taloussaarto pahentaa tilannetta entisestään. Haave slaavilaisten yhteydestä karkaa kauemmaksi. Kun oma armeija vähitellen käy käyttökelvottomaksi, Putin mainitaan aina historiassa henkilönä, joka aikaansai kaaoksen yhteiskuntaan. Hän palautti Venäjän keskiaikaan. Ongelmana tässä on se, että suuri joukko venäläisistä oli jo ehtinyt maistaa vapautta ja etuoikeuksia, nyt on taas edessä sosialismin autuus siis köyhyys.
Venäjä on tätä, kaveri jolla on liian suuret luulot itsestään, joka ei koskaan oppinut kehittämään itseään. Matka agraariyhteiskunnasta kommunismin kautta ryöstökapitalismiin ja edelleen putinismiin ei ole tehnyt maata vauraammaksi eikä vahvemmaksi. Venäjä eli Putin on aivan järkyttävän kateellinen muille maille, jotka nauttivat elintason kohemisesta reaalisosialismin jälkeen. Venäjä on kuin adhd, joka ei kertakaikkiaan osaa toimia viisaasti. Innostutaan vuoroin siitä vuoroin tästä aatteesta, mutta mikään aate ei luo kestävää perustaa yhteiskunnalle.
Slaavien yhteisyys ei tuo maalle vaurautta. Se ei luo järjestystä yhteiskuntaan. Venäjää voidaan hallita vain pakolla ja väkivallalla, kunnes loppuvat energiateollisuudenkin pelimerkit. Toivotaan, että mokoma barbaarinen rosvovaltio lakkaa olemasta ja sijaan astuu monia pikkuvaltioita, joita ei yhdistä Venäjään mikään, paitsi historia. Tsetsenian ym. itsenäistymiset ovat pitemmän ajan kehityssuuntia.
Vaikka luonnollinen järjestys voikin olla tavoitteena monella maalla, paras tapa saada aikaan ei-liberaali kestävä yhteiskunta on Kiinan malli. Valtaa pitää puolue, jossa ei yksikään toimija voi nousta liian korkealle. Ja jossa osataan käyttää taloutta yhteiskunnan vakauden ylläpitämiseen. Kiina on kuin käärme, joka voi vaania saalistaan kymmeniä tai satoja vuosia, sen täytyy vain odottaa sopivaa hetkeä, sillä ei ole mihinkään kiire toisin kuin venäläis-mongolivaltiolla, jolla ei ole sivistyksen taakkaa hartioillaan. Liberaalidemokratia voi kadota jonain päivänä, itse näen vanhemman järjestyksen ihmiskunnan viimeisenä järjestyksenä ennen maapallon kuumenemista kekäleeksi.