Jos ei pelkästään tukialuksia tarkastella, tuossa yksi syy hyökkäykseen Ukrainaan. Iso osa Venäjän aseteollisuudesta oli ja on osin edelleen riippuvainen Ukrainan tehtaista.
Myös satamakapasiteetti on hyvä muistaa jos hieman viedään eteenpäin ajatusta Venäjän vaikutusalueesta. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä katosi Itämereltä paljon kapasiteettia, samoin Mustalta mereltä. Ei toki tyystin katkennut yhteydet noihin meriin, mutta huomattavasti helpompi olisi esimerkiksi Itämerellä operoida, turvata Pietarin merialue sotilaallisesti ja järjestää kaupankäynti, jos Tallinna, Riika ja Klaipeda olisivat suoraan osa Moskovan valtakuntaa ja esimerkiksi Gdansk kumartaisi itään. Vähän idempänä Venäjä sitten jo toteuttikin satamoiden uusjaon viemällä Krimin verrattain suoraan ja selkeästi Donetskiin ja Luhanskiin verraten.
Etupiiriajattelun osalta tuossa on mun mielestä yksi riski Suomen näkökulmasta. Itämeren alueella enää käytännössä Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon. Venäjälle olisi varmasti kova pala, jos Pietari ja Kaliningrad olisivat käytännössä kokonaan saarrettu mereltä ja valtameriyhteys olisi katkaistavissa. Samoin Pohjoisella jäämerellä pyörii jo Venäjän näkökulmasta "vihulaisia" ja Välimeri on ympäröity + Gibraltarin kohdalta suljettavissa, niin "njet hjuva".
Jos Venäjä pyrkii tosissaan Neuvostoliiton kaltaiseksi sotilaalliseksi supervallaksi, tarvitsee se käytännössä kyvyn operoida valtamerillä ilman riskejä suluista. Neuvostoliiton aikoihin Itämeren satamista joko suoraan osana Neuvostoliittoa tai osana Varsovan liittoa oli paljon kapasiteettia. Nato ei voinut käytännössä parkkeerata mitä tahansa Pietarin (Leningradin) välittömään läheisyyteen ja blokata Itämeren laivastoa joka suunnalta nykyiseen tapaan.
Samoin Krim sopii tuohon ajatukseen täydellisesti. Venäjä ei järjestänyt pitkittynyttä tai jäätynyttä matalan intensiteetin operaatiota, vaan nopeasti ja tehokkaasti valtasi pelipaikat ja liitti itseensä. Ero Venäjän muihin operaatoihin 2000-luvulla (Donetsk, Luhansk, Abhasia, Ossetia, jne.) on aika selvä. Krimillä ei siirretty rajatolppia metri kerrallaan yön pimeydessä tai luotu omia henkilötodistuksia "kapinallisten" toimesta, vaan 28.2. Venäjän armeija paineli Simferopolin lentokentälle, 18.3 Putin ja duuma hyväksyivät päätöksen liittää Krim osaksi Venäjää ja 21.3 parlamentin ylähuone sen hyväksyi.
Etupiiriajattelussa näen Suomen roolin tässä kohdin käytännössä huonona. Jos Venäjän fokus suuntautuu merille, niin Suomen kohdalla Nato-kortti puuttuu, maaraja on tyystin toista luokkaa toiseen ilman Nato-korttia liikkuvaan maahan (Ruotsi) verrattuna ja Venäjän Läntinen sotilaspiiri on suoraan naapurissa. Jos tuohon kohtaan aletaan etupiirejä rakentamaan, niin kovinkaan suuria todennäköisyyksiä en anna sille, etteikö Suomi päätyisi joko Venäjän etupiiriin tai ainakin vaikutuspiirin alaisuuteen. En näkisi toista suomettumisen aikakautta kovinkaan kaukaa haetulta, jos tuolle polulle päädytään.