Tuon tien kun on kerran valinnut niin taitaa olla ainoa tapa toimia, koska eihän sitä voi etukäteen tietää milloin tapahtumat vain lähtevät vastustamattomasti etenemään, jonka jälkeen ei enää mitään voi tehdä tai kukaan ei enää tottele.
Kun pelko loppuu, niin diktaattorin vaikeudet alkaa. Vrt Syyria. Ja nyt se pelko osoittaa ensimmäistä kertaa rakoilemisen merkkejä, kun jotkut ihmiset massasta uskaltaa vastustaa omilla kasvoillaan.
Putin ja hänen lähipiirinsä nähnyt vaivaa kohottamalla isänmaallisuutta Ukrainan ja Syyrian operaatioilla
Pistetään sinne jonon alkuun Tsetsenian sota, jolla Putin nousi valtaan ja myös Georgia. Näistä 4 epäonnistunein sisäpoliittiselta kannalta lienee Syyria, joka ei vaikuta nostaneen isänmaallista huumaa. Ulkomaailman kannalta sikäli huolestuttavaa, että kun Syyria ei toimi ja konflikti on ollut se takuuvarma tapa kerätä massat lippujen taakse, niin mistä uusi "lyhyt ja voittoisa sota"?
ja silti tälläistä tapahtuu.
Koska Putin ei ole pitänyt omaa osaansa kirjoittamattomasta yhteiskuntasopimuksesta: Kansa ei sekaannu politiikkaan ja siitä hyvästä poliitikot hoitaa leveämpää leipää pöytään. Tästä juontaa rajoittamattoman öljynpumppauksen strategia. Mutta kun massat valuu köyhyysloukkuun ja eliitti rypee varkaiden paratiisissa, niin hattuuntumista on odotettavissa.
Talouteen Putinilla ei ole juuri tekemistä, kun se ja sen hallinto ei osaa ja kova korruptio vain heikentää talouskehitystä. Veikkaisin, että korjausliikkeet pitää sisällään kaksi linjaa:
1 Ulkoinen konflikti läheltä omia rajoja ja
2 Koveneva sisäkuri.
1 on moneen kertaan hyväksi todettu ja 2 tulee suoraa KGB-selkärangasta.
2 on mielenkiintoista seurata, että kuinka pitkälle mennään. Jonkin moisena ääri-ihanteena sielä on Stalin, jonka glooriaa putinistit on kiillottaneet urakalla.