Mitä enemmän Venäjä lähettää työikäisiä miehiään Ukrainaan tapettavaksi sitä enemmän niiden talous tulee pitkässä juoksussa kärsimään. Venäjällä on jo sodan seurauksena mittavat taloudelliset ongelmat ratkottavanaan, jota työikäisten miesten lähettäminen Ukrainaan vain pahentaa. Toisin sanoen mitä enemmän sinne lähetetään miehiä sitä vähemmän he ovat tekemässä tuottavaa työtä ja luomassa valtiolle verotuloja. Toisekseen Venäjällä on jo nyt suuria ongelmia syntyvyytensä kanssa.
Jopa Venäjän omien ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä yli 60 prosenttia työntekijöistä on yli 40-vuotiaita. Työvoiman kokonaismäärä vähenee lähes kolmella miljoonalla ihmisellä. Venäjän tilastopalvelu Rosstat raportoi että vuodesta 2017 vuoteen 2021 työvoiman määrä laski n. 935 000:lla. Tähän kun lisätään sodan seurauksena Ukrainassa kaatuneet ja työkyvyttömyyteen johtaneet vammautumiset syöksykierre vain pahenee. Mitä pitempään sota jatkuu, sitä enemmän Venäjältä siirtyy työikäisiä kasvamaan auringonkukkia Ukrainan aroille ja sen vaikeammaksi yhtälö korttitalon kasassa pitämiseen muodostuu. EIkä sovi unohtaa myöskään vuosia kiihtynyttä maastamuuttoa etenkin akateemisesti koulutettujen osalta, jota invaasio Ukrainaan vain kiihdytti.
Ongelma on konkreettinen, johon Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan erilaisin toimenpitein mm. eläkeiän nostolla ja ensimmäisen lapsen syntymän tukemisella kertaluontoisella maksulla. Nämä toimenpiteet eivät ole muuttaneet tilannetta edes kosmeeettisesti.
Synkkiä väestönäkymiä ja heikkoa huoltosuhdetta on teollistuneissa maissa lääkitty maahanmuutolla ja teknologisilla innovaatioilla eli työn suorittajilla ja työn tuottavuutta parantavilla mekanismeilla. Venäjä ei saa tästäkään itselleen kaipaamaa apua. Venäjän työmarkkinat ovat houkutelleet entistä vähemmän mm. Keski-Aasiasta muuttavia ihmisiä, sillä heillä on todellinen riski joutua sijoitetuksi rintamalle läpiruostunut Kalashnikov aseenaan. Kun yhtälöön lisätään jo nyt kattavat pakotetoimenpiteet, jotka rajoittavat merkittävästi teknologisten innovaatioiden hyödyntämistä Venäjällä, on vain ajan kysymys koska kulissit kaatuvat ryminällä.
Niin se historia vaan toistaa itseään. Ihan kuin olisin joskus kuullut diktaattorista, joka pönkittää vaatimatonta kokoaan ylikasvaneella egolla ja viettäen suurimman osan loppuelämänsä päivistä pelkäämällä bunkkerinsa suojissa. Lopulta kuollen yksin, epäonnistuneena. Eikä edes tule päätymään koululaisten oppikirjoihin suurena valloittajana vaan häpeällisenä, heikkona häviäjänä.
Jopa Venäjän omien ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä yli 60 prosenttia työntekijöistä on yli 40-vuotiaita. Työvoiman kokonaismäärä vähenee lähes kolmella miljoonalla ihmisellä. Venäjän tilastopalvelu Rosstat raportoi että vuodesta 2017 vuoteen 2021 työvoiman määrä laski n. 935 000:lla. Tähän kun lisätään sodan seurauksena Ukrainassa kaatuneet ja työkyvyttömyyteen johtaneet vammautumiset syöksykierre vain pahenee. Mitä pitempään sota jatkuu, sitä enemmän Venäjältä siirtyy työikäisiä kasvamaan auringonkukkia Ukrainan aroille ja sen vaikeammaksi yhtälö korttitalon kasassa pitämiseen muodostuu. EIkä sovi unohtaa myöskään vuosia kiihtynyttä maastamuuttoa etenkin akateemisesti koulutettujen osalta, jota invaasio Ukrainaan vain kiihdytti.
Ongelma on konkreettinen, johon Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan erilaisin toimenpitein mm. eläkeiän nostolla ja ensimmäisen lapsen syntymän tukemisella kertaluontoisella maksulla. Nämä toimenpiteet eivät ole muuttaneet tilannetta edes kosmeeettisesti.
Synkkiä väestönäkymiä ja heikkoa huoltosuhdetta on teollistuneissa maissa lääkitty maahanmuutolla ja teknologisilla innovaatioilla eli työn suorittajilla ja työn tuottavuutta parantavilla mekanismeilla. Venäjä ei saa tästäkään itselleen kaipaamaa apua. Venäjän työmarkkinat ovat houkutelleet entistä vähemmän mm. Keski-Aasiasta muuttavia ihmisiä, sillä heillä on todellinen riski joutua sijoitetuksi rintamalle läpiruostunut Kalashnikov aseenaan. Kun yhtälöön lisätään jo nyt kattavat pakotetoimenpiteet, jotka rajoittavat merkittävästi teknologisten innovaatioiden hyödyntämistä Venäjällä, on vain ajan kysymys koska kulissit kaatuvat ryminällä.
Niin se historia vaan toistaa itseään. Ihan kuin olisin joskus kuullut diktaattorista, joka pönkittää vaatimatonta kokoaan ylikasvaneella egolla ja viettäen suurimman osan loppuelämänsä päivistä pelkäämällä bunkkerinsa suojissa. Lopulta kuollen yksin, epäonnistuneena. Eikä edes tule päätymään koululaisten oppikirjoihin suurena valloittajana vaan häpeällisenä, heikkona häviäjänä.
Viimeksi muokattu:
/img-s3.ilcdn.fi/70b3821387888b7b7f2431e7eecbcec983a0c72734e8e597c260b9cd5a44c28b.jpg)
