Kotipuolessa sotilaiden vaimot pahoittelevat usein kyllä siviiliuhreja, mutta toisaalta pyytävät ukkojaan varastamaan kaiken minkä irti saa. Vittu mitä väkeä.
Tästä muistui mieleen yksi nuoruuden tarina. Seurustelin siis aikanaan reilu parikymppisenä Venäjältä kotoisin olleen neidon kanssa, joka tosin oli lähes koko ikänsä asunut Suomessa. Yksi kerta oltiin sitten porukalla viihteellä Venäjältä Suomeen opiskelemaan lähetetyn neidon kanssa, johon eksä oli Suomessa tutustunut.
Ilta kun oli viihdytty ja päästiin kotiin niin päädyttiin siihen, että mentiin eksän kanssa mun kämpille kutemaan ja vietiin kaveri eksän kämpille kun sillä olisi ollut lohduttoman pitkä kotimatka yön selässä.
Seuraavana päivänä kun eksä oli sitten kertonut vanhemmilleen tästä järjestelystä, oli hän saanut pitkän ja raivokkaan läksytyksen siitä ettei ikinä saa päästää venäläistä yksin kotiinsa - ja tarkista nyt kaikki arvoesineet että ovat paikallaan - kyse oli siis kuitenkin hyvästä kaverista. Nämä vanhemmat toki itsekin olivat venäläisiä joskin siis reilu parikymmentä vuotta Suomessa asuneita.
Eli omalla kokemuksella, nämä puhelut voivat hyvin pitää paikkansa.
