Allekirjoitan ehdottomasti kaiken siinä vaiheessa, kun lässytyksiä ja selityksiä politiikan ja urheilun pitämisestä erillään kuuluu laajalti, mutta onko asianosaisilta kysytty mitään, vaan vain lynkataan KHL-suomalaiset kollektiivina. Näkisin toki esimerkillisenä toimintana sen, että joku pelaaja lähtisi Venäjältä eettiset karmit kaulassaan ja ovet paukkuen, mutta let's face the facts - kotisohvalta etätyöläisenä on helppo toimia moraalikompassina verrattuna johonkin 20-30 -vuotiaaseen joukkueurheilijaan, joka ei ihmisenä ole vielä välttämättä riittävän kypsä käsittelemään omaa napaansa ja joukkuettaan laajempia kokonaisuuksia, on sitoutunut jengiinsä ja näkee ne velivenäläiset aivan tavallisina pulliaisina, kun heidän kanssaan joukkuearkea viettää.
Edellä en väitä, etteikö nuori aikuinen todellakin kykenisi todella rohkeisiin moraalisiin valintoihin ja vaikkapa taloudellisiin uhrauksiin niiden ohessa, vaan viittaan siihen, että keskimäärin joku ei-akateemisesti suuntautunut nuori aikuinen ei vielä maailmaa niin laajalti hahmota. Tämä lienee lajista riippumatonta, esimerkiksi viime vuosina hienosti profiiliaan ihmisoikeusasioissa nostanut Tim Sparv totesi itse, että heräsi vasta iän myötä ajattelemaan urheilumaailmaa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Tunnistan kehityksen myös omalla kohdallani.
Siksi ehkä peräänkuulutan kokeneemman kaartin esimerkkiä, josta vaikkapa Kurrin ämpyily toimii näytteenä päinvastaiseen suuntaan.
---
Noin yleisesti aiheeseen liittyen totean, että lyhyt on matka kansallissankarista likasangoksi, ellei tässä jossain vaiheessa ala kultaleijonilta tai edes osalta löytyä selkärankaa tulla esiin selkeiden kannanottojen kera. Edes helvetti Jokereiden leiristä, luulisi olevan jo aika helppoa, kun peli on selvää ja kotisohva kutsuu loppukauden.
