Hämmentävää tosiaan. Eivätkö siviilit tajua/välitä hengenvaarasta?
Eivät oikeastaan. Esim. kun Natsit pommittivat Lontoota toisen maailmansodan aikana, niin Lontoon asukkaat suhtautuivat asiaan aika lungisti teetä siemaillen. Tämä on jopa yllättävän normaalia käytöstä.
Tästä oli maininta Rutger Bregmanin Humankind kirjassa:
"So on September 7, 1940, there were 348 German bomber planes that flew across the English channel and started dropping bombs. What followed is now known as “The Blitz”. More than 80,000 bombs were dropped on London over the next 9 months, and more than 40,000 lost their lives.
So what happened? How did the British react? What happened when the country was bombed hundreds of times a day for months on end? Did people get hysterical? Did they behave like brutes? Did they descend multiple rungs in the ladder of civilisation?
It turns out that big Gustave Le Bon was totally wrong. An eyewitness account reported that small children continued playing in the streets, shoppers continued haggling in the markets, police continued directing traffic. No one even looked up to the sky. When a journalist asked
“weren’t they afraid?”, he replied:
“Oh no – what good would that do us?”."
Humankind shows us that deep down, we're all actually quite decent people. Some of the tough times actually bring out the best in us.
www.whatyouwilllearn.com