Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoista myllerrystä. Aloin seurata aihetta tarkemmin sotaa edeltävänä viikkona, enkä missään vaiheessa uskonut tilanteen eskaloituvan nyt nähtävään maasodankäyntiin.
- Taisteluiden jatkuessa olen ihmetellyt ilmavoimien ja jopa maavoimien rajallista käyttöä. Suurimmassa osassa videoita Venäjän panssarijoukot ovat massiivisia vain tehdessään siirtymistä sota-alueelle. Internetiin jaetuissa videoissa näkyy kuitenkin usein lähinnä yksittäisiä ajoneuvoja taistelussa, jolloin shokkivaikutus ja myös taisteluvaikutus jää väkisinkin heikoksi. Ymmärtäisin tämän, jos näillä joukoilla pyrittäisiin sitomaan Ukrainan joukkoja taisteluun pääjoukon edetessä. Pääjoukkoja ja massiivista panssari-asetta ei kuitenkaan ole näkynyt. Onko kyse heikoista johtamisjärjestelmistä?
Kirjoitin ajatuksiani sunnuntai-iltana. Tällöin keskeisin ihmetyksen aiheeni oli massiivisen panssarijoukon puuttuminen taistelukentältä. Tällä hetkellä Ukrainassa on raportoitu yli 60 kilometrin kolonnasta sekä piiritysten alkamisesta.
Informaatiovaikuttaminen on ollut keskeisessä roolissa sodan alkuvaiheissa. Internetin välityksellä on saanut kuvan, jossa Ukraina on jatkuvasti onnistunut tuottamaan massiivisia tappioita Venäjälle. Samalla heidän tappioista on läntisessä mediassa raportoitu suhteellisen vähän. Ukrainan menestyksestä huolimatta, on mahdotonta sanoa mikä sodan todellinen tilanne nyt on.
Omia ajatuksia tällä hetkellä:
- Ukrainan joukot on tällä hetkellä saatu sidottua taisteluun, eikä resursseja ole hyökkäykseen isoa kolonnaa vastaan.
- Tiedustelutietona kolonnan liikkeet ovat varmasti tiedossa ja vaihtoehdot seuraaviin askeliin mietinnässä.
- Konflikti alueella on kestänyt pitkään. Ukrainalla ja Venäjällä on huomattavasti enemmän yhteistä, mitä Suomella ja Venäjällä. Tunnemyrskyistä huolimatta järki sanoo konfliktin riskin Suomen osalta olevan epätodennäköinen huolimata muutoksista turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.
- Mitä enemmän Venäjä kykenee kuluttamaan Ukrainan joukkoja ja saamaan kaupunkeja valtaansa, sitä vähemmän sillä on tarvetta kohdistaa voimankäyttöä kaupunkeihin ja sen myötä myös siviilikohteisiin.
- Pelkään, että niin kauan kun Ukraina kykenee normaaliin sodankäyntiin Venäjää vastaan, tulemme näkemään myös siviiliuhreja.
Maailma on melko kompleksin tilanteen edessä. Eilisissä neuvotteluissa esille nousi Krimin antaminen Venäjälle sekä liittoutumattomuus (riippumattomuus?). Itsessään nämä kuulostivat ennakoimaani pienemmiltä vaateilta. Jos näihin suostuttaisiin, minkä signaalin sen antaisi itsenäisten valtioiden itsemäärämisoikeudesta Euroopassa jatkoa ajatellen? Vaakakupissa on kuitenkin lukematon kärsimys, jonka sota väistämättä aiheuttaa ja on jo aiheuttanut. Toivon tosissani, ettei länsi anna vaateiden edessä periksi, jotta me suomalaiset voimme tulevaisuudessa olla Naton jäseniä.
Silti olen ollut yllättynyt, miten yhtenäinen länsi on tähän mennessä nähtynä ollut. Ja vähemmän yllättynyt, että naapurimme toimii täysin mielivaltaisesti valiten sodan kärsimykset.
Maailma, teknologia ja muut asiat kehittyvät, mutta ihminen on lopulta aina samanlainen: vallanhimoinen, itsekäs ja armoton. Mika Waltaria vapaasti lainaten: Ne (ihmiset) jotka olivat ennen meitä, ovat samoja, jotka tulevat meidän jälkeemme.