Tuosta ryssittelyyn liittyvästä keskustelusta tuli mieleen, että ukrainalaiset itse näkevät olevansa kulttuurisesti hyvin lähellä venäläisiä, ja heillä on hyvin usein ystävyys- sekä sukulaisuussuhteita Venäjälle. Tunnetusti myös moni nyt isänmaataan puolustava ukrainalainen puhuu äidinkielenään venäjää.
Vielä 15 vuotta sitten, kun minulla oli ilo olla opiskelijakiekkojoukkueen kanssa vieraana Kiovassa, meitä erittäin vieraanvaraisesti isännöineessä porukassa oli erittäin paljon myös venäläisiä (lähes puolet), jotka opiskelivat Kiovassa.
Ehkä myös Ukrainassa nyt sotiviin venäläisiin sotilaisiin suhtautumisessa kannattaa myös muistaa suhteellisuus vaikka pohtimalla sitä, että keitä olivat Stalinin Raatteen tielle jäätyväksi ja tapettavaksi lähettämät "ryssät". Heistä taisi olla - jos ei valtaosa - niin kaiketi ainakin lähelle puolet... niin... Ukrainalaisia. Kun menette käymään Raatteen tiellä, näette lukuisia ukrainalaisten pystyttämiä muistomerkkejä ja ukrainalaisten vierailijoiden sinne jättämiä sinikeltaisia seppeleitä ja muistonauhoja. Nyt Ukrainassa sotivista Venäjän joukoista valtaosa on varmasti etnisiä venäläisiä, mutta heillä, jotka ovat kotoisin pitkin Siperiaa ja Venäjän maaseutua, lienee yhtä vähän intoa käydä hyökkäyssotaa Putinin lähettämänä kuin Stalinin puna-armeijan sotilailla aikanaan talvisodassa.
Ryssittelystä sekä ukrainalaisten ja venäläisten kultuurillisesta läheisyydestä mieleeni muistui, kuinka vielä jokin aika sitten myös mm. ukrainalaisia, valkovenäläisiä ja kazakkeja - joskus myös baltteja - ylimielisesti ryssiteltiin Suomessa. Usein kutsumalla vartti- tai semiryssiksi.
Kun tuon erittäin läheisen kulttuurillisen yhteyden, veriyhteyden ja historiallisen yhteyden näiden kahden kansan välillä tuntee, tuntuu venäläisten ryssittely hyvin alentavalta myös ukrainalaisten kannalta.
Ukrainalaisilla on ollut Stalinin ajoista alkaen tai jo paljon aiemminkin syynsä vihata Venäjää tai Neuvostoliittoa valtiona, mutta ei heidän vihansa ole koskaan kääntynyt venäläisiä kohtaan kansana. Tämän taidon erottaa kansa ja valtio oppivat luontaisesti paremmin ne, jotka kasvavat diktatuureissa. Me kansallisesti poikkeuksellisen yhtenäisessä liberaalidemokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneet emme semmoista eroa luontaisesti tajua.