Keskittyminen pelkästään sotilaskohteisiin vaatisi Venäjällä strategisen ajattelun täydellistä muuttamista. Sikäläinen strateginen ajattelu kun pohjaa hyvin voimakkaasti näkemykseen, jossa siviili- ja sotilaskohteet muodostavat eräänlaisen symbioosin, ja yhteiskunnat on nujerrettavissa sillä, että ihmisiltä viedään elämisen edellytykset (ts. tuhotaan lämpövoimalat, koulut, sairaalat, ruokavarastot, vesihuolto jne.)
On myös mahdollista, että tätä ajattelua on ruokkinut Venäjällä nykyään näkemys siitä, että sen vihollinen (eli länsi) on mukavuudenhaluinen ja heikko, joten heidän ajattelunsa mukaan on oletettavaa, että sellainen vihollinen on helpommin kukistettavissa kun isketään yhteiskunnan perusinfraan.
En viitsi nyt ulottaa pohdintaani siihen, että missä määrin tämä strategisen ajattelun pysyminen samana toisen maailmansodan jälkeenkin on seurausta siitä, että Neuvostoliitossa ja Venäjällä (kuin myös tsaarin Venäjällä ennen tätä) toimintaa on myös muokannut idea "määrä on voimaa", mikä näkyy laadun ja tarkkuuden heikkoutena.
Nillittäjille huomio, Venäjällä on kyllä tarkkojakin asejärjestelmiä, mutta niitäkin maa on käyttänyt, strategisessa ajattelussa piilevän virheen vuoksi, väärin, josta seuraa sitten myös se, ettei maa ole kyennyt hyödyntämään asejärjestelmiä parhaalla mahdollisella tavalla. Kun vielä huomioidaan se, että kaikkialle tunkeutuvat korruption seurauksena näiden asejärjestelmien kunto ei välttämättä ole sitä mitä piti, tai niitä käyttävän miehistön osaaminen ei ole niin hyvää kuin on oletettu.