AIM-120( AMRAAM ) on keskipitkän matkan ohjus joita on käytössä esimerkiksi Suomen horneteissa. Käytännössä koneen tutkan pitää löytää kohde, jotta laukaisu voidaan suorittaa onnistuneesti. Vaatii kyllä duunia, jotta MIG-29 yhteensopivaksi saataisiin.Muistin väärin tuon Siivet-lehdessä olleen jutun. Eli kyseessä oli AMRAAM-ohjukset, joiden integrointia MiG-29 -hävittäjiin tutkitaan ja selvitellään tällä hetkellä. Sitä tunnutaan pidettävän ihan mahdollisena, koska HARM:it ja JDAM-ER:ät on jo saatu toimimaan yhteen MiG:in kanssa. JDAM:it ilmeisesti toimii myös Su-27:ssa ja Su-24:ssa.
AIM-120( AMRAAM ) on keskipitkän matkan ohjus joita on käytössä esimerkiksi Suomen horneteissa. Käytännössä koneen tutkan pitää löytää kohde, jotta laukaisu voidaan suorittaa onnistuneesti. Vaatii kyllä duunia, jotta MIG-29 yhteensopivaksi saataisiin.
JDAM taasen on helpompi. Kyseessähän ei ole ohjus vaan liitopommi, joka omalla pyrstöllään pystyy hakeutumaan GPS:n avulla kohteeseensa. Kohde voidaan ohjelmoida ennen lähtöä tai sitten se voidaan koneesta ohjelmoida uudelleen. Laukaisuhetkellä otetaan koneen nopeus ja kulma huomioon ja ne välitetään pommille eli saadaan maksimaallinen hyöty.
Paukkuna tämäkin vähän "helmiä sioille", kun ei Mig-29 pysty kaikkia hienoja hommia ottamaan huomioon.
JDAM voidaan toki ampua myös laser tähtäyksellä, mutta sekin vaatii koneelta paljon...
Kaikki venäläisten lähettämät droonit tiputettiin viime yönä.
Ihan pieni täsmennys tekstiin:Tikkurilan maalit ollu hyötykäytössä. Jotku on maalannu Kremlin Spasskaja torniin tekstin. "Olemme tulossa, ZSU(Ukrainan armeija) on lähellä"
GPS-ohjauksessa on vain se huono puoli että jammerilla saadaan lentorataa häirittyä eikä löydä paikalle. Himarsin ohjuksille on käynyt vähän samaa. Venäjän EW-kyvykkyys on kuitenkin suhteellisen korkea verrattuna muihin maihin, mutta mitään täys sulkua nekää eivät saa aikaan.
Jos on ollut huippuonnekas ja päässyt ukrainalaisten vangiksi ennen jauhelihaksi joutumista, niin varsinainen vasarapääkaheli pitää olla, jotta tuolta reissulta pyrkisi vielä takaisin wagneristiksi.Lisäksi jos joutuu vangiksi ja palaa sitten Wagnerin riveihin sen jälkeen, niin tulee vasarasta päähän.
Unfortunately, evil has returned. Like 80 years ago evil rushed to our cities and villages, so it is doing now, like back then it killed our people, so it is doing it now. Although now it is another aggressor, the goal is the same – enslavement or destruction. And like in the Second World War, we are not alone against evil. We are fighting against it, relying on the joint strength of the nations of the free world. Just as we were approaching our common victory then, so we are doing it now. Many years ago, the tradition of celebrating Europe Day was established on our continent to mark peace and unity achieved. Today, unity on our continent brings us closer to celebrating the first day of our peace. Every year from tomorrow, May 9, we will commemorate our historic unity – the unity of all Europeans who destroyed Nazism and will defeat ruscism. This will be the Day of Europe, which has supported Ukrainians for all nine years of aggression and 439 days of the full-scale invasion. This will be the Day of Europe, which helps us fight in all directions: on the battlefield with weapons and on the diplomatic front – with determination, against missile terror and the winter blackout, in the economy and on the legal front. This will be the Day of Europe – our ally. This will be the Day of Europe - our Europe, which Ukraine has always been, is, and will be a part of.
It is on May 8 that most nations of the world remember the greatness of the victory over the Nazis. The world admires all those who were protecting and protected life. Who threw down the Nazi flags on the liberated territory and who opened the gates of the concentration camps. Who restored freedom to the nations, who destroyed and condemned Nazi evil. It is on May 8 that the world honors the memory of all those, whose lives were taken by that war. It is pure history, without ideological admixtures. And it is the history of our people, our allies, the entire free world. Today, we are returning it to our state. Today, I submitted a bill to the Verkhovna Rada of Ukraine proposing that May 8 be the Day of Remembrance and Victory over Nazism in the Second World War of 1939-1945. Eternal memory to all those who died in the Second World War! Glory to each and every one who fought against Nazism and won! Glory to all our heroes of different times, to whom we equally owe our lives!
Tämä sota ollut taas hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti aseistus, taktiikat, kalusto ym. kun sota alkaa skaalautua riittävän suureen mittakaavaan ja osapuolet ovat suht' tasaisia voimasuhteiltaan. Jopa silloin kun toisena osapuolena on Venäjä, jota ei välttämättä tunneta ihan ketterimpänä mitä tulee taktiikoiden kehittämiseen. Mutta kun löytyy joku uusi ase tai taktiikka, jolla saavutetaan etulyöntiasema, niin vastustaja tekee kaikkenaa löytääkseen keinon, millä tuon vaikutukset saadaan minimoitua.
Sodan alkuvaiheessa kohkattiin Bayraktareista ja Suomessakin moni oli vaatimassa, että Suomen tulisi hankkia noita ihmeaseita välittömästi. Mutta aika nopeasti Bayraktareista on tullut ihan marginaalinen tekijä, josta taitaa olla aika vähän iloa Ukrainalle. Kun HIMARS:it tulivat Ukrainaan, ukrainalaiset teki niillä paljon tuhoa ja näytti siltä, että niillä ratkaistaan koko sota. Viime aikoina HIMARS:eista puhuminen on vähentynyt huomattavasti, ja syy taitaa löytyä tuosta jutusta. Venäjä on nyt keksinyt keinon häititä noita ammuksia. Nyt vaaditaan taas Ukrainalta ja länneltä kekseliäisyyttä, mistä saadaan seuraava "ihmease", jolla saadaan Venäjää polvilleen.
Ohjuksia ja pommeja luvassa Ukrainaan, myös muita koneita ilmassa.
Asiallinen analyysi kaikkinensa. Huomauttaisin kuitenkin, että vaikka Venäjä on oppinut reagoimaan näihin aseisiin ja välttämään tappioita, se ei tee näistä aseista turhia. HIMARS-pelotteen takia Venäjä joutuu pitämään tärkeimmät varastot ja logistiikkaketjut kaukana rintamalinjan takana. Sama juttu lienee myös isoimpien herrojen esikuntien kohdalla. Tämä heikentää sen kykyä käydä sotaa. Bayraktarin merkityksestä tällä hetkellä en osaa sanoa, mutta voisin kuvitella että niiden olemassaolo kuitenkin sitoo Venäjän ilmatorjuntaa jonkin verran, ja siten antaa Ukrainan valitettavan vähäisille ilmavoimille edes hieman enemmän liikkumatilaa.Sodan alkuvaiheessa kohkattiin Bayraktareista ja Suomessakin moni oli vaatimassa, että Suomen tulisi hankkia noita ihmeaseita välittömästi. Mutta aika nopeasti Bayraktareista on tullut ihan marginaalinen tekijä, josta taitaa olla aika vähän iloa Ukrainalle. Kun HIMARS:it tulivat Ukrainaan, ukrainalaiset teki niillä paljon tuhoa ja näytti siltä, että niillä ratkaistaan koko sota. Viime aikoina HIMARS:eista puhuminen on vähentynyt huomattavasti, ja syy taitaa löytyä tuosta jutusta. Venäjä on nyt keksinyt keinon häititä noita ammuksia. Nyt vaaditaan taas Ukrainalta ja länneltä kekseliäisyyttä, mistä saadaan seuraava "ihmease", jolla saadaan Venäjää polvilleen.
Juu, ei nuo aseet turhia ole. Lähinnä tuo pohdinta oli sitä, että parhaistakin "ihmeaseista" saadaan se tehokkain hyöty irti varsin lyhyen aikaa, ja sitten vastustaja keksii keinot minimoida niiden vaikutuksen. Että koko ajan pitää yrittää keksiä uusia keinoja pysyä niskan päällä. Esim. HIMARS:it oli murhaavan tehokkaita kesällä ja syksyllä, kun pakotettiin Venäjä siirtämään huoltonsa ja estettiin Dnipron pohjoispuolen joukkojen huolto, mutta nyt niistä ei enää ihan samaa hyötyä saada irti, kun Venäjä on kehittänyt tuita GPS-häirintäänsä. Pelote HIMARS kuitenkin on edelleen.Asiallinen analyysi kaikkinensa. Huomauttaisin kuitenkin, että vaikka Venäjä on oppinut reagoimaan näihin aseisiin ja välttämään tappioita, se ei tee näistä aseista turhia. HIMARS-pelotteen takia Venäjä joutuu pitämään tärkeimmät varastot ja logistiikkaketjut kaukana rintamalinjan takana. Sama juttu lienee myös isoimpien herrojen esikuntien kohdalla. Tämä heikentää sen kykyä käydä sotaa. Bayraktarin merkityksestä tällä hetkellä en osaa sanoa, mutta voisin kuvitella että niiden olemassaolo kuitenkin sitoo Venäjän ilmatorjuntaa jonkin verran, ja siten antaa Ukrainan valitettavan vähäisille ilmavoimille edes hieman enemmän liikkumatilaa.