Tässähän tuntee näin reservin alikersanttina itsensäkin jo ihan pysäyttämättömäksi supersotilaaksi.
Mutta vakavasti: kun kerran Suomen sotilaskoulutus on niin tehokasta kun se on, niin voitaisiinko me merkittävästi nostaa panostusta ukrainalaisten sotilaiden kouluttamisessa?
Viime aikoina on yhä taajempaan kuulunut kritiikkiä liittyen Ukrainan armeijan sotilastaidolliseen ja -taktiseen osaamiseen. Laadukkaalle koulutukselle olisi siellä nyt valtavasti kysyntää.
Myös reservin alikersanttina pieni sana.
Suomalaisesta sotilaskoulutuksesta saa, ja pitää, olla pirun ylpeä. Koko homma perustuu velvollisuuteen, kyllä, mutta mikään pakko ei ole suorittaa sitä aseellisesti. Monta muuta vaihtoehtoa löytyy lisäksi. Ja tämä on erittäin hyvä asia länsimaisessa demokratiassa. Kuten myös se, että keskustelua käydään siitä, että vastaava velvollisuus kohdistuisi koko kansaan, ei pelkästään miehiin. Ennen kaikkea se, että päästään siitä vanhoillisesta ajattelusta eroon, että miehet sotii asein ja akat keittää soppaa, että miehet jaksaa sotia asein. Modernissa maailmassa sekä miehet että naiset sotii asein. Ukrainassakin paljon naisia vetelee rynkky kädessä maataan puolustaessa.
Mutta sitten tuohon suomalaiseen sotilaskoulutukseen, jota intiksikin tituleerataan ammattipiireissä. Se on yksi maailman kovimmista koulutuksista ottaen huomioon olosuhteet. Kyllä, jenkkien merijalkaväki ja Israelin armeija ovat tietyissä asioissa paremmassa kunnossa, mutta kokonaisuutena Suomen armeija on yksi parhaista, ellei jopa paras, tällä planeetalla. Suomessa sotilaskoulutus annetaan käytännössä koko ikäluokalle. Kaikki eivät käy aseellista palvelua, mutta ne jotka käyvät, saavat sellaisen koulutuksen, että se tuntuu ja näkyy. Ei noi muiden maiden sotilaskomentajien puheet ole pelkkää jargonia, sieltä syvältä löytyy se kunnioitus suomalaista sotilasta kohtaan.
Olen monet kerrat, illat ja yöt, miettinyt tuon täysimittaisen sodan alettua Ukrainassa, että mitä jos itänaapuri olisikin päättänyt hyökätä tänne. Voin rehellisesti myöntää, että täysimittaisen sodan alettua helmikussa -22 ihan vähän saatoin jopa pelätä asiaa. Mutta mitä pidemmälle sota on edennyt, ja mitä enemmän paperitiikeriksi itäinen naapurimme on osoittautunut, niin sitä levollisemmin olen voinut olla. Tähän sellainen huomautus, että minä kuten varmaan moni muukin, luuli Venäjän pystyvän käymään sotaa vaikka kahdella eri rintamalla samaan aikaan. Olihan meille syötetty propagandaa maailman toiseksi mahtavimmasta sotilaallisesta voimasta. No, kuten tiedämme nyt, noille sanoille ei löytynyt katetta edes vähää alusta.
Ja lyhyesti tuohon pohdintaasi: suomalaista osaamista pitäisi mielestäni moninkertaistaa Ukrainan joukkojen koulutuksessa per heti. Suomalainen osaaminen on arvossaan ja kansainvälisesti tunnustettuna todella laadukasta. Sen lisäksi nykyisenä NATO-maana itämaan ihme tuskin lähtee testaamaan meidän kyvykkyyttä ihan heti sotilaallisesti. Tosin, rehellisyyden nimissä, tuskin olisivat lähteneet testaamaan ennen jäsenyyttäkään. Että siinä mielessä mielestäni meillä on irroittaa porukkaa vakikokoonpanosta kouluttamaan ukrainalaisia joukkoja. Ja niin pitäisi ehdottomasti tehdä. Ja koska suomalainen sotilaskoulutus on laadukasta, sitä tulee jakaa eteen päin kansakunnalle, joka taistelee olemassaolostaan tällä hetkellä.