Tämän päivän Hesarissa oli juttua Moskovan Seremetjevon kansainväliseltä lentokentältä. Ihan vain tilannekuvauksen tarjosi toimittaja kera parin lyhyen haastattelun. Ei erityisiä ruuhkia. Muutos aiempaan ainoastaan se, että sotilaspukuisia miehiä matkusti normaalia enemmän ja siviilipukeissa matkustavat olivat isolta osin nuoria.
Haastattelussa oli Kazakstaniin yksisuuntaisilla lipuilla värväystä pakoon lentävä kolmikko. Yksi heistä kertoi, että Putin teki ehkä valtion kannalta oikean ratkaisun, muttei kansan. Vaikka kyseessä oli kansainväliselle yritykselle töitä tekevä IT-alan mies, pikkaisen tuli olo, että propaganda on ainakin osin uponnut, muttei kuitenkaan itse uskalla sotia.
Haastattelussa oli myös sotilas, joka oli menossa Kamtšatkaan hoidattamaan sodassa saamiaan vammoja. Seitsemän kuukautta oli sotinut ja aikoi palata, kun on ensin levännyt. Sanoi, ettei ole häpeä taistella ihmisten ja lasten puolesta. Ukrainalaiset eivät sääli lapsia, eläkeläisiä tai ketään. Jos emme pysäytä heitä sinne, tulevat he tänne.
On tämä aikamoinen maailma, vai mitä.