Oikeasti vaaralliset viholliset ovat olleet täällä jo vuosikymmenten ajan. Neuvostoliiton kunniakasta perintöä mukaillen he esimerkiksi KGB-taustastaan huolimattakin vain kulkevat diplomaattisen koskemattomuuden alla ja ainakin rauhan aikana pyrkivät toimimaan lain rajoissa, joten heidän toimintaansa ei valitettavasti voida juurikaan puuttua. Joskin esimerkiksi tämän vuoden aikana toki onkin uutisoitu useassa Euroopan maassa, että diplomaattistatuksella toimineita venäläisagentteja on karkotettu maasta, mutta valitettavasti kuitenkaan Suomessa ei ainakaan lehtiin asti ole päässyt yhtäkään vastaavaa tapausta. Seuran taannoinen artikkeli venäläisdiplomaattien ampumaharrastuksesta voi kuitenkin olla silmiä avaava:
Venäläisiä harrastajia näkyy ampumaradoilla yhä enemmän - miksi?
Terroristeja on erittäin suurella todennäköisyydellä Eurooppaan jo tullut ja tullee myös lisää jatkossakin. Aivan kuten ISIS solutti jäseniään irakilaisten ja syyrialaisten pakolaisten joukkoon (, jotka ennen kaikkea Venäjä laittoi liikkeelle siviilien pommituksillaan), niin samaa heikon toimijan strategiaa Venäjänkin voi odottaa soveltavan. Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikaan aktiivinen terrori-iskujen orkestroija Euroopassa ja ei ole mitään syytä olettaa, että nyt ”kuuman sodan” aikana heidän keinovalikoimansa olisi ainakaan yhtään sen pehmeämpi. Yksittäisistä terroristeista, eli vaikkapa näistä puukolla hyökkäävistä ns. yksinäisistä susista, tulee luonnollisesti paljon vakavampi uhka, jos he saavat esimerkiksi maan sisällä toimivilta KGB-miehiltä tuliaseistuksen ja koulutuksen tekojensa toteuttamiseksi.
Venäjä on niin heikko, että se pystyy horjuttamaan Eurooppaa ainoastaan luomalla sisäistä kaaosta maiden poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaisten toimintaan. Populististen liikkeiden joukkoihin lähteminen on siis tässä(kin) tilanteessa parasta, mitä Venäjä voi toivoa eurooppalaisilta rivikansalaisilta. Ja mikä siihen auttaisikaan paremmin kuin saada kansalaiset pelkäämään turvallisuutensa puolesta, kuten jo nyt näyttää ainakin jossain määrin tapahtuneen ja mahdollisten terroritekojen vuoksi tapahtuisi entistä enemmän.
Valitettavan voimakkaasti tämä Venäjän pussiin pelaaminen nostaa nyt Suomessakin päätään, kun ollaan jo tässä kohtaa valmiita lähteä heittämään länsimaisia oikeusvaltioperiaatteita romukoppaan, vaikka mitään konkreettista ei ole vielä Suomessa edes tapahtunut. Jos kansa on jo nyt valmis flirttailemaan pimeän puolen kanssa ja kaipaa ”vahvaa johtajuutta” ”munattoman tyttöhallituksen” tilalle, niin Venäjä on jo ainakin Suomen voittanut. Sen pitkän aikavälin suurin vihollinen on koko ajan ollut länsimainen yksilönvapauksiin ja demokraattiseen päätöksentekoon pohjautuva liberalismi, sekä ennen kaikkea pelko sen leviämisestä myös Venäjälle. Mielestäni Venäjän ei kuitenkaan kannattaisi antaa voittaa tätä sotaa sen enempää Ukrainassa kuin Suomessakaan ja toivon, että suomalaiset osoittaisivat pelkäämisen sijaan tässä vaikeassa tilanteessa edes osittain samalaista rohkeutta kuin ukrainalaiset, joiden tilanteen hirvittävyys ei mitenkään ole meihin edes verrattavissa.