Venäjä ei kykene kilpailemaan lännen kanssa konventionaalisessa sodankäynnissä eikä täten pysty luomaan konkreettista uhkaa etupiiriajattelunsa tueksi. Sotilaallinen uhka on modernissa maailmassa Venäjän ainoa konkreettinen väline, jolla se pyrkii lisäämään ja kontrolloimaan valtaa. Siksi Venäjällä on pyrkimys kaventaa lännen etumatkaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Olen taipunut ajattelemaan, että Ukrainaan hyökkäys olikin lopulta tarkoin suunniteltu operaatio, jossa sodan pitkittymisellä ei lopulta ole konkreettista merkitystä, sillä Venäjän päämääränä oli sulkea Mustanmeren laivareitit Ukrainalta. Niin kauan kun se pystyy kontrolloimaan Mustanmeren laivareittejä niin kauan sen tavoitteet pitävät.
Venäjän strategiana on luoda nälänhätä Afrikkaan estämällä Mustallamerellä Ukrainan viljakuljetukset. Tavoitteena on luoda massiivinen nälänhätä Afrikkaan, jota seuraa pakolaiskriisi ja joka kohdistuisi pääsääntöisesti Eurooppaan. Tällä tulisi olemaan valtavat taloudelliset vaikutukset koko Euroopalle, joka heikentäisi Eurooppaa suhteessa Venäjään. Samaan aikaan eurooppalaisia kotitalouksia rasittavat kasvaneet energia - ja ruokahinnat, jonka seurauksena riski levottomuuksiin ja tyytymättömyys hallintoja kohtaan kasvaa. Tämä sataisi suoraan Kremlin pussiin ja tämä lieneekin yksi sen keskeisimmistä tavoitteista. Tähän skenaarioon istuisi hyvin se, että Venäjän edellinen strategia horjuttaa Eurooppaa tukemalla ja rahoittamalla äärioikeistolaisia liikkeitä sekä levittämällä valtiojohtoista disinformaatiota ei ole tehonnut toivotusti vaan sen uhka on tunnistettu ja torjuttu riittävän tehokkaasti. Kun samaan aikaan Kremlin talutusnuorassa ollut Trump hävisi presidentivaalit ja valta siirtyi Venäjän uhkaan rationaalisemmin suhtautuvaan Bideniin, katosi Venäjältä merkittävä sen toimia maton alle lakaissut taho.
On toki päivänselvää, että Venäjä ryssi täysin tiedustelun ennen sotatoimien aloittamista. Sen etu olisi ollut miehittää Ukrainan nopeasti ja saada tätä kautta kontrolli Mustastamerestä. Samalla Venäjä ei osannut ennakoida lainkaan sitä lännen kollektiivista solidarisuutta Ukrainaa kohtaan, joka konkretisoituu mm. ase- ja taloudellisena apuna eikä niitä taloudellisten sanktioiden skaalaa, jota länsi on asettanut. Samalla se on johtanut Euroopan yhdistymiseen ja NATO maiden tiivistyneeseen yhteistyöhön.
Kovin pitkään Venäjä ei pysty tehokkaasti operoimaan Ukrainassa ja siihen länsi mitä ilmeisimmin strategiansa perustaa. Kyseessä on siis viivytystaistelu, jossa aika on - toivottavasti - lopulta lännen puolella.