Raskaita aseita heti ja riittävästi, ei niin että kun paskat on jo housussa niin toimitaan. Ennakoidaan, ei vain reagoida.
Ymmärrän erittäin hyvin, että nyt tilanteen ollessa päällä kaikki tuntuu tapahtuvan liian hitaasti, liian myöhään ja että kaikki takaiskut saavat aikaan suhteettomia reaktioita. Olen seurannut erilaisia konflikteja pitkään, alkaen about Persianlahden sodasta. Jugoslavian hajoamissodat olivat sillä tavalla itselleni henkilökohtaisia, että tein tuolloin työmatkoja alueelle ja sen ympäristöön.
Mitä tästä sodasta voi sanoa? Ensinnäkin se, että ratkaisun siemenet - oli se mihin suuntaan tahansa - on kylvetty jo kauan sitten. Sodat tahtovat edetä vähän kuin omalla voimallaan ja niiden kulun muuttaminen on todella hidasta puuhaa. Lisäksi sodat ovat sen kaltaisia, että niillä on taipumusta levitä eri mekanismeilla (esim. nyt ennakoidaan ruokapulaa, joka kiristänee tilannetta eri puolilla maailmaa) sekä se, että sota on helppo aloittaa, mutta vaikea lopettaa - kerran sytyttyään niillä on taipumusta roihuta pitkään. Eli vaikka itseäkin ahdistaa todella paljon, niin koetan kuitenkin jollain tavalla laittaa jäitä hattuun.
Ukrainassa ei ole vastakkain länsimainen ja neuvostoaikainen armeija, vaan enemmänkin kaksi neuvostoaikaista armeijaa eri transitiopisteissä. Kyllä, Ukraina on 8 vuotta saanut koulutusta länsimailta ja kokemusta Donbasin alueelta, mutta Ukraina on silti vielä aika kaukana länsimaista. Se ei välttämättä saa avusta kaikkea irti ihan 100% teholla. Jos olette seuranneet esimerkiksi Unkarin, Bulgarian ja Romanian EU- ja Nato-taivallusta, niin siitä saa jotain ideaa.
Toivon mukaan sota on pystynyt yhdistämään ukrainalaisia, mutta pelkään, että siellä on vielä aika paljon porukkaa, joka käyttää tilannetta hyväkseen ja vetää välistä. En hämmästyisi, jos länsimaista toimitettuja aseita löydettäisiin myöhemmin kriisialueilta ympäri maailmaa mustan pörssin kaupankäynnin seurauksena.
Mutta jos Ukraina taistelee myös omia heikkouksiaan vastaan, niin niin tekee myös Venäjä. Tästä me olemme paljon puhuneetkin. Siksi uskon, että tässä sodassa joukkojen moraalilla on tavallistakin suurempi rooli: uskon, että venäläisten heikompi taistelumoraali ruokkii opportunismia.
Näen, että humanitaarisella avulla on Ukrainalle hyvinkin iso merkitys sen suhteen, että sotilailla ja armeijalla fokus pysyy sotimisessa. Huono ruoka-, juoma- tai lääketilanne johtaisi opportunismin kasvamiseen ja se söisi tehoa myös aseellisesta avusta.
