Pakko tähän väliin kuitenkin kommentoida kiivaana vellonutta fanikulttuurikeskustelua listaamalla vähän Suomi-futiksen porukoita. Tämä perustuu puhtaasti katsomokokemuksiin.
1. FCLK. Komea meininki, varsin brittihenkinen pukeutuminen. Turha hyvä veli -höttö on jätetty suosiolla pois ja laulut ovat tarvittaessa erittäin räväköitä. Lisäksi Lahden veisut ovat suorastaan nerokkaita ja niitä on useita. Tämän porukan vieressä Suomi-futiskin on elämys.
2. Ahtaajat. KooTeePeen kannattajat olivat tyylikäs porukka, sen mitä Myyrmäessä alkukaudesta näin. Vaikka huudot olivat yksipuolisia eikä laulua juuri kuultu, meininki miellytti.
3. Forza HJK. Hiljalleen väljähtyvä friikkiporukka, joka kaipaisi jo uutta verta ja meininkiä. Samat laulut kiertävät kehää. Hyvä veli -mentaliteetti pursuaa, united smile jne. Fanikulttuuriin kuuluu tietty vastakkainasettelu - ei vastustajan kanssa tarvitse ainakaan pelin aikana ystävystyä. Tämän vuoksi olisi hyvä sulattaa myös kaikenmoiset "hata, hata, hata IFK"- tai "mikä vitun Haka" -tason huudot.
Sinikaartia on kehuttu, ja samaa voi sanoa MIFK:n faneista. Melkoinen gloryhunter-porukka toki on kyseessä, mutta siitä huolimatta meininki on ilmeisen hyvä. Maarianhaminassa sentään gloryhuntataan tyylillä. KuPSin Banzai menee Forzan kanssa samaan friikkikerhon hyvä veli -nurkkaukseen. RoPSin Tokasta en osaa sanoa mitään. Mypassionissa lienee edes vähän potentiaalia.
Ykkösestä erityismaininta Rakuunoiden BSL:lle, vaikka heitä en tositoimissa olekaan nähnyt. Edistyksellistä etenkin, kun ottaa huomioon suomalaisen jalkapalloyleisön muuten. Atlantiksen skeittikenkämobi on sekin edistystä, vaikkakin koominen.