Itse tuota Pietarsaaren pierua olen jonkinverran seurannut näin jalkapallo-ihmisenä. Viime viikolla joukkue pelasi Botnia-hallissa VPS:n kanssa ja täytyy sanoa, että viimeisen päälle mielenkiintoinen on joukkueen kokoonpano. Maalissa jatkaa siis Otto Fredrikson, mutta sen jälkeen puolustuslinja on kokenut kovan remontin. Vasenjalkainen Jens Portin on yksi pohjoismaiden lupaavimmista vasenjalkaisista laitapakeista, joka pystyy pelaamaan myös topparina. Sitten puolustuslinja, jossa toppareina pelaa luultavasti Jani Timonen, jonka ura on vihdoin lähdössä uuteen nousuun. Toisena topparina pelaa romuluinen Angel Ginev ja toinen laitapakki on FC Jazzista tullut Juha Luoma. Toni Hevonkorpi ja Timonen taistelevat tuosta toisesta topparin paikasta.
Keskikenttä on todella nuori ja mielenkiintoinen. Peliä pyörittää juuri 18-vuotta täyttänyt Roman Eremenko, joka on 11 pelaamassaan ottelussa tehnyt 6 maalia hallikaudella. Romanin vierellä pelaa oma isä, eli Pappa-Eremenko, jonka pelisilmä on edelleen huippuluokkaa. Nuorta voimaa keskikentälle tulee myös vasta 1988-syntyneistä tekniikkakilpailujen moninkertaisesta Suomen mestarista Jonas Emetistä ja Björn-Erik Sundqvistista. Jonas Emet on pallon saadessaan ollut hallikaudella aivan loistava, mutta nuoren pojan fyysiikka on kuin bambilla ja sen vuoksi pärjääminen isojen poikien peleissä on vähintäänkin vaikeaa.
Kärjessä paikan saanee vihdoin omalle paikalleen päässyt Mika Granholm, jonka Sixten Boström ehti jo lähes pilata peluuttaessaan kaveria laitapakkina. Granholm oli aikoinaan junnujen sm-sarjoissa aivan mieletön maalitykki ja on näyttänyt hallikaudellakin, että vire on edelleen tallella. Pieni koko ja fyysiset puutteet ovat haittana.
Lisää mielenkiintoisia kärkipelaajia ainakin minun silmin löytyy Mathias Wargista. Kaveri väläytteli jo viime kaudella veikkausliigassa muutaman kerran aivan maagista tykkiään. Todella röyhkeä nuori pelaaja, joka pyrkii haistamaan maalipaikkoja hyvin. Suurin vahvuus on siis tuo laukaus, mutta muita erityisominaisuuksia ei mieheltä juuri sitten löydykään. Myös paljon bambin vikaa.
Mielenkiintoinen nimi on myös 17-vuotias Tom Melarti, joka on paukuttanut junnusarjoissa paljon maaleja aikaisempina vuosina.
Kokonaisuus. Jaron tiukka taloudellinen tilanne on pakottanut seurajohdon panostamaan tällä kaudella omiin nuoriin pelaajiin. Puolustuslinja on veikkausliigan tasolle nähdäkseni kova. Otto Fredrikson ei ole voittava maalivahti, joten puolustuksen täytyy toimia. Hyökkäys menetti viime kauden jälkeen suurimman syömähampaansa, kun pallotaituri Fredrik "mini" Svanbäck siirtyi Ruotsin Helsingborgiin. Hyökkäys ja keskikenttä ei ole muuten muuttunut perusominaisuuksiltaan: Pienikokoisia, kevyitä pallotaitureita, jotka pystyvät pelaamaan palloa nopeasti eteenpäin. Ongelma onkin nimenomaan siinä, että kyseessä on siis oikeasti pienikokoiset pelaajat, joten keskityspallot ja kulmapotkut eivät tätä joukkuetta paljon pelasta. Pelityyli onkin luultavasti HannuTouru-tyyppiä, eli 10 miestä puolustaa ja sen jälkeen isketään nopeilla syötöillä vastustajan linjan taakse.
Jaro oli syyskaudella yksi sarjan parhaista joukkueista. Hannu Tourun valmennnus näkyy, mutta miehessä on se vika, että hän on saanut potkut lopulta lähes jokaisesta seurastaan. Erittäin kiistelty valmentaja, joka käyttää kiisteltyjä metodeja. Mutta hänen ansionsa nuorten pelaajien kouluttajana ovat ainakin minun silmissäni kiistattomat. Riittääkö kapea rinki ja pienet pelaajat voittoihin asti. Sen näemme kun sarja alkaa.