Sedoff huilasi Utahia
vastaan, kun Leslie oli pelivalmis. Uronen sai uudet ketjukaverit. Vegas voitti myös kolmannen matsinsa osumin
5-3, joten tulokasturnaus tuli täten lakaistuksi puhtaaksi. Tulevaisuus on kirkas:
Stanick 92 - Brabenec 12 - Hemmerling 63
Bowman 42 - Sapovaliv 25 - Cataford 8
Pinard 53 - Uchacz 77 - Uronen 37
Smith 74 - Jones 91 - Hughes 60
Mayer 96 - Kmec 79
Chayka 5 - Leslie 43
Cholach 52 - Fleming 50
Vikman 32
Lindbom 30
Havainnot:
Kolmosketju väläytti viiden minuutin jälkeen ensi kerran. Uchacz sai avauksen taskuun takasiniselle ja jätti kiekon Uroselle, jonka laukaus Väisäsen jaloista ei mennyt kaiketi ihan maalille asti. Myöhemmin Uronen syötti syvyydestä takaviistoon Uchacz, mutta tämän kuti oikealta kaarelta kilpistyi logoon. Yleisesti sanoisin, että
Urosen hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen oli turnauksessa hyvää varsinkin b-pisteiden alapuolella, kun miettii saippuamaisuutta, pelinrakennusta, mailakamppailemista päädyssä ja hakeutumista ytimeen. Kakkoserässä Uronen ruokki puolestaan Pinardia, joka ui slottiin, mutta viimeistely ei onnistunut. Uchacz sai irtokiekon lapaansa vasemmalle b-pisteelle laukoen päin veskaria. Myös ylivoimalla
Uchacz pääsi kahdesti kokeilemaan vasemmasta siivestä Bowmanin loistavista poikittaissyötöistä, mutta ruuti oli märkää. Uronen oli slotissa, Sapovaliv maskissa ja Kmec viivassa tuossa YV-viisikossa.
Kmec osui toisessa pelissä putkeen. Hän nousi oikea-aikaisesti siniviivasta slottiin, sai syötön Bowmanilta laidasta tyhjään tilaan ja naulasi ranteella matalan laukauksen utahilaisten mailojen kautta ohi Thorntonin. Hänhän teki jo kehitysleirillä soolomaalin purjehdittuaan 1-4 trapin läpi maalintekoon, joten poika lienee tehnyt vaikutuksen scoutteihin kiekollisena. Vanhanaikaismaalikaan ei kaukana ollut kakkoserässä.
Miinusta tuli sitten jälleen oman alueen pelaamisesta, koska Beaudoin käytti kiekon hänen längeistään 3-1 kavennuksessa ja pääsi nousemaan päädystä vapaasti maalin kulmalle nostaen kiekon rystyltä läheltä ylös ohi Vikmanin. AV:lla Kmec oli sen sijaan hyvä blokaten mahtavasti pari one-timeria siivestä, joten sijoittuminen oli siltä osin kunnossa.
Bowman vuorostaan tosiaan jatkoi petraamistaan peli peliltä ja rakensi ison kasan maalipaikkoja tässä pelissä. Alan hiljalleen lämmetä hänestä, koska profiili muistuttaa Stonea. Samalla tavalla Bowman löi kiekkoja ilmasta alas pari kertaa mm. alivoimalla ja laukoi tyhjiin loppuluvut punaviivalta riistettyään kiekon ensin laidan lähellä joukkuekaverin avustuksella. Hän on peluri.
Suoraviivainen kiekkojen toimittaminen siniviivasta maalille toimi, kun
Hemmerling ohjasi 14. minuutilla
Flemingin rannelaukauksen verkkoon.
Läpi viikonlopun mallikkaan karvaamisen lisäksi silmiinpistävää oli se, että kaaoskiekoista seurasi ihan hyviä tilanteita vihulaisen maalin eteen.
Mitä tulee karvaamiseen, sen väkevyys muistutti jossain määrin edustusjoukkueen avauskautta, joten uskon, että tuollaisen jääkiekon perään haikaillut
@Amerikanihme olisi nauttinut näiden pelien katsomisesta, jollei hän sitten niitä katsonut. Kuten todettua, karvaus näytti olevan enemmän toisinaan jopa 1-1-3 kuin 1-2-2 muodossa, joten
ehkä edustusjoukkuekin lisää piirun aggressiivisuutta hyökkäysalueen puolustuspelaamiseen. 17. minuutilla Fleming puolestaan sortui vanhaan syntiinsä liialliseen aikailuun menettäen kiekon omissa kuten kävi kertaalleen viime pelissäkin. Hän kuitenkin paikkasi tilanteen kohtalaisesti Sapovalivin kanssa.
Vikmania ei avauserässä testattu juurikaan, koska viisikkopuolustus toimi jälleen hienosti alkaen hyökkäysalueen puolustuspelaamisesta. Beaudoinin rystynosto maalin kulmalta olisi ehkä ollut torjuttavissa. Toistamiseen Vikman antautui alivoimalla, kun Leslie blokkasi Lamoureuxin ensimmäisen vedon vasemmasta siivestä, muttei enää toista vähän keskemmältä ja Jesper ei täysin palautunut torjunta-asentoon. Hetken päästä tämä kuitenkin torjui läpiajon patjallaan alakulmasta. Allard taisi olla laukojana. 3-3 tasoitus puolestaan lähti ikävästi Flemingin jaloista ja meni kenttäpelaajien piikkiin, kun 1-4 trap vuoti ja kahden pelaajan yhteistyö riitti sen puhkomiseen keskeltä.
Hughes iski avauserän lopussa 3-0 maalin transitiohyökkäyksestä, kun rannari vasemmasta laidasta Stanickin jätöstä yllätti vähän helposti Thorntonin. Jospa tämä kausi olisi ehjä ylävartalovamman jälkeen.
Nelosketjun karvaus tuotti riiston 24. minuutilla.
Jones ja Smith H1 ja H2-rooleissa paineistivat vahvasti ja Hughes pääsi ampumaan keskustasta päin veskaria onnistumatta osumaan toistamiseen. Päätöserässä karvaus tehosi taas johtaen
4-3 maaliin. Väisänen pupelsi kiekolla oman alueen kulmassa Smithin prässiä vastaan ja Jones tarjoili irtokiekon luukulle Hughesille, joka kihautti illan toisensa.
Mayerin liike näytti vähän aiempaa huonommalta ja ensipotkut olivat vähän raskaita. Mietin, että olenko ollut liian lumoutunut hänen ensivaikutelmastaan, koska tässä matsissa hän näytti välillä enemmän Zach Hayesilta kuin sulavasti luistelevalta kiekolliselta velholta.
Leslie lähinnä toimitti kiekkoja maalille ohi ensimmäisen blokkaajan ihan jees, mutta aikamoisia kaaliperhosia hänen rannelaukauksensa olivat. Alivoimalla hän otti pari maukasta blokkia.
Lowes kertoili taukohaastattelussa, että on tärkeää koota scoutit samaan paikkaan, koska osa aluescouteista ei esim. ole nähnyt Urosen pelejä Euroopassa ja tietyt scoutit näkivät Brabenecin viimeksi vuosi sitten ja pääsevät nyt näkemään sen, mitä kausi AHL:ssä on hänelle tehnyt. Sapovaliviakin on puolestaan pyydetty laukomaan enemmän, koska puolustamista hänelle ei tarvitse opettaa.
Urosesta puolestaan Lowes ja muutkin ovat olleet positiivisesti yllättyneitä kuten minäkin. Lowes mainitsi nopeuden keskialueella ja sen, että hän pelaa fyysisesti ja pysyy kiekossa vahvasti.
Scott Luce, amatööripuolen scouttipomo, kehui niin Sapovalivin kuin Uchaczin kykyä voittaa lähes kaikki 50-50 irtokiekot. Bowmanin hän sanoi olevan "rahaa", Hemmerling sai kehut nopeudestaan ja Lindbom pelikäsityksestään.
Turnauksen arvosanat:
+ Lindbom, Sedoff, Kmec, Mayer, Cataford, Brabenec, Hughes, Uchacz, Stanick, Bowman, Uronen
+/- Vikman, Chayka, Cholach, Fleming, Leslie, Sapovaliv, Hemmerling, Smith, Hughette, Mathieu, Jones, Pinard, Demek
-
Vaikka Kmec ei vakuuttanut PAPP:ssa, hyökkäysalueen tekeminen ja keskialueen puolustuspelaaminen pyöristivät arvosanan plussan puolelle. Sedoff näytti mieheltä poikasten joukossa kuten monesti striimissäkin eri ihmiset totesivat. Mayer oli kolmas pakki, jonka merkkaisin plusmerkkiseksi eritoten avausmatsin ansiosta. Veskareista Lindbom oli selvästi parempi, vaikka Vikman loisti vastaavassa turnauksessa vuosi sitten, muttei ollut nyt samanlainen muuri. Varsinaisia epäonnistujia ei ollut yhtäkään. Yläkerrasta erottuivat kärkinimistä Cataford ja Brabenec. Jälkimmäisen luisteluun tuli kiinnitettyä enemmän huomiota, kun tosiaan sikariporras sanoi sen olevan todella luonnollisen näköistä eikä hän huoju suuntaan tai toiseen. Sapovaliv taisi merkkauttaa kiikarit, joten on vaikea antaa plussaa pelkästä kiekossa pysymisestä ja kamppailuista eikä Hemmerlingkaan ollut ihan niin esillä kuin toivoin. Uronen nosti osakkeitaan hyökkääjistä varmaankin eniten ja Hughes oli hyvä päätösmatsissa. Uchaczin ratkaisuhalukkuus välittyi joka matsissa, mutta lopputuote vielä vähän sakkasi. Stanick suoriutui Demekin paikkaajana ykkösketjun laidassa ihan OK parissa viimeisessä matsissa. Bowmaniin lämpenin peli peliltä enemmän. Kauttaaltaan turnaus meni yli odotusten ja pelejä oli innostavaa väijyä, kun tulosta tuli ja ennen kaikkea peli-ilme oli raikas. Olen vaikuttunut siitä, miten Craig sai ryhmän pelaamaan lyhyessä ajassa voittavalla identiteetillä.
(Last updated: August 12th, 2024) Criteria to qualify for rankings: Must be younger than 23 years old for skaters, 25 years old for goalies Cannot have played more than 10 NHL games Must be either under contract or drafted by the Golden Knights Players are ranked based on value to the...
sinbin.vegas
SinBin.vegas julkaisi elokuun lupauslistansa ja päätin taas verrata sitä omaani. Alle 23-vuotiaat maksimissaan 10 NHL-pelin miehet ovat siis listattuina alla sen mukaan, keiden uskon pelaavan parhaimmat NHL-urat eikä niinkään tämänhetkisen NHL-valmiuden mukaan. Brisson "valmistui" listalta sitten viime päivityksen ja Edstrom tietysti kaupattiin muualle, mutta sijoittaisin BB:n kolmanneksi. Suluissa on erotus Ken Boehlken listaan.
Kenttäpelaajat:
1. Trevor Connelly (-)
2. Matyas Sapovaliv (+3)
3. Lukas Cormier (+1)
4. Mathieu Cataford (-2)
5. Jakub Demek (-2)
6. Ben Hemmerling (+4)
7. Christoffer Sedoff (+1)
8. Arttu Kärki (+1)
9. Jackson Hallum (-3)
10. Jakub Brabenec (-3)
11. Jordan Gustafson (+1)
12. Trent Swick (+3)
13. Abram Wiebe (+5)
14. Samuel Mayer (ei rankattu)
15. Lucas van Vliet (-2)
16. Daniil Chayka (-5)
17. Tuomas Uronen (-1)
18. Joe Fleming (-1)
19. Artur Cholach (-5)
20. Noah Ellis (-1)
Maalivahdit:
1. Carl Lindbom (-)
2. Jesper Vikman (+3)
3. Pavel Moisevich (-1)
4. Cameron Whitehead (-)
5. Isaiah Saville (-2)
- Veskareissa isoin ero on Vikmanissa. Uskon olosuhteiden vaikutukseen ja koska Vikman treenaa joka kesä NHL-miesten kanssa, se kehittää häntä Savillea ja Whiteheadia enemmän. AHL-kauden tilastot olivat samaa tasoa Savillen kanssa, mutta vaihteluväli esityksissä kapeampi. Ruotsalaisveskareissa on Golden Knightsin tulevaisuus ja Moisevich saapuu rapakon taakse sitten joskus kirittämään heitä
- Kenttäpelaajissa ei mitään valtavia näkemyseroja ole kuten vaikkapa viimeksi Ahacin kohdalla, kun Ken rankkasi hänet jopa kolmanneksi ja nythän on käynyt ilmi, ettei tämä saanut edes sopimustarjousta enää Vegasin organisaatiosta, vaan jatkaa uraansa muualla, joten "voitin" tuon erän. Connelly on minustakin kärkilupaus tällä hetkellä, koska katto on kaikkein korkeimmalla ja hänestä voi tulla eliittitason pelimanni kiekollisesti. Luisteluvoimaakin löytyy
- Sapovaliv pitää kakkospaikkansa, vaikka Edstrom lähti edeltä pois. Junioreissa hän on tottunut menestymään eri joukkueissa niin seura- kuin maajoukkuetasolla ja pystyy nostamaan pelikavereidensa tasoa. Ja kysymysmerkkinä oleva suoraluistelu näytti U20-kisojen edetessä yhä paremmalta ja hän pystyi murtamaan itse jalalla hyökkäyssiniviivan pistelinjaa pitkin, mikä on tärkeää Vegasin senttereille
- Cormierin AHL-kausi oli surkea, mutta kahdessa NHL-matsissa hän oli hyvä kuten myös Ken kirjoitti. Cataford tarvitsee räjähtävyyttä ensipotkuihin ja puhdasta kamppailuvoimaa irtokiekkotaistoihin, mutta junioritehoja ei voi sivuuttaa. Laukaus on tarkka laser. Jakubien kohdalla puolestaan olen jo pariin otteeseen todennut, että viime kauden lopussa Demek ohitti Brabenecin keskinäisessä hierarkiassa, koska ensin mainitun kehityskäyrä syksystä kevääseen oli HSK:n paras. Brabenecin kohdalla pelko "väliinputoamisesta" ei poistunut debyyttikauden myötä AHL:ssä, vaan hän lienee vain liian vajavainen kärkiketjuihin ja pehmeähkö alaketjuihin, vaikka pystyykin monipuolisena pelaajana raatamaan myös alivoimaa. Mutta olen skeptisempi Brabenecista kuin Ken enkä Demekia sentään ihan kolmanneksi parhaaksi lupaukseksi nostaisi, mutta tuo
"hot take" on Kenilta ymmärrettävämpi kuin se viimevuotinen Ahac
- Hemmerlingista olen johdonmukaisesti ollut Kenia positiivisempi. Näen hänen hyökkäyskyvyissään ja terrierimäisessä karvaamisessaan mahdollisuuden NHL-uraan köyhän miehen Marchessaultina.
- Suomalaispakit Sedoffin ja Kärjen arvotamme samoin. Taisin kehitysleirin jälkeen todeta, etten yllättyisi, jos loukkaantumissumassa Sedoff saisi jonkun NHL-matsin vyölleen. Pelin rytmittäminen, avaussyöttöjen laatu ja kyky tulla itsekin H1:n ohi jalalla olivat kunnossa jo debyyttisesongilla AHL:ssä. Kehitysleirin harkkapeleissä hän oli ammattimainen poikasten joukossa. Kärjen kautta Tapparassa seuraan mielenkiinnolla ja varmasti menen jonkun pelin häneltä livenä katsomaan ensimmäistä kertaa. Ensimmäisessä harjoituspelissä hän pelasi kolmosparissa Galletin kanssa, mutta kahdessa seuraavassa rooli oli seiskapakki. Helsingin IFK:ta vastaan vajaan vartin jääajalla saaliina oli yksi syöttöpiste
- Hallumista olen vähän skeptisempi lähinnä siksi, ettei polvivammoista ole koskaan helppoa kuntoutua enkä toisaalta ole nähnyt häneltä oikein kokonaisia tosipelejä koskaan, joten sellainen kokonaisvaltainen pelaaminen on arvoitus. Luistelunsa ansiosta hän tietysti erottuu ja pystyy käsittelemään kiekkoa kovassakin vauhdissa. Swickista olen puolestaan kolme pykälää myönteisempi, koska hän on selkeästi köyhempi versio Edstromista/Hertlista samoine vahvuuksineen ja heikkouksineen
- Jämäpuolustajissa Cholachiin menetin uskoni kehitysleirin harkkapeleissä, koska hän ei ollut ottanut askelia eteenpäin puolustuspelaamisessaan, vaan etäisyyskontrolli oli välillä haparoivaa oman sinisen puolustamisessa eikä hän saanut tarpeeksi stoppeja aikaan puolustusalueen puolustuspelissä. Viivatanssiminen oli toki parantunut hyökkäysalueella, muttei hän sillä NHL-uraa tee. Chayka puolestaan on ulottuva, mutta liian virheherkkä ja vuotaa paineen alla lusikkapuolen syötöissä. Anti ylöspäin on aika lailla ollut nolla kahdella AHL-kaudella enkä usko muutosta juuri tulevan. Luulen, että taru Vegasissa päättyy tulevan kauden jälkeen kuten Ahacillekin kävi. Wiebeen sen sijaan uskon Kenia enemmän, koska hän on vakaa paineen alla ja toimittaa kiekkoa maalille ohi ensimmäisen blokkaajan ongelmitta. Häntähän verrattiin vuosi sitten Whitecloudiin kehitysleirillä. Tänä vuonna samoja vertauksia ei ollut, mutta Wieben yleispelaaminen miellyttää minua, vaikkei se mitään säihkyvää ole, mutta hän on älykäs yksilö
- Mayeria Ken ei listannut ollenkaan, mutta hän oli ensimmäisessä harjoituspelissä kehitysleirillä heittämällä kaukalon paras puolustaja ja näytti siis hyvältä Sedoffin rinnalla, joten nostin hänet mukaan spekulaatioihin
Opin, että Gustafssonkin on tulossa AHL:ään ensi kaudeksi, joten varmasti ensimmäisen kuukauden jälkeen olen viisaampi hänen potentiaalistaan, koska Hallumin tavoin hän on jäänyt vähän mysteeriksi noista hyökkääjälupauksista, koska en ole miehen pelejä kohokohtia lukuun ottamatta nähnyt. Toki voi olla, että hänet passitetaan ECHL:ään hakemaan peliaikaa, koska keskikaistallakin on ruuhkaa. Urosen seura OHL:ssä puolestaan on vaihtunut Ottawasta Kingston Frontenacsiin pelaajakaupan myötä ja Catafordkin treidattiin Halifaxista Rimouski Oceaniciin.
Otetaanpa tähän rankingiin tosiaan päivitys tulokasturnauksen jälkeen. Harmillista, ettei Gustafson pystynyt pelaamaan tässäkään tapahtumassa. Koitin jakaa pelaajat neljään koriin potentiaalin mukaan.
Kenttäpelaajat:
1. Trevor Connelly
2. Matyas Sapovaliv
3. Mathieu Cataford
4. Lukas Cormier
5. Jakub Brabenec
6. Jakub Demek
7. Ben Hemmerling
8. Arttu Kärki
9. Christoffer Sedoff
10. Jackson Hallum
11. Tuomas Uronen
12. Samuel Mayer
13. Jordan Gustafson
14. Trent Swick
15. Abram Wiebe
16. Lucas van Vliet
17. Braeden Bowman
18. Joe Fleming
19. Daniil Chayka
20. Artur Cholach
21. Noah Ellis
Maalivahdit:
1. Carl Lindbom
2. Jesper Vikman
3. Pavel Moisevich
4. Cameron Whitehead
5. Isaiah Saville
Veskareissa ei ole muutoksia. Mutta kenttäpelaajista nostin ylöspäin Catafordia, Brabenecia, Urosta ja hitusen Mayeriakin. Ensin mainittu ansaitsee palkintopallipaikan ja Brabenecin parantunut liike ja laukaushalukkuus vetosivat minuun niin paljon, että hän nousi viisi sijaa listalla. Urosen kyky murtaa hyökkäyssiniviiva toisteisesti jalalla oikeuttaa minimissään 11. sijaan köyhän miehen Lambertina. Sedoffia pudotin alaspäin oikeastaan vain siksi, että hän täyttää jo 23 vuotta keväällä, kun Kärki on 20-vuotias joulukuussa. Hallumkin on jo 22-vuotias, mutta hän oli vuosi sitten kehitysleirin paras hyökkääjä ja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä häneltä on vaikea riistää kiekko, kun kukaan ei saa häntä kiinni, joten siksi mies pysyi TOP-kympissä niukasti, vaikka viime kausi oli torso. Aiempi musta hevoseni Hemmerling oli puolestaan vähän vaisuhko tulokasturnauksessa, vaikka muutaman tehopisteen keräsikin, joten tiputin häntä pykälän. Gustafson on pelaaja, joka on isoin mysteeri ja saattaa nousta rankingissa ensi kauden aikana, jos hän on terve ja pärjää farmissa. Hän on kuitenkin WHL-mestari.