Vegas Golden Knights 2023–2024

  • 65 921
  • 328

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2023–2024?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 11 23,4%
  • Finaaliin

    Ääniä: 3 6,4%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 15 31,9%
  • Konferenssivälieriin

    Ääniä: 11 23,4%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 4 8,5%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 3 6,4%

  • Äänestäjiä
    47
  • Poll closed .

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Tämä kausi mennään sitten joka peli loppuun asti 4-1 voitoilla. Sopii minulle. 164 pistettä sitten kauden lopuksi.

Eivät Ankat kovin näyttäneet Ritareita inspiroivan. Mutta sen verran kova on itseluottamus ja rutiinitaso tällä hetkellä, että heikommat joukkueet jäävät väkisinkin jalkoihin.

Stoney on ollut edelleen aika näkymätön, kleptomaniac hän edelleen on, mutta muuten ei ole oikein syttynyt. Karlsson on ollut mielestäni hyvä, vauhtia ja yritystä piisaa, jollei nyt pisteitä kauheasti olekaan. Kolesarilta odotan enemmän. Hill on jatkanut siitä, mihin Stanley Cup finaaleissa jäi.

Muuten, siellä harjoitusleirillä se yksi "ystävämme" katsomossa oli Sean Burke! Kauan aikaa kesti, ennen kuin tämän totuuden oivalsin. Kivan tuntuinen hemmo. Kun hän näki SUOMI-pelipaitamme, Sean rupesi leikkisästi huutamaan meille "Suomi, Suomi, Suomi", eikä kovin pahalla aksentillakaan. Heh, yksi kuuluisa kiekkoystävä lisää!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
4/82 Vegas vs. Dallas

Rondbjerg lähetettiin alas, kun Carrier palasi kehiin. Dorofeyev teki tilaa pelikiellon kärsineelle Howdenille, joten Cotter sai jatkaa kakkosketjun laidassa. Martinez harjoitteli ilman kontaktia ja matkustaa tulevalle minivierasreissulle, muttei pelannut vielä tässä pelissä. Pietrangelo ei ole käynyt jäällä sitten Haguen päähän tulleen laukauksen. Maalissa jatkoi Hill.

Samalla muuten virallisesti pokaalikiertue tuli tältä vuodelta päätökseensä. Donskov sai puolestaan kiitosvideon mainoskatkolla.





Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Cotter, Howden, Korczak
+/- Hill, Theodore, Hague, Pachal, McNabb, Marchessault, Eichel, Barbashev, Stephenson, Stone, Amadio, Roy, Kolesar, Carrier
- Hutton
--

Avauserä oli tasainen. Vedot olivat 7-9. Dallas tukki hyvin pelin puolen laidan kuten Kraken ja esim. Vegasin kolme ensimmäistä lähtöä paineen alta tyssäsivätkin heikkoihin syöttöihin, kun tila oli ummessa ja Vegas puski silti laitoja pitkin pystyyn. Seuraavilla yrityksillä Vegas pääsi keskialueelle asti, kunnes peli puuroutui laitaan. Ensimmäisllä kahdeksalla minuutilla VGK laukoikin vain pari kertaa kohti maalia, joten Dallas tukki suorahyökkäykset kuten tammikuun 0-4 voitossa eikä kotijoukkue tahtonut päästä ohi millään. Toki sitten Vegasin viisikkopuolustaminenkin toimi ihan jees yhtä nukahdusta lukuun ottamatta PAPP:ssa. Dallas laukoi ulkopuolelta tai haki vanhanaikaisilla kaaosta maalin eteen pariin otteeseen, mutta Hill selvitti ne tilanteet.

Parhaat maalipaikat avauserässä Vegasille tulivat suunnanmuutoksista. Kuudennella minuutilla 4v3-vastaiskusta Howden jätti toiseen aaltoon Theodorelle, joka siirsi vielä poikittain Amadiolle. Tämä laukoi tolppaan, vaikka maali ammotti tyhjänä. 11. minuutilla neloskatkon keskialueen käännöstä Roy haki lättyä takatolpalle Carrierille tuloksetta ja 17. minuutilla Stone petasi oikeasta laidasta paikan keskikaistalle Cotterille, jonka veto jäi piippuun.

Dallas siirtyi 0-1 johtoon 25. minuutilla. Vegas hidasti vastaiskun kulmaan, mutta Duchene ja Seguin tulivat sieltä voittajina ulos Huttonia vastaan. Kiekko pelattiin viivaan, korkealle luotiin 3v3 ja maalin eteen eristettiin tuttu 2v2-tilanne. Vegas on välillä helisemässä kaaoskiekoissa ja reboundeissa. Se kävi taas ilmi, kun Hill pudotti Harleyn laukauksen eteensä ja maalinedusmiekkailussa Seguin oli Huttonia vahvempi ja samalla Korczak hukkasi Smithin, joka viimeisteli maaliviivalta kiekon sisään Hillin selän takaa. Kaksi hävittyä 1v1-tilannetta oman maalin edessä oli vain liikaa ja samalla VGK joutui ensimmäistä kertaa tappiolle tällä kaudella. Ottelun puolivälissä vedot olivat 10-13, joten vaikeaa isäntien organisoitu hyökkääminen yhä oli, kun Dallas puolusti tarkasti eikä Vegas suostunut pelaamaan päädyn kautta tilannetta helpottaakseen.

Golden Knights tasoitti silti melko pian 1-1:een ja osuma tuli tietysti transitiosta/keskialueen uudelleen ryhmittymisestä, kun Dallasilla oli ehkä vaihto hieman kesken ja pystysyötöstä Karlsson ja Howden jättivät kiekon Korczakille, joka tasoitti pelin ensimmäisellä NHL-maalillaan. Karlsson jatkoi liikettään maalille ja teki mainion maskin. Whitecloud-vertaukset ovat paikallaan tätä ylähyllylaukausta katsoessa:



Päätöserän alussa Pavelski laukoi suoraan Hintzin aloitusvoitosta kiekon takakulmaan patjan yli täydellisen korkuisena. Ironista, että aloitustappion koki Vegasin ykkösaloittaja Stephenson. Tasoitus syntyi kolme minuuttia ennen loppua, kun Cassidy heitti kehiin Karlssonin, Stephensonin ja Stonen. Tuolla kolmikolla riitti taitotaso Dallasin karvauksen purkamiseen ja suorahyökkäyksen onnistuneeseen päättämiseen. Karlsson laiturina jatkoi kiekon laidasta pistelinjalle vauhtiin Stephensonille ja painopiste siirtyi vieraiden päätyyn. Stone pudotti oikeasta laidasta viivaan, Korczak laukoi ja maalille ennättänyt Karlsson laittoi lavan väliin Heiskasen naamarin edestä. Harvassa noin sulavat keskialueen ylitykset kotijoukkueelta muutoin olivat.

Konferenssifinaaleissa pari ensimmäistä peliä eteni jatkoille ja sama oli edessä taas. Heti alussa Theodore antoi karsean harhasyötön omissa suoraan Seguinille, mutta Hill otti massiivisen lähitorjunnan. Toisessa päässä Eichel tarjoili 2v1-tilanteessa lätyn Theodorelle, mutta Oettingerkin venyi parhaimpaansa saaden patjansa viimeistelyn tielle. Hetken päästä Stone kamppaili kiekon eteenpäin ja Karlsson-Korczak kaksikko pääsi 2v1-hyökkäykseen, mutta Wiljamin kuti kilpikainaloon ei mennyt sisään. Stephensonin kolmikko puolestaan puolusti sitkeästi pidemmän aikaa seuraavaksi kiekottomana Harleyta ja Robertsonia vastaan ja kun Marchessault pääsi lopulta väliin, tämä haastoi jalalla alimpana olleen Robertsonin ja pääsi puoliksi ohi, muttei saanut vetoa aikaan pienen takapaineen vuoksi.

Pilkut aloitti Eichel. Hän yritti jäädyttää Oettingerin sivuttaisliikkeessä, mutta tämä pysyi pystyssä ja koppasi noston helposti. Robertson kilautti ylärimaan kämmeneltä. Theodore veivasi komean maalin. Hän näytti jo kääntävän tutusti kiekon rystylle, mutta veikin sen vielä kämmenelle avaten siten vasemman yläkulman. Duchene tasoitti längistä tylysti. Marchessault laukoi patenttimaisesti suoraan luistelusta ja tällä kertaa takakulman sijaan etualakulmaan. Hintzin oli tehtävä maali, mutta suora laukaus osui ylärimaan, joten Vegas venytti voittoputkensa neljään. Toista kertaa seurahistoriassa kausi on avattu noin monella voitolla. Samalla Vegas on ensimmäinen hallitseva mestari 25 vuoteen (Red Wings 97-98), joka on aloittanut mestaruuden puolustamisen neljällä voitolla. Viisi voittoa putkeen otti viimeksi puolestaan Oilers 85-86, joten sitä kohden seuraavaksi.

Korczakille menee tietysti plussa 1+1 tehoista, vaikka Dallasin ensimmäisessä maalissa Smith hänen vierestään puttasikin kiekon sisään, mutta lopulta anti kääntyi plussan puolelle. Toinenkin maali olisi ollut mahdollista tehdä, jos Karlsson olisi syöttänyt jatkoajalla. Kun Cassidylta kysyttiin siitä, ettei moni joukkue varmasti peluuttaisi ysipakkiaan jatkoajalla, hän vitsaili olevansa vain hullu, kunnes sitten vakavoitui ja sanoi pitävänsä Kaedenin luistelusta, koska jatkoaika on pitkälti mies vastaan mies -peliä. Medialle Korczak sanoi ottelun olleen kilpailullisin, jossa hän on ollut mukana.



Wiljami oli yksi parhaista hyökkääjistä ja ansaitsee plussan myös. Tehojen lisäksi hän karvasi terävästi mailaansa hyödyntäen. Maaliin johtaneen suorahyökkäyksen lisäksi mieleen jäi yhdeksänneltä minuutilta se, että avauserässäkin Karlsson oli osallisena Vegasin parhaassa keskialueen ylityksissä, kun Amadio jatkoi laidasta kiekon vauhtiin Howdenille ja tämä levitti vasemmalle Karlssonille, joka laukoi logoon. Mitä tulee Howdeniin, tämä palasi kokoonpanoon mallikkaasti. Hän pysyi kiekossa kivasti, loi uhkaa vahvalla suoraluistelullaan ja kykeni sillä siirtämään painopisteen toiseen päätyyn. Cotterille menee plussa puolestaan siksi, että niinä kertoina kun Vegas pelasi päädyn kautta pelin toisella puolikkaalla vähän useammin, hänen jatkokarvauksistaan syntyivät parhaat tekopaikat. Kakkoserässä hän irrotti vastustajan kiekosta painavalla niitillä, jonka jälkeen Howden siirsi irtokiekon luukulle Kolesarille, joka tuhlasi avopaikan. Myöhemmin samassa erässä Cotter irrotti laidassa Robertsonin kiekosta, Stone syötti poikittain ja Stephenson pudotti Haguelle, joka tinttasi vastalämärin ohi maalin. Noista näytöistä huolimatta Cotter putosi päätöskympillä nelosketjuun, kun ensin Carrier ja sitten tasoitusmaalissa Karlsson olivat hänen paikallaan Stephensonin vitjassa.

Huttonille menee miinus avausmaalista, kun hän hävisi maalinedusmiekkailun reboundissa. Vähän tuntuu siltä, että Hutton olisi tällä hetkellä jopa se alakerran heikoin lenkki, kun Pachal pelasi yhtä tilannetta lukuun ottamatta melko eleettömän ottelun ja kamppaili kuin kokenut veteraani ilman ongelmia sekä Korczak tuotti tehoja ylöspäin. En silti usko Huttonin putoavan kokoonpanosta, koska tätä käytetään kakkosylivoimassa ja hierarkiassa hän on vain noiden kahden edellä, mutta hyvin nuorehkot rightin pakit laittavat painetta Huttonille kasi- ja ysipakkeina. Pachalin heikko hetki tuli avauserän puolivälin jälkeen, kun hän hyökkäyssiniviivassa hävisi mailataiston Johnstonille ja Dallas pääsi 2v1-hyökkäykseen, mutta Hague paikkasi sen syötönkatkollaan. 50. minuutilla sitten Pachal vuorostaan oli aktiivinen siniviivassa laukoen kolmesti samaan vaihtoon nelosketjun myllättyä hyökkäysalueella, mutta omat eivät saaneet ohjattua vetoja sisään. Mitä tulee vielä Huttoniin, tämä ja Hague myllyttivät ottelussa ja se tarkoitti sitä, että Vegasilla on jo neljä tappelua tilillään neljään peliin, kun viime kaudella saman määrän saavuttamisessa kesti 23 peliä, joten muut haluavat testata mestarin sietokykyä heti alkukaudesta.

Yläkerrassa ykkösketjun ongelmana olivat hyökkäysten päätökset. Esim. avauserän lopussa Eichel pääsi kahdesti jalalla kuskaamaan yli keskialueen laitasiirrosta, mutta sitten tila meni vain umpeen siniviivalla ja hän joutui viimeistään luopumaan kiekosta. Samoin päätöskympin alussa 3v3-hyökkäyksessä Eichel pomputti poikittaissyötön Marchessaultille, joka ei saanut syöttöä haltuun. Tuolla ketjulla oli paljon tuollaisia tilanteita, joissa viimeinen syöttö epäonnistui hyökkäyssiniviivan jälkeen. Kakkosketjun paras tontti tasaviisikoin tuli vasta 53. minuutilla, kun Theodore laukoi viivasta ja maalineduspelaajista Stone siirsi irtopalan nopeasti vasempaan laitaan Stephensonille, joka laukoi ykkösellä hieman ohi takakulman Oettingerin liu'uttua peittämään etukulmaa. Nelosketjusta mainittakoot Kolesarin tolppakuti siirretyn rangaistuksen aikana avauserän lopussa ja tosiaan kakkoserän alussa hänellä oli vielä parempi maalipaikka slotista Cotterin ja Howdenin petaamana. Carrier puolestaan kakkoserän lopussa 3v2-vastaiskussa jätti kiekon Theodorelle, joka laukoi läheltä syliin. Summa summarum, kyllä Golden Knightsilla tekopaikkoja riitti vaisuista suorahyökkäyksistä huolimatta ja ottelu olisi voinut olla paketissa jo ennen jatkoaikaa.

Hill oli maalissa neutraali. En takaiskuista häntä syyttäisi. Ilta alkoi toisella minuutilla siten, että Vegasin lähtö paineen alta tosiaan epäonnistui, kun Lundkvist pinchasi vastaan ja kiekko ajautui Lindellille, jonka viivatoimituksen Hill tietysti vaivattomasti pysäytti. Neljännellä minuutilla tuli se avauserän ainoa nukahdus PAPP:ssa, kun Stephenson oli houkuteltu pois paikaltaan korkealle luomaan 3v3-tilanne. Dallasin pakit liikuttivat kiekon nopeasti Dadonoville, joka oikeasta siniviivan kulmasta lähetti napakan poikittaissyötön ja se lävisti viisikon, kun Stephenson ei ollut katkomassa sitä keskustassa. Hill kuitenkin liukui Johnstonin one-timerin tielle. 44. minuutilta jäi mieleen puolestaan se, kun Hague haki päätykiekon, mutta siirsi sen maalin takana suoraan Bennille, joka löysi heti maalin edestä Johnstonin, mutta Hill pysäytti tämän uudelleen lähietäisyydeltä. Muutoin sitten Dallas haki tutusti paljon ohjureita ja yksi sellainen oli esim. 55. minuutilla, kun Duchene sai lavan väliin Suterin laukaukseen, mutta ohjaus meni yli niukasti. Ihan hyvin Hill selvitti kauempaa tulleet laukaukset kuten playoffeissakin.

Alivoima toimi yhä ja oikea-aikainen paine esti Dallasia saamasta aikaan mitään. Ykkösylivoimassa puolestaan kakkoserässä nähtiin Cassidyn toivomaa paikkojen vaihtoa, kun kahdesti Marchessault hakeutui päätyyn, Stephenson oikealle ja Stone slottiin, mutta Joonatanin molemmat syöttöyritykset Stonelle katkesivat vastustajan lapoihin. 5v3-ylivoimalla Stone petasi huippupaikan takatolpalle Stephensonille, joka vuorostaan missasi puolityhjän maalin. Kakkosylivoimassa Korczak korvasi Dorofeyevin, joten siinä oli vaihteeksi sitten kaksi puolustajaa ja Karlsson takakolmiossa, kun Roy ja Barbashev olivat enemmän syvyydessä, mutta ei tuo viisikko juuri jääaikaa saanut, kun ykkösylivoima vei leijonanosan peliajasta eikä se väärin minusta ole.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Vegas Golden Knightsin virallinen Stanley Cupista kertova kirja "It hurts to win" tuli perille kotiini eilen. Ehdin vähän aloittaa tuota Bruce "Butch" Cassidyn lanseeramalla nimellä tehtyä kirjaa. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa. Mukana on paljon lainauksia pelaajien sanomisista. Käy aika selväksi, että Brucen metodit eivät olleet kaikille pelaajille mieluisia, mutta kohteliaasti he sanovat, että se oli heille hyväksi, ja koska tuloksena oli Stanley Cupin voitto, niin ei miestä vastaankaan voi oikein mistään syyttää. Jotenkin rivien välistä voi lukea, että Vegasissa oli tosiaan pukukopissa tuo "Country Club" ilmapiiri ennen Cassidyn tuloa, josta kai Mad Max Pacioretty ilmoitti Vegasista pois muuttaessaan. Cassidy toi uuden ilmapiirin, jossa pelaajia pakotettiin suorittamaan äärirajoille asti, ja olemaan vastuussa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

En ollut myöskään täysin ymmärtänyt, että GMGM ja Kelly McCrimmon eivät olleet koskaan tavanneetkaan ennen kuin GMGM soitti McCrimmonille ja kysyi tätä Vegasin johtoportaaseen.

Varmaan paljon muitakin asioita selkeää kirjaa lukemalla. Ainakin tähänastisen lukemisen perusteella suosittelisin kirjaa kaikille Ritareiden faneille!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
5/82 Jets vs. Golden Knights

Thompson oli maalissa. Martinez teki kausidebyyttinsä Haguen parina, joten Korczak siirtyi katsomoon ja Nic pelaamaan väärälle puolelle, mistä en ollut innoissani.

Arvosanataulukko
++
+ Thompson, Theodore, Martinez, Cotter, Stephenson, Howden, Karlsson, Roy, Eichel
+/- Hutton, Pachal, McNabb, Stone, Marchessault, Barbashev, Amadio, Carrier, Kolesar
- Hague
--

Jets siirtyi heti alussa 1-0 johtoon 3v3-vastaiskusta, kun Morrissey laukoi takapatjaan ja rebound tuli suoraan Iafallolle. Martinez oli menettänyt mailansa tilanteessa, joten Barbashev antoi tälle omansa, joten tämä ei saanut sidottua Iafalloa millään irti paluukiekosta takatolpalla. Hieman epäonnekas osuma siis. Golden Knights tasoitti avauserän lopussa ylivoimalla, kun Marchessault liukui slotista vähän ylemmäs tyhjään tilaan ja Stephenson löysi hänet syötöllään oikeasta siivestä, kun Kuparin ojennettu maila oli sekunnin myöhässä. Toisen erän alussa DeMelo puolestaan hukkasi kiekon puolustussinisellä Howdenin karvausta vastaan ja seuranneesta 2v1-tilanteesta Stone jäädytti Morrisseyn jäihin ennen tarkkaa syöttöä takaisin takatolpalle Howdenille. 35. minuutilla kolmosketjun kulmaralli tuotti 1-3 osuman. Ensin Karlsson-Amadio kaksikko haki päätypassilla maalin edestä Cotteria, jonka maila oli sidottu, mutta tämä väänsi kiekon takaisin maalin taakse Karlssonille. Samalla Martinez lähti nousemaan kohti tyhjää tilaa keskustassa, kun Cotter jäi oikeaoppisesti varmistamaan. Wiljamin syöttö napsui lapaan ja Alec iski kausidebyytissään limpun yläriman alle. Jetsin PAPP hajosi aika helposti ja Perfetti-Scheifele kaksikko seikkaili missä sattuu. Maalin jälkeisessä vaihdossa kuitenkin isännät kavensivat 2-3:een. Stone antoi huolimattoman jätön hyökkäyssiniviivassa ja vielä kompuroi, joten Winnipeg pääsi 3v2-hyökkäykseen Theodorea ja Pachalia vastaan. Ehlers ja Namestnikov sahasivat heidät pakettiin parilla syötölllä ja Perfetti päätti vastaiskun rystynostoon vastaliikkeellä ohi Thompsonin. Tuokin takaisku tuli suunnanmuutoksesta ja niitä kyllä riitti tässä matsissa puolin ja toisin kun kiekkovarmuus ei ollut A-luokkaa.

Päätöserässä vääjäämätön tapahtui ja Winnipeg tasoitti ylivoimalle 3-3:een oltuaan pelin päälle koko avauskympin. Kauden ensimmäinen takaisku tuli nopean kiekonliikuttelun seurauksena, kun lopuksi Scheifele löysi päätypassillaan keskustasta Iafallon. Stonen piikkiin tuon voi vähän laittaa, jos haluaa, koska alempana hyökkääjänä hän seilasi liian ylhäällä. Winnipeg on usein ollut paha paikka Vegasille, mutta kuten viime joulukuussa, loppuhetken YV-osuma käänsi pelin vieraille. Tilanne oli hieman ristiriitainen, kun Appleton yritti purkaa ja samalla Stonen maila takertui häneen. Kotiyleisö vaati jäähyä, mutta sitä ei tullut, vaan Theodore sai pidettyä viivan kiinni. Toisaalta Barbashevinkin jäähy oli vähän erikoinen, josta Jets tasoitti, joten kaipa nallekarkit menivät tasan. Yhtä kaikki, Theodore syötti takaisin syvyyteen Stonelle, joka salasi syöttönsä viime hetkeen ja poimi sitten Eichelin vasemmalta b-pisteeltä. Tämä naulasi tarkan rannelaukauksen etuyläkulmaan kuten Marchessault viime joulukuussa Miromanovin levityksestä. Loppuluvut 3-5 iski tyhjiin Roy punaviivalta Theodoren loistavasta avauksesta paineen alta. Peli ei ollut kaunista, mutta epätäydellinen ryhmä löysi taas tavan voittaa. Seurahistorian paras aloitus 5-0-0 on tosi asia ja samalla Golden Knights sivusi NHL:n ennätystä perättäisissä voitoissa hallitsevana mestarina kauden alusta alkaen. Chicagossa sunnuntaiaamuna Suomen aikaa tehdään mahdollisesti historiaa.







Tuntui tosiaan siltä, että oikein kummallakaan joukkueella ottelu ei ollut kontrollissa ensimmäisten 40 minuutin aikana. Vegas hyökkäsi paljon päädyn kautta ylittäessään keskialueen. Varmasti muistissa oli
Jets-sarjan avauspelin ongelmat ja hieman repalaisella rosterilla lyhytsyöttöpeli ei ole vielä playoffien tasolla näin kauden alussa, joten sitten kiekkoa lyötiin suosiolla selustaan ja pyrittiin karvaamaan siellä takaisin. Ajoituksissa oli kuitenkin hiomista. Kakkoserässä peli oli jos mahdollista vielä sekavampaa pystysuunnan puskemista puolin ja toisin lyhyin syöttöketjuin. Päätöserässä Vegas vähän passivoitui, mutta Thompson antoi kuitenkin krediittiä joukkueelle siitä, että hän näki laukaukset aiempia eriä paremmin.

Siitä päästäänkin aasinsillalla illan ykköstähteen Thompsoniin, jonka esitys oli 1,49 plussan arvoinen ja sehän pyöristyy alaspäin pelkkään yhteen plussaan, muttei tuplaplussakaan suuri vääryys olisi ollut, vaikka omiin meni kolme, sillä niin muuri hän oli. Neljännellä minuutilla Scheifele ehti kulmaan ennen Hagueta ja Kolesaria. Sieltä hän käänsi kiekon toiseen aaltoon Connorille, joka laukoi ranteella kilpeen ja Scheifele itse kiersi irtokiekkoon maalin eteen, mutta käänsi sen ohi maalin. Yhdeksännellä minuutilla oli vastaava tilanne, kun McNabb menetti päätykiekon Scheifelelle ja tämä löysi taas taustalta Connorin, mutta Thompson otti pari potkua vastaan ja pysäytti laukauksen. Minuutin päästä Hague menetti Namestnikovin köykäistä painetta vastaan kiekon. Seurauksena oli kuti viivasta, jonka Logan näki vaivoin ruuhkan takaa. Paineen alta lähdöissä oli isoja ongelmia varsinkin avauserässä ja ehkä se näkyi, ettei Hague ole tottunut pelaamaan oikealla puolella. Avauserän lopussa Thompson otti yhden kauden parhaista torjunnoistaan jo nyt, kun hän ryösti Perfettin takatolpalta mailan varrellaan kuin Hill konsanaan Cousinsin. Liikkuvaa kuvaa torjunnasta on tarjolla ylempänä. Hague siivosi karat maaliviivalta.

Kakkoserä oli vähän hiljaisempi, mutta päätöserän alussa Jets vei vedot 10-0 viiteen minuuttiin ja Thompson sai urakoida maalillaan. 3v3-hyökkäyksessä ensin Ehlers laukoi lujaa kilpeen ja sitten Iafallo teki saman maalin edestä Niederreiterin päätypassista. Ja vielä 2v1-hyökkäyksessä Kupari laukoi logoon, kun Pachal kompuroi tieltä pois. Lopun johtoasemassakin Thompson vielä nollasi Pionkin nousun maalin kulmalle patjoillaan. Vegasin suunnanmuutospuolustaminen ja oman alueen täyttö oli turhan sekaisin monesti ja taustat jäivät merkkaamatta, joten siinä on yksi kehityskohde jatkoon. Thompsonin torjunnat pelastivat nahan vielä tällä kertaa.

Haguelle menee miinus, koska sen verran hänellä oli haparointia paineen alla omassa päädyssä. Puolustuksien onnistujia olivat maalin iskenyt Martinez ja kolmen pisteen iltaa viettänyt Theodore. Yllättävän hyvin Martinez sopeutui tempoon, vaikka edellisestä pelistä oli aikaa. Yläkerrassa keskikaista onnistui kokonaisuudessaan hyvin. Eichelille menee plussa voittomaalista. Muutoin ykkösketjua vaivasi vähän sama ongelma kuin viime pelissä eli hyökkäyksien päättäminen oli vajavaista. Toisen erän alussa hukatun 3v2-tilanteen jälkeen toki ketju karvasi kiekon takaisin ja loi Marchessaultille mainion one-timermestan, mutta Brossoit ehti eteen. 54. minuutilla 3v2-hyökkäyksessä puolestaan Barbashevin poikittaislätty löysi Marchessaultin, joka jatkoi syötön vielä vasemmalle takatolpalle Eichelille, mutta se oli liian korkea. Marchessaultkin toki teki YV-maalin, mutta jotenkin hänen pelaamisensa oli vähän pakottamista tasaviisikoin ja liike oli jähmeää, joten jätän hänet neutraaliksi.

Nelosketjulla oli useampi kulmaralli Jetsin alueella, mutta aika lailla he jäivät laitoihin pyörimään muutamaa tilannetta lukuun ottamatta. Roy saa silti plussan, koska hänen keskialueen ylityksensä kuljettamalla onnistuivat toisteisesti ja kruununa oli sitten vielä osuma tyhjiin keskialueen vartaloharhautuksen jälkeen. 11. minuutilla Kolesarin jätöstä Roy puolestaan laukoi kaukaa syliin, mutta sen perään hän ja Carrier järjestivät päädystä avopaikan keskustaan Kolesarille (HAHP-malli tuttu 2-1-2), joka liukui oikea-aikaisesti tyhjään tilaan, mutta laukoi yli maalin.

Keskiketjuissa Cotter aloitti kakkosvitjassa, mutta kakkoserästä alkaen hän ja Howden vaihtoivat paikkoja. Stephensonin johtama kakkosketju oli se kaikkein näkyvin hyökkäyssuuntaan. Kahdeksannella minuutilla Cotter kampesi DeMelon irti kiekosta hyökkäysalueella ja Stephenson pääsi laukomaan slotista estelyittä kohti maalia. Tuota edelsi vielä hyvä keskialueen ylitys, jossa Stone löysi Stephensonin ja tämä antoi kulmasta takaisin syötön takaviistoon. Jetsin 1-2-2 karvaus mureni siinä komeasti. 16. minuutilla Connor surkeaan jättöön pääsi puolestaan väliin Cotter, joka vapautti toverit 2v1-vastaiskuun, mutta Stephensonin oma laukaus meni ohi takakulman. Kakkoserässä muutamassa transitiossa Stonelle pedattiin vetopaikat toiseen aaltoon jälleen, mutta ruuti oli yhä likomärkää. Viiteen matsiin tehot ovat 0+5. Päätöserän lopussa Stone ymmärsikin 2v1-vasturissa syöttää viereen Stephensonille, mutta tämäkin jatkoi räiskimistään seinille vasemmalta puolelta. Mutta joo, vaikka Stephenson tuhlasi paikkoja, hän myös petasi niitä ja saa siksi plussan. Stone sen sijaan oli osasyyllinen pariinkin takaiskuun ja vaikka hän oli myös värkkäämässä paria maalia, arvosana ei voi olla positiivinen, vaan neutraali. Cotterille menee plussa tämän väkivahvasta vääntämisestä hyökkäysalueella useammassa tilanteessa ja yksi niistä tuotti maalinkin.

Alkuperäisestä kolmosketjusta Howden saa plussan maalistaan ja karvaamisestaan. Hänellä oli toinenkin hyvä tekopaikka pian maalinsa jälkeen, mutta laukaus Kolesarin poikittaissyötöstä meni reippaasti ohi. Karlsson saa plussan Martinezin maalin alustuksesta ja AV-suorittamisestaan Eichelin parina. Mieleen jäi yksi blokattu kuti Kuparilta oikeasta siivestä. Se tuli nilkoille ja Karlsson lähti nostamaan jalalla vastaiskua, mutta Kuparikin oli kesällä jumpannut luisteluaan ja polki tämän jopa yllättävän nopeasti kiinni. Kolmosketjulla oli useammassa vaihdossa ihan hyvää sähinää hyökkäysalueella, vaikka se vain yhden maalin värkkäsikin. Esimerkiksi päätöskympillä Cotter tosiaan väänsi vahvasti kulmassa ja paine pysyi isäntien päädyssä pitkän aikaa.

Antakaapa muuten tämän tilastonoston uppoutua pääkoppiinne, arvon jääkiekon ystävät:


 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
1/72 Iowa vs. Henderson

Silver Knightsin kausi alkoi vieraissa Wildia vastaan. Sitä ennen Bischoff nimettiin uudeksi kapteeniksi Pachalin tilalle, koska tämä ei välttämättä hetkeen ole tulossa alas, sillä tie kulkisi waivereiden kautta. Cracknell ja Froese ovat varakapteenit. Sedoff pääsi aloittamaan kautensa tuoreen kapteenin rinnalta ykköspakkiparissa, johon en kyllä olisi ennen syksyä uskonut. Koska Saville on yhä rikki, Vikmaniakaan ei ole lähetetty Ghost Piratesiin hakemaan jääaikaa.

Hyökkäyksessä kokoon oli raavittu lopulta ihan potentiaalisen oloiset koostumukset, kun Denisenkokin oli saatu jo remmiin mukaan. Quinney tosiaan siirtyy täksi kaudeksi laidalta keskelle ja Mannisen jättämä aukko on sillä täytetty. Froese on mukiinmenevä kakkossentteri ja kuten jo harjoitusleirin alussa ilmeni, Brabenecille oli suunniteltu laitureiksi kokeneita Morellia ja Cracknellia. Demek nelossentterinä herätti puolestaan enemmän luottoa kuin esim. viime kausien Ford.

Benson 67 - Quinney 72 - Brisson 19
Denisenko 54 - Froese 51 - Rempal 56
Morelli 11 - Brabenec 12 - Cracknell 24
Geertsen 4 - Demek 13 - D'Amato 83

Bischoff 45 - Sedoff 15
Ahac 44 - Cormier 40
Chayka 5 - Mayo 65

Patera 30
Vikman 32

YV

Cracknell
Denisenko Quinney Brisson
Cormier

Froese
Morelli Benson Rempal
Bischoff

AV

Morelli Froese
Chayka Mayo

Quinney Brabenec
Bischoff Ahac

Demek Cracknell



Plussat ja miinukset
++
+ Patera, Sedoff, Bischoff, Benson, Rempal, Cracknell, Morelli
+/- Ahac, Cormier, Chayka, Mayo, Brisson, Quinney, Froese, Denisenko, Brabenec, Demek, Geertsen, D'Amato
-
--

Taidan tällä kaudella tehdä AHL-pelien kohdalla niin, että linkkaan maalikoosteen ja kirjoitan sitten sen alle ranskalaisin viivoin huomionarvoiset asiat. Huomioni on ehkä enemmän yksittäisissä yksilöissä kuin kokonaisuudessa eli tarkkailen mieluummin yksityiskohtia kuin analysoin viisikkopelaamista pelin eri vaiheissa. Toki varmasti sivulauseissa sivuan jälkimmäisiäkin asioita. Pelitapaa ei sinällään tarvitse erikseen käydä läpi, koska systeemit ovat samat kuin edustusjoukkueella.



- Craigin aikakausi päävalmentajana alkoi iloisesti 4-2 vierasvoitolla. Kaksi ensimmäistä maalia värkkäsi kakkosylivoima. Rempal laukoi ensin oikeasta siivestä rannelaukauksen etukulmasta sisään. Samanlaisen maalinhan hän teki NHL:n harkkapeleissä. Kapteeni Bischoff pyöritti kakkosylivoimaa Sedoffin sijasta ja sai syöttöpisteen. Toisessa maalissa Rempal puolestaan mursi alivoimatrapin jalalla ja levitti laitaan Bensonille, jonka poikittaissyötön naulasi reppuun Froese. Molemmissa ylivoimaviisikoissa sisäänviennit toimivat minusta melko hyvin jo tässä vaiheessa sesonkia, joten sikäli suorahyökkäysmaali ylivoimalla ei ollut lopulta suuri yllätys. Kolmas maali puolestaan lähti ykkösparin hyvästä maalinedustan puolustamista ja sitten kolmosketju iski vastaiskusta kiekon reppuun. Loppuluvut nautiskeli tyhjiin päätöserän sankari Cracknell
- Sitten yksilöihin. Aloitetaan debytanteista. Brabenecin avausvaihto hopearitareissa alkoi lentävänä ajassa 1:45. Hän ohjasi 1-2-2:n kärkikarvaajana pelin vasempaan laitaan, mutta Morelli ei saanut stoppia tehdyksi keskialueella, vaan Wild eteni siirtokiekolla syvään. PAPP:ssa Jakub irtosi paineistamaan laitaan kuten sentterin pitääkin, muttei saanut katki Teasdalen poikittaissyöttöä. Iowa laukoi oikeasta laidasta, mutta Patera liukui eteen. Rebound pomppasi takaisin kohti Brabenecia ja Teasdalea maalin vasemmalle kulmalle. Mayo sitoi yhtä pelaajaa jo maalin edessä, joten Jakubin vastuulla oli siivota irtokiekko, mutta hän nukkui. Taesdale pääsi laukomaan paluukiekkoon, mutta Pateran sivuttaisliiketorjunta oli ilmiömäinen. Sen jälkeen päädyssä toki Brabenec käytti mailaansa hyvin ja siirsi kiekon ränniin, mutta Cracknell ei ollut vastassa jatkamassa sitä keskialueelle ja paine jäi edelleen omiin, kunnes Morelli voitti laitaväännön ja Mayon siirto tavoitti Cracknellin, joka nosti jalalla keskialueelle. Morelli leikkasi samaan vasempaan laitaan ja sai syötön lapaansa. Wildin transitiopuolustaminen oli lepsua ja tuloksena oli yhtäkkiä 2v1-sauma, kun Brabenec paahtoi oikeaa kaistaa pitkin maalille, mutta Morellin poikittaissyöttö katkesi puolustajan mailaan. Cracknell nappasi vielä irtokiekon itselleen ja syötti sen rystyltä viivaan Sedoffille, jonka laukaus jäi matkalle. Brabenec putosi samalla varmistamaan ja huolehtimaan H3:na tasapainosta 2-1-2 hyökkäysaluemallissa. Kiekon valuttua keskialueelle Jakub näki, että Sedoff ehtii siihen ensin ja kurvasi sitten vaihtoon. Alku AHL-uralle ei siis ollut ihan onnistunut, mutta ainakin sentterin roolin eri tilanteissa hän oli omaksunut ja ymmärtänyt. Hieman heiveröiseltähän Brabenec vielä näytti, joten varmasti kasvukipuja on edessä oman alueen puolustuspelissä kauden aikana
- 14. minuutilla Brabenec puolestaan sai keskialueella jätön Cracknellilta ja mursi sinisen jalalla, mutta lätty pakkien selustaan Morellille oli vajaa. Jatkotilanteessa hän kiersi viivaan ja varmisti puolustajan vastaliikkeen syvään. Morelli teki maskia, mutta veto oli tulokseton. Puolivälissä peliä hän pelasi ensimmäisen AV-vaihtonsa. Se oli Quinneyn parina, joten Mannisen jättämää aukkoa sovitellaan hänelle ja onhan hänellä kokemusta alivoimien tappamisesta junnupeleistä. Jakub sijoittui ihan OK syöttölinjoille ja tukki slottia alempana hyökkääjänä 1-1-2:ssa. Lopuksi hän nappasi irtokiekon ja siirsi sen eteenpäin Quinneylle, joka punnersi laidan puolelta puoliksi läpi, mutta yhden käden rystylaukaus ei patjan läpi mennyt. Kakkoserän lopussa Brabenec puolestaan oli omissa jo jämäkämpi ja ensin esti laukauksen mailannostolla sekä sitten siirsi laidasta irtokiekon keskialueelle ohi pinchanneen puolustajan siististi.
- Päätöserän alussa Brabenec pelasi yhden sekavaihdon Demekin ja D'Amaton kanssa. He tulivat kaikki omiin vähän verkkaisesti ja 3v2-vastaiskussa Patera joutui venymään huipputorjuntaan, kun Brabenec ei yltänyt katkaisemaan poikittaissyöttöä Walkerille. Kuitenkin seuraava vaihto oli taas parempi ja Brabenec luki omissa peliä oikein, kun Petan kiersi aluetta rystyltä suojaten ja HSK-pakki seurasi häntä b-pisteiden tasolle ennen valumista takaisin maalin eteen, jolloin Brabanec irtosi keskustasta jatkamaan paineistamista eikä Petan päässyt kääntämään kiekkoa luukulle. Aloituksissa Jakubilla riittää hiottavaa kaimansa tavoin, koska päätöserässä hän hävisi kaksi perättäistä aloitusta Lettierille ja molemmilla kerroilla Petan laukoi suoraan kaarelta päin Pateraa. Hetken päästä hän oli kuitenkin osallisena voittomaalissa saaden siihen kakkossyötön. Ykköspakkipari puolusti jämäkästi oman maalin edustan ja 3v2-vastaiskussa Cracknell siirsi kirkon vasenta laitaa pitkin eteenpäin Brabenecille, joka sai jatkettua sen kohti maalia Morellille. Tämän yhden tatsin jätöstä Cracknell nosti rystyltä komeasti kiekon läheltä ylös. Brabenec oli kuitenkin jäällä myös 2-3 kavennuksen aikana. Maali syntyi 3v3-vastaiskusta eikä sinällään Jakub ollut siihen syypää, kun hän oli toinen karvaamassa olleista hyökkääjistä, kun peli kääntyi. Vaihdosta tullut Brisson ja kaksi pakkia olivat kuitenkin seisovan jaloin omalla sinisellä ja Iowa pääsi helposti alueelle sekä petaamaan one-timerin Beckmanille. Brabenec kurotti taas taustalta mailaansa, muttei saanut sitä poikkarin väliin.



- Demekin avausvaihto alkoi vajaan kolmen minuutin kohdalta myös lentävänä. Hän kellui ensihetket vain viisikkonsa keskellä, kun Wild dumppasi kahdesti putkeen kiekon syvään ja toisella kerralla Bischoff juuttui oikeaan kulmaan jatkopainetta vastaan. Demek tarkkaili tilannetta vierestä, kun Geertsen valui jostain syystä kovin alas laitaansa pitkin mennen auttamaan, mutta Wild sai kaivettua kiekon viivaan ja Demekin oli irrottava peittämään vetoa, kun Geertsen oli pois paikaltaan. Laukaus Johanssonilta meni kuitenkin läpi ja Patera torjui sen toiseen laitaan. D'Amato ehti irtopalaan ensin ja tökkäsi sen kohti siniviivan kulmaa, jonne Demek luisteli apuun. Wildin pakit peruuttivat todella aikaisin keskialueelle, joten Demek ehti kääntyä ja syöttää poikittain hyökkäystä tukemaan lähteneelle Bischoffille, joka siirsi vain kiekon päätyyn ennen vaihtoon menoaan. Demek jäi askiin ja luisteli päätykiekkoon ennen Huntia, mutta maalin kierrettyään Hunt riisti limpun takaisin mailannostolla. Siitä Demek liukuikin sitten vaihtoon, kun kakkospakkipari sai vastaiskun katki puolustussinisellä
- Avauserän puolivälissä Demek kohtasi Teasdalen oikeassa laidassa ja kiilasi tämän sinne hyvin, mutta staattisesta väännöstä Wild-laituri tuli voittajana ulos. U20-skaboissakin välillä Demekin ketju jäi jumiin omalle alueelle, kun lopullinen jämäkkyys pysäytyksen tekemisestä laidassa puuttui. Avauserän lopussa Demek oli jäällä 1-1 tasoituksen aikana. Hän hävisi oman pään aloituksen Lucchinille ja sitten Geertsen ei saanut blokatuksi O'Rourken viivakutia, jonka Lucchini ehti vielä ohjaamaan sisään matkalta. Pitkälti kärkisentterit hoitivat oman pään aloitukset muutoin, mutta tuo oli poikkeus sääntöön. U20-kisoissa reilu vuosi sitten Demekin aloitussaldo oli pakkasella, joten niissä on yhä työstettävää. Alivoimavastuuta tuli puolestaan kakkoserässä Cracknellin parina. Demek paineisti sähäkästi Petania ja Lambosia sinisen kulmassa, muttei saanut katkoa aikaan. Mailahäirintä oli silti lupaavan näköistä ja se puolestaan pisti silmään jo U20-tasolla, kun Demek teki paljon riistoja mailankäytöllään. Iowan saatua kuvion kuntoon Khaira kiskaisi keskeltä Demekin lavan vierestä tolppaan suoraan syötöstä, mutta Jakub paineisti enemmän takakolmiota, joten periaatteessa Khaira oli Cracknellin vastuulla. Noh, onneksi sentään Demek ei toistamiseen ollut jo jäällä takaiskun aikana. Matsin jälkimmäisestä puolikkaasta ei oikein mitään sanottavaa ole. Luistelukestävyys oli yksi vahvuuksista junnuissa eikä Demek piiputtanut pahasti pitkienkään vaihtojen lopuksi. Mielestäni sama näkyi nytkin
- Sedoffin AHL-uran avausvaihto oli osana avauskentällistä. Hän sai heti viiden sekunnin jälkeen hakea rauhassa päätykiekon, kun Wild ryhmittyi trapiin ajoitusten mentyä pieleen. Sedoff kiersi oman maalin ja nosti aina jalalla punaviivalle asti ennen syöttöä vasempaan laitaan Quinneylle, joka mursi siniviivan ja laukoi sitten pienestä kulmasta ohi takakulman. Brisson yritti pitää paineen alueella staattisessa kamppailutilanteessa oikeassa laidassa, mutta lopulta Iowa sai kaivettua Petanin johdolla kiekon itselleen ja pääsi keskialueelle. Sedoff pysyi pelin alla. Lettieri haki ristipistoa vasempaan laitaan kohti Sedoffia ja Petania, mutta se karkasi pitkäksi. 37-sekuntisen vaihdon jälkeen HSK vaihtoi tuoreet miehet askiin
- Toisesta vaihdosta jäi mieleen puolestaan rutiininomainen päätykiekon haku ja silloin oli jo karvaajakin selässä, mutta syöttö ykkösellä päädyn kautta viereen Bischoffille onnistui moitteetta ja siitä ränniä pitkin peli aukesi. Sedoff kyllä kiihdytti todella vaivattomasti liikkeelle paikoiltaan ja ensipotkuissa on tälle tasolle täysin riittävästi dynaamisuutta. Se näkyi useammassa vaihdossa päätykiekkojen noukinnassa ja karvaajan karistamisessa pienellä vartaloharhautuksella. Tuo osa-alue erottui kaikkein parhaana Sedoffin pelissä ja hän sopii hieman hitaamman Bischoffin pariksi. Kolmosvaihdossa Sedoff pinchasi myöhässä laitaa pitkin, mutta hyökkääjä oli varmistamassa alapuolella. 25. minuutilla Sedoff jalkavuutensa ansiosta ehti ensin irtokiekkoon maalin takana ja purki rystyltä varmasti lasin kautta. Puolivälissä iltaa hän puolestaan mailapuolusti tarkasti kahdesti samassa vaihdossa Swaneya vastaan eikä tämä päässyt ohitse suorahyökkäyksessä, mainiota. Etäisyys oli ihanteellinen. Päätöserässä suorahyökkäyspuolustaminen toimi myös, kun hän tuuppasi häntä kiertäneen vastustajan irti kiekosta ja lähti sitten vielä tukemaan 3v2-vastaiskua, mutta Bensonin poikittaissyöttö vasemmasta laidasta katkesi mailaviidakkoon. Sitä seuraavassa vaihdossa kaksi painelähtöä sujuivat taas puhtaasti ja hän osasi ensimmäisellä kerralla liikuttaa rystyltä kiekon ykkösellä kohti siniviivan kulmaa laiturin huoleksi. Ainoana pakkina Sedoff ei pelannut erikoistilanteita, kun Bischoff vei jääajan kakkosylivoimassa ja alivoimavastuutakaan ei tullut. Veikkaan, että Sedoffille ei haluttu antaa makeaa mahan täydeltä ja hänen halutaan todistavan itsensä jossain määrin, joten siksi veteraani Bischoff pyöritti kakkosylivoimaa eikä tulokaspakki, jota ei ole edes varattu. Eiköhän kauden edetessä YV-aikaakin tule kuten tulokasturnauksessa ja NHL:n reenipeleissä. Loppuhetkillä johtoa suojelemassa olivat myös muut pakit kuin Sedoff, joten hyvästä debyytistä huolimatta vielä hän ei päässyt jäälle ratkaisuhetkille
- Pelin jälkeen Craigilta kysyttiin Sedoffin debyytistä ja hän antoi tälle kehuja kuten myös Jakub-kaksikolle keskikaistalla.



- Benson petasi neljännellä minuutilla karvauksellaan avopaikan maalin eteen Quinneylle, mutta Wallstedt pysyi mukana sivuttaisliikkeessä. 12. minuutilla hän puolestaan kunnostautui ylivoimalla sisäänviennissä murtamalla sinisen jalalla ja lainaamalla sitten kiekon laitaan Morellille, joka syötti sen heti takaisin keskikaistalle, mutta ohjaus maalin edestä kilpistyi veskariin. Kakkoserän alussa Benson oli järjestämässä Froesen YV-maalia Rempalin sisäänviennistä. Debyytti HSK:ssa oli siis hyvä ja hän täytti paikkansa ykkösketjussa
- Denisenkosta jäi mieleen patukkamaisuus, joten onhan hän saanut varteensa lisää voimaa, jolla pysyä paremmin kiekossa hyökkäysalueella sitten viime näkemän. Syötöt olivat kuitenkin vähän huolimattomia. Avauserän lopussa ylivoimalla hän väläytti taitojaan ensi kertaa pujottelemalla itse vetopaikkaan sisäänviennin jälkeen, mutta rannelaukaus oikealta kilpistyi Wallstedtiin. Kakkoserän lopussa hän puolestaan vapautti Morellin karkuun ja tämä kiersi vastaantulleen veskarin, mutta Spacekin raju takakarvaus esti viimeistelyn tyhjiin, joten ei tehoille pääsy kauas jäänyt HSK-debyytissä
- Morelli jakeli hyviä syöttöjä ja pelasi pienessä tilassa hyvin yhteen omien kanssa. Peli hidastui hänen ympärillään eikä kiirettä ollut missään vaiheessa. Hän otti myös monipuolisena pelaajana Rondbjergin jättämän aukon ykkösalivoimasta Froesen viereltä. Jotenkin hänestä tuli mieleen köyhän miehen Stephenson
- Cracknellin tasapaino oli loistava ja häntä oli vaikea horjuttaa tai irrottaa kiekosta laitojen lähellä. Ylivoimalla käsien pehmeys tuli ilmi myös muutamissa oivaltavissa syötöissä ja tekihän hän sitten kaksi ratkaisevaa maalia päätöserässä
- Quinneyn roolista slotissa ylivoimalla en ole varma, koska hänestä saisi eniten irti vasemmassa siivessä laukojana. Toki kakkoserän alussa Gage käänsi rystyltä taitavasti syötön vielä siipeen Brissonille, mutta one-timer ei uponnut. Tasavajaalla Gage pelasi Rempalin kanssa ja viime kauden tutkapari oli alati uhka. Molemmat pystyivät kiemurtelemaan hyökkäysalueella aikansa kiekko lavassa ennen syöttöä tai omaa punnerrusta luukulle. Kauden avausmaali oli lähellä lopussa, mutta Gage laukoi rimaan, kun vastustajan maali oli tyhjänä
- Cormier pujotteli päätöserän alussa komeasti ylivoimalla itsensä nokikkain Wallstedtin kanssa kisutettuaan kärkikynällä O'Rourken, mutta laukaus suoraan liikkeestä meni syliin
- Ahac pudotti hanskat Kessyn kanssa avauserän lopussa ja otti rumasti selkäänsä. Plussana oli se, että Cormierin kanssa lähdöt paineen alta tuntuivat sujuvan mukavasti
- Kolmospari oli selkeästi puolustusvoittoisin ja Chayka-Mayo kaksikon vastuulla oli myös ykkösalivoiman pelaaminen. Purut olivat hyviä ja he selvisivät pimentämisroolistaan ihan mallikkaasti, vaikka Chaykalla kiekko pari kertaa oli hukkua jalkoihin. Sanoisin, että Mayo on yksi tärkeimmistä pakeista tällä kaudella
- Patera lähes lahjoitti maalin Spacekille vartin jälkeen, kun kiekko putosi räpylästä maalin kulmalle, mutta hän paikkasi sen itse reaktiovenytyksellä. Suorissa laukauksissa Pateran sijoittuminen oli kohdillaan ja hän poimi ne pomputtamatta. Paras pelastus oli päätöserän alussa, kun vastaiskussa Walker sai syötön takatolpalle, mutta Jiri ryösti hänet atleettisesti. Torjuntoja kertyi lopulta 30

2/72 Iowa vs. Henderson

Kokoonpano oli sama.

Plussat ja miinukset
++
+ Quinney, Benson, Brisson, Rempal, Froese, Denisenko, Morelli, Demek
+/- Patera, Bischoff, Sedoff, Ahac, Chayka, Mayo, Cormier, Cracknell, Brabenec, Geertsen, D'Amato
-
--



- Vahva jatkokarvaaminen päätykiekkojen jälkeen saattaa olla yksi HSK:kin vahvuuksista tällä kaudella kuten se on VGK:lla ollut, koska sekä ensimmäinen, kolmas että viides kihaus syntyivät paineistamisen tuloksena. Ensimmäisessä Denisenko laukoi riistosta nopeasti maalille ja Froese oli lapoineen välissä. Johansson taisi vuotaa Wild-pakistosta. Kolmannessa osumassa Benson löysi keskeltä auki Brissonin, joka sai maalihanansa auki rannelaukauksella ohi McIntyren. Myöhemmin avauserässä Brissonkin teki yhden hyvän stopin hyökkäysalueella ja siitä tuli melkein maalipaikka. Brabenecilla oli puolestaan hieman liikaakin intoa jatkopaineistamisessaan ja hän sitoi vastustajan pakkia liikaa joutuen jäähylle, jolloin Benson tuurasi häntä Quinneyn AV-parina
- Sedoffin avauspiste AHL:ssä oli 2-5 maalin viivalaukaus, jonka Rempal ohjasi matkalla sisään. Sitä edelsi Demekin luistelu päätykiekon perään ja vastustajan liimaaminen laitaan. Peliväline ajautui siitä vasenpaan laitaan. Demekin ja Brissonin staattinen vääntö päättyi siihen, kun BB sai lopulta ronkittua kiekon siniviivaan Sedoffille ja loppu oli historiaa. Tämä oli mukana alustamassa myös toista maalia käännettyään pelin keskialueelta nopeasti pystyyn Brabenecille. Toisaalta sitten miinusta tuli 1-3 maalista, jossa peli kääntyi omiin Sedoffin hukattua kiekon hyökkäyssinisellä tämän oman riiston jälkeen. Toki pelin alla oli ihan riittävästi miehiä vastaiskun hidastamiseksi, mutta niin vain Petan sai syötettyä Bischoffin läpi takatolpalle Meirelesille. Halukkuus edetä heti pystyyn tilaisuuden tullen keskialueen katkoista oli läsnä Sedoffin pelissä. Päätöskympin alussa oli vielä sauma avausmaaliinkin, mutta rannelaukaus sivuttaisliikkeestä oikealta kaarelta kilpistyi pelaajamassaan
- Demekin avauspiste oli kakkossyöttö Rempalin osumaan tyhjiin. Bischoff ehti päätykiekkoon samaan aikaan kuin Wildin laituri ja liimasi tämän kulmaan. Demek tuli sentterinä apuun poimimaan irtokiekon ja vapautti sitten Denisenko-Rempal kaksikon juonimaan kiekon pömpeliin vastaiskusta. Sen verran hyvin Demek uurasti, että tehopiste oli ansaittu. Rempalin ensimmäistä maalia edeltänyt karvaus näytti sen, että U20-peleissä yhtenä vahvuutena ollut kiekon suojaaminen laitaa vasten ja sen lukeminen, mistä suunnasta paine tulee ja siitä kontaktin kautta lisäenergian saanti/pyörähtäminen vapaaksi voi olla yksi Demekin vahvuuksista myös miesten peleissä
- Morelli teki toisessa maalissa pelitavanmukaisen tarjonnan pistelinjaa pitkin ja petasi suoraluistelusta komeasti Cracknellille takatolpalle tyhjiin 200. AHL-maalin. Brabenec sai kauden toisen kakkossyöttönsä. Luulen, että tuon kolmikon keskialueen ylityksistä tulee olemaan vielä iloa paljon hopearitareille tällä kaudella. Cracknell tosin loukkaantui saatuaan laukauksen jalkaansa avauserässä eikä pelannut enää toisessa erässä. Myös Ahac jätti pelin kesken blokattuaan laukauksen. Quinneyn maltti kuudennen maalin 2v2-vastaiskussa oli puolestaan törkyisen hyvä ja Hunt lakosi tieltä pois ennen petausta tyhjiin Denisenkolle. Suunnanmuutoshyökkääminen toimi jatkokarvaamisen lisäksi mukavasti Wild-peleissä
- Yhteistä Vegasiin oli myös maalinteon tehokkuus, kun kuusi maalia vaati 13 laukausta
- Rempalin viisi pistettä kahteen peliin riittivät valintaan viikon pelaajaksi sarjassa.
- Denisenkon sisäänviennit ylivoimalla ovat kyllä hyviä ja hän pystyy itse luomaan oman tekopaikkansa siniviivan murtamisen jälkeen kuten esim. A. Tuch. Ja ihan mukavasti kuviokin kulki hänen kauttaan vasemmalta, joten Quinney pysykööt vielä slotissa, kun Brissonia tuskin siirretään oikeasta siivestä mihinkään. Kakkosylivoima puolestaan jatkoi tehoiluaan, kun Rempalin päätypassi löysi maalin edestä Bensonin. Viime kaudellahan YV oli pitkän aikaa murheenkryyni, kunnes se loppukauden merkityksettömissä peleissä kipusi kohti sarjan keskikastia. Nyt on aivan eri ääni kellossa alusta asti ja molemmissa viisikoissa vaarallisuutta. Morellikin ehti tuhlata pari loistopaikkaa ennen tuota Bensonin maalia laukoen poikittaissyötöstä maskiin ja pujottelemalla kertaalleen itse vetopaikkaan keskeltä
- Toinen Iowan maali upposi ehkä vähän helposti Pateralle, kun Johansson laukoi viivasta eikä edessä ollut kuin lievästi Mayo. Toki ykköskentällisen jonkinlainen pehmeys näkyi tilanteessa, kun ei Brissonista, Bensonista tai Sedoffistakaan ollut tekemään stoppia oman alueen kulmassa/laidassa, vaan he vain koittivat selkäpuolelta huitoa mailoillaan kiekkoa irti vastustajilta. Kolmannessakin takaiskussa Jirin yksi puute eli laukauksien näkeminen ruuhkan takaa tuli esiin Froesen aloitustappion jälkeen. Viime kaudellakin kiekot välillä hukkuivat hänen näkökentästään ja kun änärissä maskipelaaminen on vielä paljon laadukkaampaa, se ei ole hyvä asia Pateran tulevaisuudelle ja siksi minäkin olen ollut nuiva hänen potentiaalistaan
- Brabenec-Demek-D'Amato kolmikkoa Craig käytti jäällä tässäkin matsissa erikoistilanteiden jälkeen antaakseen kärkimiehille happea. Eipä sen tarkoitus ole kuin saada painopiste toiseen päätyyn ja myllätä kulmissa hetken aikaa. Se onnistui kakkoserässä ihan OK. Vegasin avauskaudellahan Marchessault-Haula-Tuch kolmikko pelasi yhdessä aina alivoimien jälkeen, joten eivät tuollaiset erikoisketjut tietenkään uusi juttu ole
- Uudet vahvistukset vaikuttavat kyllä hyviltä parin pelin otannalla, joten niistä voi antaa sulan Speltzin hattuun, kun olen häntä myös kritisoinut. Niin Denisenko, Morelli, Cracknell kuin Benson ovat täyttäneet ruutunsa kolmessa kärkiketjussa
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Vegas Golden Knightsin virallinen Stanley Cupista kertova kirja "It hurts to win" tuli perille kotiini eilen. Ehdin vähän aloittaa tuota Bruce "Butch" Cassidyn lanseeramalla nimellä tehtyä kirjaa. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa. Mukana on paljon lainauksia pelaajien sanomisista. Käy aika selväksi, että Brucen metodit eivät olleet kaikille pelaajille mieluisia, mutta kohteliaasti he sanovat, että se oli heille hyväksi, ja koska tuloksena oli Stanley Cupin voitto, niin ei miestä vastaankaan voi oikein mistään syyttää. Jotenkin rivien välistä voi lukea, että Vegasissa oli tosiaan pukukopissa tuo "Country Club" ilmapiiri ennen Cassidyn tuloa, josta kai Mad Max Pacioretty ilmoitti Vegasista pois muuttaessaan. Cassidy toi uuden ilmapiirin, jossa pelaajia pakotettiin suorittamaan äärirajoille asti, ja olemaan vastuussa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

En ollut myöskään täysin ymmärtänyt, että GMGM ja Kelly McCrimmon eivät olleet koskaan tavanneetkaan ennen kuin GMGM soitti McCrimmonille ja kysyi tätä Vegasin johtoportaaseen.

Varmaan paljon muitakin asioita selkeää kirjaa lukemalla. Ainakin tähänastisen lukemisen perusteella suosittelisin kirjaa kaikille Ritareiden faneille!
Vähän jatkoa tähän. Sain kirjan luettua loppuun.

- alkulämpöihin mennessä Carrier tulee jäälle aloittavan maalivahdin jälkeen ja huitaisee kaukalon laidan päälle laitetut kiekot mukanaan jäälle, paitsi yhden, jonka hän laittaa reunalle pystyyn. Se on pystyssä siinä, kunnes Nabber (enemmän tästä seuraavaksi) tulee ja kaappaa sen kiekon jäälle

- räppäri Lil Jon tuli joukkueen videokuvauksiin harjoitushalliin City National Arenaan, ja hän tunsi jo monia pelaajia nimeltä entuudestaan. Pelaajat nähdessään hän innokkaasti tokaisi "Nabber, my bro!!!! Whatcha got?"

- Marchessault tunnusti, että pleijarien ekalla kierroksella (Winnipegia vastaan) hän ja Bruce Cassidy olivat sanasodassa keskenään (toim. huom. tämä varmaan vaikutti Marchessaultin vaisuihin peliesityksiin). Lopulta Marchessault vain sanoi, että hän on kokenut NHL-pelaaja ja tietää miten pitää pelata, eikä tykkää Cassidyn kritiikistä. Miehet sopivat asian olevan noin, eivätkä sen jälkeen enää puhuneet muuta kuin "Good Morning" ja "hello". Se sopi kuulemma Marchessaultille (ja suoritukset tosiaan paranivat huimasti jatkossa). Toisaalla kirjassa Cassidy moitti Marchessaultia vähän turhan tunteelliseksi, ja että kun Marchy rupeaa tunteilemaan, se vaikuttaa negatiivisesti hänen pelisuorituksiinsa. (Toim. huom. hmmmm....tuntuu, että kaikki ei ole ehkä ihan kunnossa noiden miesten väleissä)

Tosiaan hyvä kirja. Laittaisin edelleen Andre Agassin omaelämäkerran parhaaksi lukemakseni urheilukirjaksi, mutta tämä kirja kiilaa ehkä sitten kakkoseksi.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
- Marchessault tunnusti, että pleijarien ekalla kierroksella (Winnipegia vastaan) hän ja Bruce Cassidy olivat sanasodassa keskenään (toim. huom. tämä varmaan vaikutti Marchessaultin vaisuihin peliesityksiin). Lopulta Marchessault vain sanoi, että hän on kokenut NHL-pelaaja ja tietää miten pitää pelata, eikä tykkää Cassidyn kritiikistä. Miehet sopivat asian olevan noin, eivätkä sen jälkeen enää puhuneet muuta kuin "Good Morning" ja "hello". Se sopi kuulemma Marchessaultille (ja suoritukset tosiaan paranivat huimasti jatkossa). Toisaalla kirjassa Cassidy moitti Marchessaultia vähän turhan tunteelliseksi, ja että kun Marchy rupeaa tunteilemaan, se vaikuttaa negatiivisesti hänen pelisuorituksiinsa. (Toim. huom. hmmmm....tuntuu, että kaikki ei ole ehkä ihan kunnossa noiden miesten väleissä)

Tosiaan hyvä kirja. Laittaisin edelleen Andre Agassin omaelämäkerran parhaaksi lukemakseni urheilukirjaksi, mutta tämä kirja kiilaa ehkä sitten kakkoseksi.
Mielenkiintoista infoa, kiitän. Ja noiden ylistyssanojen jälkeen pitänee itsekin harkita opuksen hankkimista.

3/72 HSK vs. Barracuda 5-4

Alas palannut Rondbjerg korvasi ykkösketjussa Bensonin, joka oli sivussa. Toisena muutoksena Guay korvasi nelosessa D'Amaton. Puolustus ja aloittava maalivahti olivat ennallaan. Tuplapelit San Josea vastaan olivat siinä määrin erikoiset, että niiden välissä oli vain yö, sillä ensimmäinen peli oli perjantai-iltana ja toinen lauantaipäivällä.

Plussat ja miinukset
++
+ Chayka, Rondbjerg, Morelli, Brabenec, Rempal
+/- Patera, Ahac, Sedoff, Bischoff, Mayo, Quinney, Brisson, Cracknell, Froese, Denisenko, Geertsen, Guay
- Cormier, Demek
--

- Brabenec venytti pisteputkensa kolmeen peliin avaamalla maalitilinsä hienolla viimeistelyllä jalkojensa välistä. Hän sanoi saaneensa enemmän inspiraatiota Hertlilta kuin W. Karlssonilta tuohon ratkaisuun. Ja osumahan syntyi erinomaisen jatkokarvauksen tuotoksena, kun Morelli kiilasi ensin puolustajan päätyyn maalin takana ja sai estettyä lähdön paineen alta. Jatkotilanteessa Morelli ajautui slottiin ja tökkäsi Cicekin irti kiekosta ennen vapauttavaa syöttöä maalin eteen tsekkitulokkaalle. Muutenkin Jakub pelasi parhaan pelinsä toistaiseksi ja mm. avauserässä oli kahdesti mailoineen välissä kiekottomana. Ensimmäisestä keskialueen käännöstä Cormier pääsi laukomaan kaukaa vasemmasta laidasta ja toisella kertaa Brabenec luki kärkikarvaajana Cicekin pakki-pakkisyötön maalin takana sapovalivmaisesti ja ruokki maalin eteen liukunutta Denisenkoa. U20-kisoissa Jakubin syöttöpisteistä kolme tuli hyökkäysalueen riistoista ja hiljalleen karvauskyvyt alkavat näkyä tälläkin tasolla. Kuten sekin, että hänellä oli jo enemmän itseluottamusta pysyä kiekossa hyökkäysalueella, joka sekin oli vahvuus U20-skaboissa.





- Vieraiden avausmaalin ylivoimalla saa ottaa eniten nimiinsä Froese, joka alempana hyökkääjänä päästi Carpenterin poikittaissyötön lävitseen. Sen jälkeinen yhden kosketuksen syöttö Guschinilta Bischoffin läpi oli upea Baileylle tyhjiin maalin eteen. 4-4 tasoituksessa puolestaan Mayo ei riittävästi ennakoinut pitkää poikittaissyöttöä ja peitto Gawanken one-timeriin oli täten myöhässä. Patera toki torjui ykköskiekon, mutta Ahac oli alivoimainen maalin edessä kakkoskiekossa, jonka Coe nosti varmasti maaliin
- Sisäänviennit ylivoimalla toimivat edelleen loistavasti ja 2-1 maalissa oli Bensonin tilalle kakkosylivoimaan nousseen Rondbjergin vuoro puhkoa siniviiva keskeltä ennen siirtoa Rempalille ja tämä löysi vielä Morellin, jonka rannari vasemmalta ohitti Mäkiniemen
- Aiempien pelien tapaan vastaiskumaalinkin HSK värkkäsi, kun Quinney lähetti ristipiston Rondbjergille. Thrun löi tältä kiekon irti 1v1-tilanteessa, mutta Mayo tuli taustalta mukaan ja tinttasi lämärin takakulmaan irtokiekosta. Kyseessä oli vieläpä alivoimaosuma
- Demekin oman pään 100-0 aloitustappiosta kolisi taas omissa, kun Gawanken välitön laukaus ohitti Pateran. Puolustavan nelossentterin ammattilaisuran tehdäkseen aloitustaidon on parannuttava huimasti, jotta häneen voisi luottaa puolustuspään starteissa. Kaksi takaiskua kolmeen peliin on yksinkertaisesti liikaa
- Chaykan rystysyötöt paineen alta lähdöissä tuppasivat olemaan hieman epäpuhtaita ja pomppivia, mutta niin vain hänen käynnistämästään hyökkäyksestä syntyi 1-1 tasoitus. Rondbjerg poimi hyvin toisesta aallosta hyökkäystä tukemaan lähteneen Chaykan, jonka laukauksen vasemmasta laidasta Mäkiniemi vielä torjui, mutta jatkotilanteessa Quinney sohi kiekon maalin eteen Brissonille, joka ohitti suomalaiskassarin. Sinällään positiivista Chaykassa oli se, että hän ehti ihan hyvin luistelemaan päätykiekkoihin ensimmäisenä, mutta syöttöjen laadun on parannuttava, jotta laiturit saavat helpommin lähdettyä vastahyökkäykseen tai jatkettua kiekon pistelinjalle vauhtiin sentterille
- Sedoff boksasi hyvin pelin alussa Lindblomin irti Mukhamadullinin viivalaukauksen paluukiekosta. Tovi myöhemmin hän pinchasi kahdesti vastaan oikea-aikaisesti ja Rondbjerg pääsi mm. laukomaan slotista seurauksena yli maalin. Paineen alla hänellä oli ensi kertaa parissa vaihdossa hieman vaikeuksia pelinavaamisessa ja yksi suoranainen menetyskin oman maalin takana tuli muistaakseni Carpenterille. Toki yhdellä kädellä rystyltäkin pari kertaa Sedoff pystyi liikuttamaan kiekkoa eteenpäin ränniä pitkin vastustaja selässään
- Cormier sijoittui kertaalleen karmean huonosti vastaiskua puolustaessaan ja Coe ristipiston saatuaan kiersi hänet laidan puolelta luvattoman iisisti, mutta Patera pysyi mukana sivuttaisliikkeessä torjuen rystynoston. Hetken päästä puolestaan hänet ja Ahac oli eristetty maalin eteen 2v2-painiin, kun SJS toimitti kiekon viivasta maalille. Cormierin vastus oli samankokoinen Gushchin, mutta siltikin tämän kontrollointi oli vaikeaa ja luistinohjaus meni melkein sisään. Kyllähän Cormierilla vielä riittää parannettavaa puolustuspelaamisessaan ja se näkyi 4-3 maalissakin, jossa Carpenter suti hänen vieressään reboundin reppuun vastaiskun lopuksi
- Peli kertoo kaiken. Se on näyttänyt siltä, että tästä on tulossa hyvä kausi Silver Knightsille. Tavoitteeksi asettamani yksi pudotuspelisarjan voitto viime kauden flopin jälkeen näyttää nyt enemmän kuin realismilta enkä ihmettelisi, vaikka HSK etenisi pidemmällekin, jos isoja loukkaantumisia ei tule. Golden Knightsin voittavaan jääkiekkoon siivittäneet pelitavalliset asiat Craig on saanut lyhyessä ajassa iskostettua hyvin hopearitareihin. Ehkä PAPP:ssa voisi olla piiru lisää aggressiivisuutta ja jämäkkyyttä, jotta joukkue saisi vielä nopeammin katki vastustajan kulmarallit ja pääsisi hyökkäämään tuoreempana. Lisäksi puolustajien maalinedustan siivoaminen ei ole vielä liiaksi vakuuttanut kakkoskiekoissa, vaan se on ehkä yksi uhkakuva menestykselle. Suunnanmuutospuolustamisessakin on ollut haparointia kuten 4-3 maalissakin, jossa melko vaaraton 3v3-hyökkäys päättyi Rempalin kompurointiin ja Cormierin pehmeään reboundpelaamiseen. Tämä ei vain saanut sidottua Carpenteria irti kiekosta. Muutoin hyökkäyssuuntaan peli on jo näyttänyt paljon paremmalta kuin Viveiroksen alaisuudessa, jolloin keskialueen ylitykset ja karvaaminen eivät olleet lähellekään samaa tasoa. Transitioissa joukkue on elementissään kuten viime kaudellakin

4/72 HSK vs. Barracuda 4-3 ja.

Vikman teki kausidebyyttinsä maalissa ja Guay teki nelosessa tilaa D'Amatolle. Muita muutoksia ei ollut, joten Viveiroksen aikainen pakkiparien rulettikin näyttää olevan historiaa ainakin nyt, kun voittoja on tullut. Se on hyvä juttu.

Plussat ja miinukset
++
+ Quinney, Denisenko, Cracknell, Brabenec, Morelli, Mayo, Cormier
+/- Vikman, Brisson, Rondbjerg, Froese, Rempal, Geertsen, Demek, D'Amato, Sedoff, Bischoff, Chayka, Ahac
-
--

- Vikman päästi ensimmäisen laukauksen kohti maalia taakseen, kun Chayka ei saanut kunnolla katki poikittaissyöttöä ja kiekko pomppasi slottiin sopivasti Coen lapaan, vaikka sinällään sekä Rondbjerg että Rempal tekivät oman alueen täytön oikein, kun jopa molemmat pudottivat yhtä aikaa sentterin tontille, mutta kumpikaan ei siltikään pelivälineeseen päässyt käsiksi ja täten transitiopuolustamisen pieni huolimattomuus oli taas yhden takaiskun syy. Seuraavat kudit laidoista suoraluistelusta Vikman kuitenkin pysäytti haastettuaan laukojat vastaantuloillaan. Ensimmäisellä alivoimalla Casselsin tulinen lämäri oikeasta laidasta putosi hänen selkänsä taakse, mutta jotenkin vielä Jesper pystyi reboundinkin torjumaan, vaikka Coe lujaa survoikin paluukiekkoa sisään vapauduttuaan Bischoffin otteesta. Kolmannessa maalissa Cracknell antoi kaverisyötön Sedoffille siniviivassa ja Cardwell nappasi pomppukiekon polkien karkuun. Tuossa tilanteessa sitten Vikman ehkä vähän jäätyi maalinsa perälle eikä tullut vastaan, joten Cardwellin suora laukaus upposi alakulmaan. Toki mukana oli toinenkin hyökkääjä ja Vikman varmaan jonkun verran aavisti poikittaissyöttöäkin. Päätöserän alussa Vikman pysäytti patjallaan Casselsin punnerruksen maalille alivoimalla ja piti isännät pelissä mukana. Seitsemän minuuttia ennen loppua hän nollasi saman miehen maalin edestä kulmapassista. Lopulta matsi sitten kääntyikin HSK:lle, kun se löysi tavan nousta tasoihin päätösvitosella ja voittaa jatkoajalla, joten Vikman kirjasi ensimmäisen AHL-voittonsa uransa toisessa startissa. Missään jumalamoodissa hän ei ollut, kun alla oli pelitaukoa
- Transitiopuolustaminen petti toisenkin kerran, kun kakkoserässä 3v3-käännöstä Todd sai vasemmasta laidasta syötön ohi Brabenecin keskelle. Ahac kyllä merkkasi miehensä ja blokkasi ensimmäisen vedon, mutta irtopala tuli takaisin Toddin lapaan ja viimeistely yläkulmaan oli liian tarkka Vikmanille. Okei, tuo oli muuten ihan mallikkaasti puolustettu vastaisku, jossa oli lopuksi vain huonoa onnea ja SJ pääsi siksi 1-2 johtoon
- Brabenec pääsi pisteille myös uransa neljännessä AHL-pelissä. Osuma oli kuin toisinto Iowassa nähdystä, mutta nyt Cracknell teki katkon keskialueella oikeassa laidassa ja käänsi kiekon keskikaistalle vauhtiin Brabenecille, jonka kiekonkäsittelytaidot kovassa vauhdissa ilmenivät siten, että hän tarjoili rystyltä syötön vasemmalle Morellille, joka viimeisteli ohi Chronan. Kolmosketjun kemiat ovat klikanneet hienosti heti yhteen
- Rondbjerg pelasi SJ-peleissä AV:ta Quinneyn kanssa, joten Craig ei halunnut rikkoa Morelli-Froese paria, vaikka Jonas pelasikin Froesen kanssa viime kaudella ykkösalivoimaa. Brabenec putosi hierarkiassa kolmanteen hyökkääjäpariin ja tässä pelissä parina oli mm. D'Amato. Päätöserässä eräällä alivoimalla hän häiritsi kärkikarvaajana loistavasti SJ:n hyökkäykseenlähtöjä ja sai kolme kertaa putkeen pakotettua vieraat hakemaan uudelleen vauhtia omasta päästä. Avauserän Demekin tuplakakkosen aikana ja päätöserässäkin puolestaan Sedoffkin sai jonkun verran AV-vastuuta Chaykan paikalla Mayon parina. Yhtenäinen paineistus toimi ja mm. Rondbjerg ja Cracknell pääsivät 2v1-vastaiskuista kokeilemaan Chronan ohittamista rannelaukauksilla
- Karvaaminen ei oikein tuottanut riistoja ollenkaan ja SJ:n alakerta pääsi pois paineen alta liian helposti. Avauserän lopussa ykkösketju sai yhden riiston takaisin maalin takana, mutta Quinneyn laukaus maalin edestä blokattiin. Ylivoima sentään oli palkintona jatkotilanteesta. Ajoitukset olivat muutoin pielessä ja mm. Pulli ehti kerran kääntyä vaivattomasti ennen kuin Demek ehti lähellekään häntä. Sama teema jatkui toisessa erässä, kun Pullin, Okhotiukin ja Mukhamadullinin johdolla SJ liikutti kiekkoa eteenpäin ohi HSK:n jatkokarvauksen onnistuneesti
- PAPP oli jämäkämpää kuin aiemmassa pelissä ja Barracudan kulmarallit jäivät melko lyhyiksi. Kakkoserän lopussa Sedoffkin suorastaan murjoi vastustajan jään pintaan kulmassa ilman rangaistusta ja nappasi kiekon itselleen, hyvä
- Vincent melkein teloi Cormierin polven rikki, kun tämä pyörähti ensin taitavasti omissa paineen alla ja nosti sitten jalalla kiekon keskialueelle, jossa nopea suunnanmuutos johti siihen, että Vincentin taklaus osui hänen alavartaloonsa, muttei onneksi täydellä voimalla. Jäähy oli silti ansaittu. Noin muutoin Cormier nosti tasoaan isosti edeltävästä pelistä ja itseluottamus kiekolla oli eri sfääreissä. Luistinkin kulki ja pari syöttöpistettä olivat oiva palkinto siitä
- Chayka laukoi ahkerasti vasemmalta puolelta. Ihan aina kahden pelaajan maski ei ehtinyt organisoitua Chronan eteen, joten maaliuhka jäi pieneksi, mutta yritystä ainakin oli ja onhan Chayka näyttänyt jo alkukaudesta vaarallisemmalta ylöspäin kuin viime sesongilla
- Päätösvitosen nousu ei välttämättä ollut ansaittu, mutta sitkeä poppoo sen silti teki ykkössentterin johdolla. Ensin Cormier säntäsi viivasta irtokiekkoon hyökkäysalueella ja upeasta poikittaissyötöstä Quinney takoi suoraan syötöstä kavennuksen. Lähes heti sen jälkeen uusittu ykkösketju osui uudelleen. Quinney voitti aloituksen ja Mayon rannelaukaus livahti ruuhkan läpi alakulmaan. Brisson ja Rondbjergin paikalle päätöserässä nostettu Morelli tekivät oivan maskin. Mayo osui edellisessäkin pelissä, joten ennusteeni hänen tärkeydestään tällä kaudella vain vahvistuu. Eikä kaukana pelin paketointi ollut jo varsinaisen peliajan lopussa, kun kakkosylivoima siirteli kiekon takatolpalle Froeselle, jolle ei kuitenkaan maistunut. Jatkoajalla kuitenkin 4v4-pelissä Denisenkon laser oikeasta laidasta Quinneyn poikittaissyötöstä upposi sisään ja täten täydellinen kauden aloitus sai jatkoa

*****

Kärki on muuten takonut vain lisää maaleja ylivoimalla oikeasta siivestä Soo Greyhoundsille. Viimeisin näyte koko sarjan pörssiysiltä on alapuolella. Tänään illalla on edessä suomalaiskohtaaminen, kun Greyhounds matkustaa Urosen Ottawa 67'sin vieraaksi. Tuomaksen alku on ollut vähän vaisumpi, kun koossa ovat vain tehot 1+2=3 seitsemään peliin. Kausi alkoi ykkösen oikeassa laidassa, mutta viimeiset neljä peliä ovat menneet kolmosketjussa:



SHL:ssä puolestaan Vegasin varausten kohtaaminen päättyi Edstromin voittoon rankkarilla, jollaisen hän teki jo alkukaudesta:


 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
6/82 Chicago vs. Vegas

Hill palasi maaliin historialliseen otteluun, jossa joko Bedard voittaisi kotidebyyttinsä tai hallitseva mestari Golden Knights voittaisi kuudennen ottelun perätysten kauden alusta laskien. Kyseessä oli siis yhtäkkiä kauden toiseksi tärkein runkosarjapeli tulevan talviklassikon jälkeen. Puolustuksessa Korczak korvasi Huttonin ja Hague pääsi näin palaamaan vasemmalle puolelle hänen parikseen. Tuo oli hyvä muutos, koska Winnipegissä pelinavaaminen takkusi väärällä puolella pelatessa Martinezin parina. Hyökkäyksessä Howden oli nyt alusta asti kakkosketjun laidassa ja Cotter kolmosessa Karlssonin vitjassa.

Arvosanataulukko
++
+ McNabb, Korczak, Hague, Roy, Kolesar, Cotter, Karlsson, Amadio, Marchessault
+/- Hill, Martinez, Theodore, Howden, Stephenson, Stone, Barbashev, Eichel
- Pachal, Carrier
--

1. erä

Vegasilla oli liikaa miehiä jäällä toisella minuutilla ja Chicago käytti hyväkseen ensimmäisen ylivoimansa. Vaikka Roy voitti aloituksen, Pachal menetti tuplattuna kiekon päädyssä, Hall ruokki Bedardia ja tämä viimeisteli b-pisteiden välistä ennen kuin Karlsson ehti peittämään. Kauden toinen päästetty AV-maali oli tosi asia. Sen verran aikainen osuma sekoitti Vegasia, että heti perään sen ensimmäinen ylivoima melkein meni täysin ohi, kunnes kakkosviisikko lopussa sai pari tilannetta aikaan ja reboundista Karlsson tasoitti rystyltä 1-1:een. Huttonin ja Pietrangelon ollessa poissa Korczak ja Cotter olivat osa takakolmiota. Kaedan levitti, Cotter laukoi oikealta ja Wiljami oli takatolpalla oikeaan aikaan. Maalineduskaksikko Roy-Barbashev hoiti oman ruutunsa sitoen Dickinsonin ja Tinordin itseensä, jolloin ekstrapelaaja Karlsson jäi auki.


Ajassa 5:30 varakapteenin tunnusta paidassaan pitänyt Martinez dumppasi kiekon päätyyn ja ykkösketju kiiruhti perään, mutta yhdellä puolustajan siirrolla eteenpäin koko kolmikon jatkokarvaus ohitettiin ja Chicago pääsi 3v2-vastaiskuun. McNabb kuitenkin koulutti nuorta Bedardia blokaten laukauksen ammattimaisesti. Vegasin puolustajat läpi pelin kyllä pitivät sopivan etäisyyden Bedardiin ja estivät laukausaikeet suoraluistelusta mainiosti. Mitä tulee ykkösketjuun, ajoitukset olivat tosiaan aika hukassa tässäkin tilanteessa ja Marchykin ruoski heitä ennen peliä siitä, että sen on oltava parempi hyökkäysten toteuttamisessa. Tässä toteutus oli karseaa. Tämän tilanteen jälkeen kakkosketjukin puppeloi lähtien heikosti omista, kun Howdenin jatko oman sinisen kulmasta ei löytänyt sentterin lapaa keskeltä ja Blackhawks käänsi pelin, mutta Bedardin puskeminen yksin kolmen vastustajan läpi oli toivotonta.

Kuuden minuutin jälkeen Raddysh antoi maalin edessä poikkarin McNabbille, joka lahosi jäähän. Chicago oli eristänyt maalin eteen 2v2-tilanteen asemasta jopa 1v1-tilanteen, kun muu viisikko oli b-pisteiden yläpuolella ja Hall käänsi kiekon siniviivan tuntumasta maalille, mutta tuolla kertaa kaaoskiekko ei toivottua tulosta tuonut. Vegasin ylivoimalla parhaat paikat tulivat Chicagolle vastaiskuista, mutta Hill koppasi Folignon laukauksen jaloista. Yhdeksännellä minuutilla Howden ui sisään hyökkäysalueelle keskeltä ja syötti vasemmalle Kolesarille, joka jätti viivaan Martinezille. Tämä laukoi blokkiin ja Hague paluukiekosta ohi takakulman. Tukitoimet olivat kuitenkin kunnossa ja maalin edessä kivasti ruuhkaa.

Avauserän puolivälissä ykkösketjun jatkokarvaus toimi jo paremmin. Marchessault ahdisti Vlasicia ja tämän siirto laitaa pitkin katkesi Barbasheviin, joka löysi maalin edestä Eichelin, mutta Söderblom koppasi avoimen rystynoston. Puoli minuuttia myöhemmin Hague-Korczak pari näytti mallia painelähdöstä. Hague siirsi kiekon laitaa pitkin eteenpäin ja samalla Korczak aktivoitui painotonta puolta pystyyn saaden poikittaissyötön. Hän ylitti keskialueen jalalla ja päätti suorahyökkäyksen kaukolaukaukseen oikeasta laidasta. Huttonin penkitys oli oikea muutos, koska Haguenkin avauspelaaminen oli ihan eri tasolla kuin Winnipegissä ja yhteistyö Korczakin kanssa sujuu melkein yhtä luontevasti kuin Whitecloudin kanssa.

12. minuutilla nelosen laiturit rouhivat kulmassa kiekon Vegasille ja sieltä viivaan. Roy H3:na huolehti tasapainosta 2-1-2 mallissa ja sai slotissa lapansa väliin siniviivasta lähteneeseen puolustajan kutiin, mutta ohjaus meni oikealta ohi.


Minuutin päästä Korczak luisteli päätydumppaukseen ykkösenä ja Hague tuli lähelle tukemaan. Tämä siirsi kakkoskiekon eteenpäin ja sitä kautta Chicagon jatkokarvaus purettiin, kun Marchy jatkoi oikeasta laidasta tutusti kiekon pistelinjalle vauhtiin hetkellisesti sentterinä olleelle Barbasheville. Vegas pääsi 3v3-vastaiskuun. Eichel lätytti vasemmasta laidasta pelivälineen kiekkoa tuijottaneen Perryn selustaan, jonne spurttasi taustalta Marchessault. Söderblom piti kuitenkin längit tukossa läpiajossa. Hieno painelähtö jälleen Hague-Korczak kaksikolta, jonka pitäisin yhdessä, kunnes Whitecloud palaa.

Vartin kohdalla Howden menetti kiekon aitioiden edessä, mutta McNabb tökkäsi kiekon irti Hallilta. McNabb oli avauserässä kaikkinensa loistava. Toisessa päässä Karlsson laukoi syliin vasemmalta seuraavaksi hyökättyään yksin kolmea vastaan. 17. minuutilla ykkösylivoimassa paikat vaihteeksi elivät ja Stone syötti oikeasta siivestä keskustaan, josta Marchessault kiskaisi kilpeen. Chicagon aktiivinen mailahäirintä tuotti ongelmia ykkösviisikolle. Kakkosylivoimassa Korczakin viivalämärissä oli tuplamaski Roy-Karlsson kaksikon voimin, mutta se meni ohi maalin ja jatkotilanteessa Karlsson kamppasi vastustajan kulmassa, joten kotijoukkue pääsi ylivoimalle.


Vegasin alivoima oli perusasetukseltaan ennallaan (1-1-2), mutta pientä lisähuomiota Bedard kuitenkin sai. Kun normaalisti vain puolustajat huolehtivat siipipelaajista ja näiden kudeista, nyt toinen hyökkääjä (varsinkin alempi hyökkääjä) ikään kuin tuplasi Bedardia ja paineisti tätä hanakasti, jolloin puolustaja pystyi periaatteessa keskittymään vain mahdollisen vedon blokkaamiseen ja toinen hyökkääjistä sitten yritti pakottaa Bedardin luopumaan kiekosta sen sijaan, että esim. tuo alempi hyökkääjä olisi jäänyt tukkimaan slottia kuten normaalisti. Hague blokkasikin kertaalleen vaivatta Bedardin rannelaukauksen vasemmasta laidasta. Parhaan paikkansa Chicago loi syvyyden kautta 20 sekuntia ennen taukoa, kun Perry syötti poikittain Hallille, mutta Hill liukui torjuntaan takatolpalle. Avauserän vedot kohti maalia olivat 6-9.

2. erä

23. minuutilla Vegasin 1-2-2 sumppu oli kapean tiivis keskialueella ja Chicago yritti puhkoa sen ristipistolla Hallille vasempaan laitaan, mutta syöttö karkasi pitkäksi. Stephenson kyykytti aloituksessa Bedardia ja Theodore pääsi tinttaamaan välittömästi one-timerin siniviivasta ohi maalin. Minuutin päästä Pachal vuoti karvauksen alla menettäen kiekon, mutta Folignon vanhanaikainen oli tulokseton. Toisessa päässä avausvitosen lopussa Marchy nousi vasemmasta laidasta maalin eteen, mutta nosto läheltä kilpistyi torsoon.


Seuraavaksi Chicago karvasi syvältä jopa neljällä pelaajalla, kun toinen pakkikin Korchinski tuki hyökkäysvitjaa. Mutta Korczak sai siirrettyä yhdellä tatsilla kiekon päädystä eteenpäin ränniin, vaikka Donato oli selässä. Amadio tuli vastaan ja jatkoi haukanneen puolustajan ohitse kiekon Karlssonille. R. Johnson varmistavana hyökkääjänä päätti puolustaa eteenpäin peruuttamisen sijaan, kun se ilmeisenä identiteettinä näyttää olevan. Jossain muussa joukkueessa H3 ei olisi lähtenyt enää syvälle, kun siellä oli jo kolme pelaajaa. Paine oli häneltäkin myöhässä ja Karlsson jatkoi kiekon eteenpäin Cotterille, joka teki pistelinjahaun ja pääsi täydellä höyryllä ison jään 1v1-hyökkäykseen alinta puolustajaa vastaan. Murphy kuitenkin selvitti tilanteen tökkäyksellään omalla alueella, mutta todella aggressiivisesti kotijoukkue ajoittain puolusti eteenpäin. Golden Knightsin hyökkäykseenlähdöt eivät vielä olleet playoffiskussa osin rosterin repaleisuudesta johtuen ja täten joka kerta noista Chicagon haukkailuista ei kyetty rankomaan samalla tavoin kuin vaikkapa Floridaa finaaleissa, mutta muutaman kerran Vegas kuitenkin pääsi parilla simppelillä syötöllä painekarvauksen ohitse ja hyökkäämään isoon tilaan kuten Marchessault avauserässä ja Cotter tässä tilanteessa. Sikäli korkealta karvaaminen oli varmasti kotijoukkueelta taktisesti ihan OK valinta, kun sen vahvuudet tuskin ovat PAPP:ssa, joten passiivisempikaan lähestymistapa tuskin tulosta olisi muuttanut ja saihan Blackhawks katkottua paljon Vegasin hyökkäyksiä keskialueella sekä käännettyä niistä puolittaisia vastaiskuja.

27. minuutilla Theodore pujotteli keskialueen halki ja petasi Roylle one-timerin vasempaan laitaan. Seuraavaksi McNabb avasi alhaalta laidan kautta keskialueelle, mutta kukaan kakkosketjun hyökkääjistä ei saanut kiekkoa mukaansa ja Chicago käänsi 3v2-vastaiskuun. Bedard jatkoi sinisen kulmasta syötön keskelle vauhtiin Hallille, joka levitti vielä Raddyshille, mutta Hill potki vastaan ja torjui eleettömästi laukauksen suoraluistelusta. Jatkotilanteessa Theodore haki irtopalan kulmasta ja käynnisti 3v3-vastaiskun. Eichel syötti keskialueella poikittain Marchessaultille, joka leikkasi vasemmasta laidasta keskustaan ja sai lapansa auki Jonesia vastaan. Söderblomin paketti petti ja hän hörppäsi kiekon selkänsä taakse. Nyt ykkösketju onnistui päättämään hyökkäyksen toivotulla tavalla ja Vegas meni 1-2 johtoon.

Blackhawks tasoitti kuitenkin melkein heti. Ensin Vlasic laukoi viivasta tolppaan. Pachal oli vuorostaan eristetty maalin eteen 1v1-tilanteeseen ja hänen kynsistään Donato irtosi päätyyn irtokiekon perään ensimmäisenä. Hän vieritti sen kohti siniviivaa. Murphy laukoi sieltä ohi Carrierin ja slottiin liikkunut R. Johnson ohjasi kiekon jään kautta pömpeliin. Tuo oli mahdoton torjuttava Hillille. Tilanteessa klassiset Vegasin haavoitustavat purivat eli ensin Chicago kokeili kaaoskiekkoa eristettyyn tilanteeseen maalin eteen ja sitten sentterin hetkellisesti jättämään tilaan tapahtui oikea-aikainen liike. Roy nimittäin ennakoi Murphyn palauttavan kiekon laitaa pitkin Chicago-pelurille ja jätti siksi oman tonttinsa noppavitosen keskellä, koska sentterin kuuluu irrota kamppailemaan laitaan, jos hän tunnistaa riistotilaisuuden. Murphy kuitenkin laukoi ohi Carrierin peiton ja loppu oli historiaa. Roy teki väärän valinnan, koska hän luotti, että Carrierin peittouhka estää Murphya laukomasta kohti maalia.

Tasoitusmaalia seurasi sekavahko vaihe, jossa kiekko vaihtoi omistajaa ja molemmat saivat puolittaisia vastaiskuja, joissa viimeiset syötöt menivät mereen. 33. minuutilla toki Athanasiou laukoi poikittaissyötöstä Hillin syliin. Minuutin päästä Murphy toimitti taas viivasta ruokaa maalille. Perry ja Foligno painivat McNabbia ja Theodorea vastaan, mutta eivät päässeet reboundiin näiden kynsistä tuolla kertaa. 35. minuutilla Vegasin nelonen karvasi 1-2-2:lla syvältä huolimattomasti. Carrier kärkikarvaajana päästi ristipiston lävitseen, kun hänen olisi pitänyt ohjata pakki vain syöttämään pystyyn laitaa pitkin ja sitten Vegasin tiivis alanelikko olisi tehnyt ansan keskialueella. Niin ei tapahtunut, vaan ristipisto tavoitti Bedardin, joka kiihdytti oikeaa laitaa pitkin yli keskialueen. Martinez kuitenkin vuorostaan teki mcnabbit ja sopivan etäisyyden päästä tökkäsi kiekon pois supertähden lavasta. Se oli hyvin tehty, mutta koskaan tuo avaussyöttö ei olisi saanut ohittaa kerralla kolmea ylintä pelaajaa.

Kakkoserän lopussa Jones kilautti ylivoiman aluksi tolppaan siniviivasta. Bedard puolestaan oli tuolla kertaa oikeassa siivessä ja yritti leikata kärkimiinalla keskustaan, mutta Roy-Karlsson kaksikko puolusti tilan pois ja purki. Stone-Stephenson kaksikon ollessa kehissä sen sijaan slotti jäi auki, mutta T. Johnson onneksi tuhlasi one-timerin. Jäähyn jälkeen vielä Cassidy ketjuja joukkuetta herätelläkseen ja esim. Karlsson-Marchessault kaksikko pelasi yhdessä ensi kertaa tällä kaudella.

3. erä

Muuttumaton nelosketju iski Vegasin 2-3 johtoon vain 13 sekunnin jälkeen. Aloitusvoiton jälkeen Theodore syötti poikittain ohi kärkikarvaajan. McNabb otti pari potkua eteenpäin ja ymmärsi, että pelin puoli on tukossa, kun Chicago karvasi 1-2-2:lla. Niinpä hän ei voinut syöttää Carrierille ja olettaa tämän jatkavan kiekkoa pistelinjalle vauhtiin Roylle/Kolesarille, vaan McNabb avasikin tarkasti suoraan pistelinjalle Chicagon 1-2-2 muodon sisään. Sinne leikkasi Kolesar ja hetkessä Vegas pääsi 2v1-hyökkäykseen, kun Jones oli korkealla laidassa Carrierin selässä ja Bedard jätti seuraamatta Kolesarin leikkauksen. Toinen tulokas Korchinski epäonnistui rystypassin puolustamisessa ja Roy puttasi takatolpalta johto-osuman, oppirahoja. Krakenkin samalla tavoin laittoi Vegasia vastaan ajoittain laidan tukkoon ja silloinhan Pietrangelo oli mestari tunnistamaan hetket, kun piti avata suoraan keskikaistalle. Tässä maalissa McNabb toisti saman ja sai kruunun timanttiselle ottelulleen.




43. minuutilla Eichel laukoi maskiin vasemmalta. Sitä edelsi loistava keskialueen tukkiminen Vlasicin avausta vastaan. Vegasin viisikkopuolustaminen oli päätöserässä aiempia eriä tarkempaa ja tiiviimpää. Hill hoiti ulkokehälaukaukset laidoista tai viivasta ja toki monta hyökkäystä joukkue katkoi jo omalla sinisellä saaden itse transitiosaumoja lisää. 46. minuutilla Cotter petasi paikan takatolpalle vastaiskussa, mutta Jones pääsi viime hetkellä Amadion laukaukseen väliin. Jatkotilanteessa Cotter nousi kulmasta maalille, mutta Söderblomin patja oli takakulman edessä. Pari minuuttia myöhemmin seuraava vastaisku käynnistyi taas Chicagon painekarvauksen purkamisella parilla yhden kosketuksen syötöllä. Roy siirsi kulmasta kiekon Kolesarille, joka malttoi sinisen kulmassa ottaa puolustajan taklauksen selkään vastaan ja syötti sitten rystyltä poikittain Martinezille, joka akvitoitui mukaan. Tämä syötti eteenpäin Carrierille, joka antoi vuorostaan vasemmasta laidasta lätyn selustaan. Kolesar paahtoi sinne oikeaa laitaa pitkin, mutta ajautui niin pieneen kulmaan, että Arvid torjui pehmeän vedon ongelmitta.

Sen jälkeen Vegas ajautui alivoimalle kahdesti, mutta tappoi molemmat. Pachal oli ajoissa Bedardin syötön edessä ja purki kiekon väliin päästyään. Eichel-Karlsson-McNabb-Hague nelikko hoiti ensimmäisen minuutin ensimmäisestä alivoimasta ja tietysti McNabb oli Bedardin puolella blokkivalmiudessa. Haguen jäähy oman sinisen suojelusta oli kevyehkö Johnsonia vastaan, mutta Bedardin tuplaaminen toimi, kun Stephenson paineisti tätä iholle saakka ja sen perään Stone-Pachal kaksikko sai pakotettua Bedardin jopa kiekonmenetykseen. Chicago sai vielä yhden maalineduskasan aikaiseksi, mutta Karlsson tuli sieltä voittajana ulos taistellen kiekon esimerkillisesti keskialueelle.

Kun et tee, kaveri tekee. Golden Knights paketoi illan viimeisen kuuden minuutin aikana. Ensin Murphyn pehmeä rystyavaus katkesi keskialueella Stephensoniin. Tämä poimi vasemmasta laidasta Amadion, joka kiersi maalin ja vanhanaikaissyöttö menisopivasti Stonen lapaan. Murphylla oli paikka paikata avauserheensä, mutta Stonea hän ei saanut sidotuksi takatolpalla. Päätösvitosen alun ylivoimalla Söderblom ryösti Eichelin Marchessaultin poikittaissyötöstä. Kakkosylivoimaa Vegas pelasi kahdella pakilla johtoasemassa kelloa enimmäkseen kuluttaen, mutta kun tuli paikka rankoa, se käytettiin. Martinez siirsi vain syvään siniviivasta, Amadio jatkoi keskustaan ja Cotter oli erittäin vapaana naulaten yhdellä kosketuksella kiekon reppuun. Viimeisestä hyökkäyksestään Chicago vielä kaunisteli loppulukemia, kun Korchinski purjehti itse Vegasin 1-2-2 trapin sisään ja Folignon poikittaissyötöstä Perryn rannelaukaus livahti etukulmasta sisään.

Historiallinen voitto tuli siis 3-5 lukemin. Uusi NHL-ennätys on syntynyt. Kyseessä oli kahdeksas visiitti Chicagoon. Blackhawks (6-0-2) on yksi kuudesta seurasta, jolle Vegas ei ole hävinnyt vieraissa varsinaisella peliajalla runkosarjassa seurahistoriassaan.

Hill oli maalissa neutraali. Puolustuksessa Hague-Korczak kaksikko saa plussat pelinavaamisestaan paineen alla ja olihan Korczak rakentamassa 1-1 tasoitustakin. McNabb puolestaan oli timanttia puolustussuuntaan mailapaineellaan ja alusti myös 2-3 maalin. Kauden paras peli häneltä.

Karlssonille menee plussa alivoimauurastuksesta ja yhdestä tehdystä maalista. Hän on jatkanut siitä, mihin playoffeissa jäi, kun kausi on alkanut PPG-tahdilla (6gp 2+4=6). Amadiolla kulki myös luistin mukavasti ja hän rakensi ratkaisevat osumat päätöskympillä. Cotter mätti 1+1 tehot perheensä edessä ja saa siksi ansaitun plussan. Ei hän muutoin hirveän näkyvä ollut, mutta tehokkuudesta annan kehut. Nelosketju puolestaan sai monesti rouhittua isäntien alueella ja maalin värkännyt kaksikko ansaitsee plussan, vaikka Roy tekikin väärän valinnan Chicagon 2-2 tasoituksessa. Silti vaakakuppi kääntyi lievästi plussalle AV-työskentelyn myötä. Carrier sen sijaan kuittaa miinuksen muutamista huonoista sijoittumisistaan kiekottomana ja 2-2 maalissakin Murphyn kuti meni hänen läpi. Pachal puolestaan oli pakistosta eniten pulassa omalla alueella niin kiekottomana kuin kiekollisena painitilanteissa, joten siksi hän saa myös miinuksen.

Kaukalon isoin supertähti Marchessault kerää plussan maalistaan ja Eichelille loistopaikan petaamisesta lopun ylivoimalla. Ykkösketjun hyökkäysten päättäminen ja toteuttaminen oli jo vähän parempaa kuin aiemmissa matseissa.

VGK 6-0-0. HSK 4-0-0. Maailman paras jääkiekko-organisaatio juuri nyt. Nauttikaamme.
 

Mr.Lemieux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves, Pittsburgh Penguins
Täällä on pari nimimerkkiä sen verran hyvin perillä Vegasin asioista, niin kyselisin milloin Pietroo odotellaan palaavan askiin?
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Täällä on pari nimimerkkiä sen verran hyvin perillä Vegasin asioista, niin kyselisin milloin Pietroo odotellaan palaavan askiin?
Cassidy taisi sanoa pelin jälkeen, että Pietrangelo on luistellut itsekseen parina päivänä ja liittyy ehkä harjoituksiin maanantaina, joten kuvittelisin hänen palaavan askiin ensi viikolla.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
McNabb puolestaan oli timanttia puolustussuuntaan mailapaineellaan ja alusti myös 2-3 maalin. Kauden paras peli häneltä.
Nabber, my bro!!!! Tätä kuulemma kuuluu lentokoneessakin Marchessaultin suusta vähän väliä!

VGK 6-0-0. HSK 4-0-0. Maailman paras jääkiekko-organisaatio juuri nyt. Nauttikaamme.
Tosiaankin, nyt on syytä nauttia. Kyllä niitä vaikeampiakin aikoja taas tulee. Kiitos Vegas!
 

jeani

Jäsen
VGK 6-0-0. HSK 4-0-0. Maailman paras jääkiekko-organisaatio juuri nyt.

Boston 4-0-0-0
Las Vegas 5-1-0-0
Colorado 4-1-0-0

Tasaista on kärjessä, mutta toistaiseksi Boston on ollut paras/armottomin NHL-joukkue kun ei ole antanut pistettäkään vastustajilleensa. Las Vegas on hyvänä kakkosena. Ehkä nousee kärkeen jo tänä yönä!
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Boston 4-0-0-0
Las Vegas 5-1-0-0
Colorado 4-1-0-0

Tasaista on kärjessä, mutta toistaiseksi Boston on ollut paras/armottomin NHL-joukkue kun ei ole antanut pistettäkään vastustajilleensa. Las Vegas on hyvänä kakkosena. Ehkä nousee kärkeen jo tänä yönä!
Missäs nuo rekordit lasketaan tuolla tavalla? NHL:n weppisivuilla kyllä on Vegas 6-0-0, kuten @Salming ansiokkaasti tuossa yllä kirjoitti. Respect!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Boston 4-0-0-0
Las Vegas 5-1-0-0
Colorado 4-1-0-0

Tasaista on kärjessä, mutta toistaiseksi Boston on ollut paras/armottomin NHL-joukkue kun ei ole antanut pistettäkään vastustajilleensa. Las Vegas on hyvänä kakkosena. Ehkä nousee kärkeen jo tänä yönä!
VGK 6-0-0 + HSK 4-0-0 = 10-0-0
BOS 5-0-0 + PRO 1-2-2 = 6-2-2
COL 5-0-0 + EAG 2-2-0 = 7-2-0

Eihän näistä pitäisi edes kirjoittaa samassa lauseessa, heh. Sen sijaan mitalisijadebattiin voi nostaa ainakin NYR+HFD -kombon (7-2-0), DET+GR (7-3-0), Starsit (6-2-1) ja PHI+LV -akselin (6-3-1).

ECHL:ssä Ghost Pirates voitti ensimmäisen pelin jatkoajalla, mutta hävisi seuraavan 4-2, joten se on Golden Knightsin kiekkopyramidin häpeätahra tällä hetkellä. Fleming kuitenkin teki ensimmäisen osumansa miesten peleissä:



 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Tyypillisestä mestaruuskohmelosta ei ole tietoakaan, kun Vegas vaan porskuttaa historiallisessa voittoputkessa. Itseluottamus on nyt aika tapissaan ja tiukatkin kamppailut kääntyvät toistuvasti voitoiksi. Tappio, ja useampikin, on toki luonnollisesti pian luvassa, mutta joukkueen perusilme on tällä hetkellä niin hyvä, että mikäli pahemmilta loukkaantumissumilta selvitään, niin hyvä kausi on tulossa tästäkin.

Maalivahtipeli vakuuttaa. Mikäli tasavertainen tandemi Thompson-Hill, jatkaa koko kauden tällä tasolla, niin meillähän on yllättäen hinta/laatu-suhteeltaan liki sarjan paras veskarikaksikko kehissä. Kukaan kenttäpelaajakaan ei ole alkukaudesta varsinaisesti pettänyt. Onnistujia on useita. Itselleni eniten positiivisia tuntemuksia on tuonut mm. Paul Cotter, joka näyttää ottaneen vakituisen pelipaikan ja tänäänkin vispasi erityisen hienon maalin. Samaten Kaeden Korczak on ollut yllättävän hyvä niissä peleissä, jotka on pelannut.

Cassidya ja koko valmennusjohtoa on kyllä kiittäminen siitä, että vaikka pitkään jahdatun mestaruuden jälkeen varsinaista voittamisen pakkoa ei ole, niin joukkueen vaatimustaso on saatu pidetty heti sarjakauden alusta saakka jatkuvasti korkealla. Toivottavasti paukut riittävät pitämään saman suoritustason yllä koko pitkän talven, sillä vaikka nyt kaikki vaikuttaa sujuvan hämmentävän hyvin, lienee väistämättömiä vastoinkäymisiäkin jossain välissä selätettävänä. Luotto on kyllä tällä hetkellä varsin korkealla sen suhteen, että ne myös tullaan selättämään.

Liki Joka kausi Vegasilta on nähty agressiivisia ja osin yllättäviäkin peliliikkeitä pelaajamarkkinoilla. Toiveena on tälle kaudelle tietty vakaus eli ajettaisiin sisään mahdollisuuksien mukaan ja tarpeen vaatiessa vihdonkin myös enemmän omia varauksia, eikä kaupattaisi liikaa pois tuleviakaan varausvuoroja. Joukkueen runko on juuri nyt hyvä ja tulosta tulee, mutta pitää satsata myös siihen, että menestys jatkuu nykyrungon väistyessä.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
7/82 Golden Knights vs. Flyers

Thompson oli torjuntavuorossa. Pietrangelo oli mukana treeneissä, muttei vielä pelannut. Kenttäpelaajisto oli siis sama kuin Chicagossa.

Arvosanataulukko
++
+ Theodore, Korczak, Cotter, Eichel, Barbashev, Marchessault
+/- Thompson, Hague, Martinez, McNabb, Pachal, Stone, Stephenson, Howden, Karlsson, Amadio, Kolesar, Carrier, Roy
-
--

Vegas meni avauskympillä ansaitusti 1-0 johtoon, kun se pääsi helposti yli keskialueen Flyersin 1-1-3 karvauksen vuodettua liikaa. Toki avausmaalissa Vegas hyökkäsi selustaan eikä murtanut siniviivaa kuljettamalla. Ykkösketjun jatkokarvaus toimi, kun ykkösenä päätykiekkoon ehtinyt Atkinson haki syöttöä poikittain maalin takana, mutta Marchessault löi sen ilmasta alas ja käänsi heti maalin eteen Eichelille. Tämä laukoi Sanheimin läpi. Hart torjui, mutta alkuperäisen dumppauksen suorittanut Barbashev viimeisteli paluukiekon reppuun. 13. minuutilla Flyers tasoitti 1-1:een. Vegas trappasi keskialueen 1-4 muodollaan tutusti. Alanelikko oli todella tiiviinä omalla sinisellä, mutta niin vain sen keskeltä löytyi riittävästi tilaa Sanheimin millimetrin tarkalle avaukselle Farabeen lapaan. Tämä jatkoi yhdellä tatsilla oikeaan laitaan Catesille ja hetkessä vieraat saivat puolittaisen 2v1-tilanteen, kun McNabb jäi telineisiin seisovin jaloin. Cates hetti laidasta kiekon takaisin maalille rystyltä ja Farabee löi sen ilmasta patjaan. Cates ehti reboundiin ennen Martinezia ja siivosi sen pussiin, kun McNabb piti Farabeen irti paluukiekosta turhaan. Ei vain vastustaja saisi 2v4-alivoimaisena murtaa siniviivaa noin simppelisti.

Flyersin 1-2 osumassa puolestaan keskialueen puolustaminen vuoti myös. York avasi oikeaan laitaan kohti Tippettia Vegasin ykkösketjun hukattua kiekon keskialueen ylityksessä. Ehkä olisi pitänyt pelata päädyn kautta kuten avausmaalissa. Eichel oli menetyksen jälkeen pikkuisen liian korkealla 1-2-2:n keskimmäisen tason vasempana hyökkääjänä eikä ehtinyt täten paineistamaan riittävästi Tippettia, joka sai annettua punaviivalta ristipiston alanelikon lävitse Atkinsonille. Tämän rystylaukaus pistelinjan ulkopuolelta oli kesy, mutta niin vain Thompson hörppäsi sen sisään. Ykköskentälliselle menee miinusta keskialueen menetyksestä, mutta olihan tuo silti Loganin piikkiin mennyt osuma. Tauolle mentiin 1-2 luvuissa, joten tällä kaudella vaadittiin 19 erää jääkiekkoa siihen, että Vegas oli ensi kertaa tappioasemassa erätauolla.

Kakkoserässä ei osumia nähty. Avauskymppi oli täysin erilainen kuin avauserässä ja Vegas sai vain kaksi kutia kohti maalia ja yhteensä sillä oli pelin puolivälissä koossa seitsemän laukausta kohti Hartia, kun vierailla niitä oli 17. Flyers tukki keskustan melko hyvin omissa ja Vegas haki siniviivasta olleesta tilasta ohjurikiekkoja maalille 2-3/2-1-2 hyökkäysrakennettaan käyttäen. Eikä keskialueen ylittäminenkään sujunut siten kuin pelin alussa, vaan Philadelphia sai sen tukkoon hyökkääjiensä raastavalla työnteolla. Matsin puolivälin jälkeen Cassidy tiivisti peluutusta hetkeksi kolmeen kenttään ja mm. Karlsson siirrettiin Howdenin paikalle. Se toi piristystä jonkun verran ja paine alkoi olemaan vieraiden päädyssä, mutta Hart oli viimeinen lukko.

Päätöserä alkoi paikallista aikaa kymmentä yli iltakymmenen. Viivan kautta maalipaikkojen luonti vain kiihtyi avauskympillä, jossa Vegas voitti vedot 9-3. Vaadittiin kuitenkin Cotterin hävytön yksilösuoritus pelin tasoittamiseen. Kiekollisesti loistanut Zamula ei sitten kiekottomana ollutkaan niin erinomainen, vaan PC vei hänet kahville 2-2 tasoituksessa. Korczak säntäsi oman alueen kulmaan irtokiekon perään ja siirsi sen ykkösellä pelin puolta pitkin pystyyn ohi Flyersin 1-1-3 karvauksen kahden ylimmän hyökkääjän. Annan kehut tuosta. Keskialueen 3v3-tilanteessa puolestaan Couturier miekkaili pari kertaa ohi kiekosta ja Karlsson sai käännettyä pelivälineen Cotterin lapaan oikeaan laitaan. Tämä pyyhälsi yli sinisen ja vauhtieron turvin haastoi melko seisovilla jaloilla olleen Zamulan. Harhautus omien jalkojen välistä johti vetopaikkaan ja viimeistely takayläkulmaan oli kaunis. Ehkä Flyers passivoitui vähän liiaksi, vaikka se on inhimillistä pallopeleissä johtoasemassa ja luotti siihen, että sen 1-1-3 kestäisi loppuun saakka, mutta niin ei käynyt.



Eikä siinä vielä kaikki, vaan päätösminuutilla Golden Knights nautiskeli 3-2 voittomaalin venyttäen voittoputkensa seitsemään peliin. York yritti puhkoa jalalla Vegasin 1-2-2:n keskialueella, mutta törmäsi umpikujaan nimeltä Eichel, joka toisin kuin 1-2 osumassa onnistui sillä kertaa tekemään jämäkän stopin punaviivalla sijoittuen paljon paremmin. Peli kääntyi Flyersin alueelle ja 20 sekunnin pyörityksen päätteeksi Eichel kiersi siniviivaan ja Theodore hyökkäsi alamäkeen vastaliikkeellä säilyttäen 2-3/2-1-2 hyökkäysrakenteen. Marchessault ja varsinkin Barbashev tekivät maskia maalin edessä. Theodoren rannelaukaus taisi lopulta livahtaa Couturierin längistä läpi ja Hart oli voimaton ruuhkan takana. Hienosti ja maltillisesti rakennettu osuma, jossa Flyersin pelaajavastuut murenivat ja kommunikaatio petti korkealle luodussa 3v3-tilanteessa. Sanoisin, että alun perin Eichelia seuranneen Yorkin olisi pitänyt ymmärtää vaihtaa lennosta Theodoreen, kun Atkinson irtosi paineistamaan Eichelin sivuttaisliikettä, mutta sillä samalla hetkellä Jack ymmärsi luopua kiekosta eikä telineisiin jäänyt York ennättänyt millään Theodoren vetolinjalle enää, vaan jopa painottomalta puolelta Farabeen oli epätoivoisesti koitettava heittäytyä laukauksen eteen. Yorkilla oli siis mahdollisuus paikata keskialueen erheensä, mutta hän puppeloikin vielä omalla alueella sen lisäksi.



Theodorelle ja Cotterille menevät plussat päätöserän osumista. Niitä ei tarvinne sen enempää perustella. Cotter oli hetken viltissä kakkoserässä, kun Vegas pelasi enemmän kolmella ketjulla, mutta päätöserässä hän vastasi siihen yhdellä kauden upeimmista kisutuksista. Theodore puolestaan kirjasi kuusi vetoa kohti maalia, kun Vegas yritti murtaa Philadelphiaa siniviivatoimituksilla ja sai lopulta palkinnon lopussa. Eikä hänellä ollut osaa tai arpaa takaiskuihin, vaan McNabbin kanssa jäällä ollessaan Vegas voitti maaliodottaman 1.1-0.3. Korczak puolestaan sai kakkossyötön Cotterin osumaan ja oli taas hyvä painelähdöissä. Lisäksi hän aktivoitui mukavasti pari kertaa hyökkäyssuuntaan. Hyökkäysalueen aloitusvoittokuviosta hänet löydettiin kertaalleen painottomalta puolelta pietrangelomaisesti, mutta rannelaukaus oli ponneton. Tasavajaalla päätöserässä puolestaan Stephenson ylitti keskialueen jalalla ja petasi Korczakille avoimen vetopaikan oikeaan laitaan, mutta Hart torjui suoraluistelukudin.

Eichel oli kovin turhautunut läpi illan. Avauskymppi oli hyvä ja 1-0 maalin osallisuuden lisäksi hän pyyhälsi vauhtieron turvin yli keskialueen 2-3 kertaa ohi Flyersin alimman hyökkääjän sivupaineen, mutta hyökkäyksien päättäminen ehkä vähän sakkasi edelleen. Kakkoserässä hän vastaiskun vastaiskusta loi itselleen tekopaikan keskikaistalle ja ehti vielä käsiksi omaan ripariinkin, mutta Hartin räpylä oli alakulman tiellä. Ylivoimalla pari laukausta vasemmasta siivestä olivat tuloksettomia. Mutta voittomaalin alustus käänsi lopulta vaakakupin plussalle, kun hän ensin teki jämäkän katkon punaviivalla ja sitten vielä leikitteli Atkinsonin ja Yorkin kustannuksella siniviivassa. Ketjukaveritkin palkitsen plussilla, kun Marchessault oli avainroolissa avausmaalissa ja Barbashev teki maskia voittomaalissa sekä viimeisteli sen avausosuman. Reilussa 12 minuutissa vitja loi maaliodottamaa reilun maalin verran ja Cassidykin sanoi heidän ottaneen harppauksen kohti playoffivirettään.

Miinuksia ei tarvitse jakaa. Kakkosketjusta Howden kamppaili minusta hyvin ja Stephensonilla luistin kulki, mutta lopputuote jäi puuttumaan. Esimerkiksi avauserän alussa Howden karvasi kiekon Andraelta ja seurauksena oli vetopaikka Haguelle b-pisteiden väliin. Stephenson puolestaan tasavajaalla petasi esim. sen Korczakin tekopaikan. Päätöserän alkupuolella ketju pelasi hyvän vaihdon, jonka aikana Pachal laukoi parikin kertaa viivasta, mutta Howden ei saanut lapaa väliin matkalla oltuaan tutusti tekemässä maskia kurinalaisesti. Stonen iltapuhde oli aika vaisu.

Kolmosketjun tekopaikkoihin kytkeytyi pitkälti plussalla palkittu Theodore. Viidennellä minuutilla vastaiskussa Cotter kiersi maalin ja syötti vasta sitten poikittain takatolpalle hiipineelle Theodorelle, joka ei kunnon laukausta kuitenkaan saanut aikaan Flyers-mailojen oltua välissä. Yhdeksännellä minuutilla York menetti kiekon oman alueen kulmassa Karlssonille ja Theodore laukoi siniviivasta syliin. Päätöskympillä Amadio oli puolestaan kärppänä maalin kulmalla Theodoren laukauksen päätypompussa, mutta Hart ehti liukua sulkemaan etukulman kääntölaukaukselta.

Nelosketjusta erottui eniten Roy. Avauserän loppupuolella Kolesar livahti oikeasta laidasta sisään ja maalin kierrettyään löysi poikittaissyötöllä Royn, joka missasi etukulman niukasti Andraen jaloista lauottuna. Kakkoserässä Carrier syötti vastaiskussa toiseen aaltoon Martinezille, joka kiskaisi yli maalin. Päätöserässä Roy puolestaan tasavajaalla jekutti kärkimiinalla Zamulan, mutta laukoi sitten päin Hartia toisin kuin Cotter.

Vaikka Thompson hörppäsi yhden maalin, hän oli silti neutraali. Kahdeksannella minuutilla Konecnyn poikittaissyötöstä Laughton laukoi vasemmasta laidasta suoraan liikkeestä rannelaukauksen, jonka Logan pysäytti. Kakkoserän alussa Pachal menetti kiekon paineen alla ja Flyers kierrätti kiekon viivaan. Pachal-Martinez kaksikolla oli vaikeuksia sitoa vastustajat pois reboundista, mutta Thompson selvitti hässäkän Laughtonia, Foersteria ja vielä maalin kulmalle noussutta Yorkia vastaan. Se, että Flyers suuntasi päätykiekkonsa Pachalin selustaan, ei yllättänyt pätkääkään. Ottelun puolivälissä Flyers loi suunnanmuutoksessa eristetyn 1v1-haastotilanteen Catesille, joka leikkasi keskelle ohi McNabbin, mutta rannari painui suoraan syliin. Hetken päästä Walker kiskaisi toisesta aallosta niin ikään logoon. Tuo vastaisku käynnistyi Zamulan taitavasta kiekonkäsittelystä paineen alla. Hän teki minuun vaikutuksen nelisen vuotta sitten U20-turnauksessa Helsingissä (sama tapahtuma, jossa näin Dorofeyevin) ja hienoa, että ura on edennyt jo änäriin asti, koska hänen luistelunsa on mykistävää katsottavaa.

Päätöserässä Logan vielä nollasi alussa Catesin, kun Hague oli vähän liian ylhäällä noppavitosessa ja maalin kulmalle jäi vapaaksi Cates, joka pyörähti syötön saatuaan maalin eteen, mutta Thompson torjui lähinoston kulmaukseen. Päätöskympillä puolestaan Vegas hidasti hyvin Flyersin vastaiskun, mutta heitto maalille kimpoili luistimista suoraan Catesille, joka yritti ykkösellä nostaa kiekon yläkulmaan rystyltä, mutta Thompsonin räpylä halkaisi ilmaa salamannopeasti.

Tappio, ja useampikin, on toki luonnollisesti pian luvassa, mutta joukkueen perusilme on tällä hetkellä niin hyvä, että mikäli pahemmilta loukkaantumissumilta selvitään, niin hyvä kausi on tulossa tästäkin.

Maalivahtipeli vakuuttaa. Mikäli tasavertainen tandemi Thompson-Hill, jatkaa koko kauden tällä tasolla, niin meillähän on yllättäen hinta/laatu-suhteeltaan liki sarjan paras veskarikaksikko kehissä. Kukaan kenttäpelaajakaan ei ole alkukaudesta varsinaisesti pettänyt. Onnistujia on useita. Itselleni eniten positiivisia tuntemuksia on tuonut mm. Paul Cotter, joka näyttää ottaneen vakituisen pelipaikan ja tänäänkin vispasi erityisen hienon maalin. Samaten Kaeden Korczak on ollut yllättävän hyvä niissä peleissä, jotka on pelannut.

Cassidya ja koko valmennusjohtoa on kyllä kiittäminen siitä, että vaikka pitkään jahdatun mestaruuden jälkeen varsinaista voittamisen pakkoa ei ole, niin joukkueen vaatimustaso on saatu pidetty heti sarjakauden alusta saakka jatkuvasti korkealla. Toivottavasti paukut riittävät pitämään saman suoritustason yllä koko pitkän talven, sillä vaikka nyt kaikki vaikuttaa sujuvan hämmentävän hyvin, lienee väistämättömiä vastoinkäymisiäkin jossain välissä selätettävänä. Luotto on kyllä tällä hetkellä varsin korkealla sen suhteen, että ne myös tullaan selättämään.
Kyllä, peli kertoo kaiken eikä sen perusteella ole syytä odottaa muuta kuin mestaruuden uusimista. Yhdyn myös veskarikommenttiisi. Hill on jatkanut siitä, mihin jäi ja näyttää tuon viisikkopuolustuksen takana todella vakaalta illasta toiseen. Thompson puolestaan on vähän ailahtelevampi päästäen ehkä välillä helpompia maaleja, mutta paikaten niitä myös uskomattoman atleettisilla reaktiotorjunnoilla. Mitä tulee sitten voittamisen pakon poistumiseen, kesällä muistaakseni SinBin.Vegas kirjoitteli siitä, että jonkinlainen todistamisen tarve on kuitenkin olemassa edelleen. Historia tuntee joukkueita, jotka ovat jääneet yhden kevään ihmeiksi (esim. Blues 2019). Jos tämä ryhmä ei halua olla sellainen, vaan oikeasti sementoida itsensä historiaan minidynastiana ja tulla verratuksi Blackhawksiin, Kingsiin, Penguinsiin tai Lightningiin, tälläkin kaudella pitäisi pystyä etenemään pitkälle. Luulen, että siksikään vaatimustasosta ei ole joustettu.
 

jeani

Jäsen
Kyllä, peli kertoo kaiken eikä sen perusteella ole syytä odottaa muuta kuin mestaruuden uusimista.
Laadukas analyysi.

Tartun tuohon yhteen kohtaan tarkennuksen kera: pidätkö siis tällä hetkellä todennäköisempänä, että Golden Knights voittaa mestaruuden kuin että mikä tahansa muu joukkue voittaa mestaruuden?
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Laadukas analyysi.

Tartun tuohon yhteen kohtaan tarkennuksen kera: pidätkö siis tällä hetkellä todennäköisempänä, että Golden Knights voittaa mestaruuden kuin että mikä tahansa muu joukkue voittaa mestaruuden?
En tietenkään, koska muuttujia on niin paljon eikä jääkiekon kaltaisessa pallopelissä yksikään joukkue voi olla varsinkaan NHL:ssä yli 50-prosenttinen suosikki mestariksi varmaankaan edes konferenssifinaalivaiheessa saatika nyt, mutta kun Golden Knightsin kone on jatkanut jauhamista siitä, mihin se kesällä jäi, minusta muuta odotusarvoa ja tavoitetta kuin mestaruus ei voi olla, vaikka mestaruutta jääminen paljon todennäköisempää toki onkin. Pelitapa toimii kuitenkin ainakin vielä niin, etteivät muut ole keksineet siihen vastarohtoja kuin ajoittain. Otanta on toki pieni ja vastustajien laatu keskinkertaista, mutta Vegasinkaan ajoitukset, syöttöjen laatu, paineen alta lähdöt, viisikkopuolustaminen yms. eivät ole vielä täydellisiä, vaan parantamisen varaa on voittoputkesta huolimatta. Jos alkukausi olisi näyttänyt sen, että mestaruuden tuoneiden pelitapa-asioiden toteuttaminen ei enää onnistuisi menestyksekkäästi, odotusarvoni olisivat erilaiset. Harjaantunut silmä on kuitenkin pitänyt näkemästään.

5/72 Condors vs. HSK 5-1

Patera palasi maaliin, mutta muuten kokoonpanoon ei oltu koskettu. Bakersfield oli tyly isäntä ja aiheutti Craigin miehistölle kauden avaustappion.

Rondbjerg - Quinney - Brisson
Denisenko - Froese - Rempal
Morelli - Brabenec - Cracknell
Geertsen - Demek - D'Amato

Bischoff - Sedoff
Ahac - Cormier
Chayka - Mayo

Patera
Vikman

Plussat ja miinukset
++
+ Denisenko, Rempal, Froese
+/- Patera, Mayo, Ahac, Bischoff, Sedoff, Quinney, Rondbjerg, Brabenec, Demek, Geertsen
- Cormier, Chayka, Brisson, Morelli, Cracknell, D'Amato
--

- Ainoassa HSK-maalissa Froesen erinomainen luistelu omiin päin tuotti keskialueen käännön ja vastaiskun vastaiskusta Denisenko tarjoili namun takatolpalle Rempalille. Vain sekunteja aiemmin Denisenko tuhlasi läpiajon päästyään nokikkain Rodriguen kanssa katkaistuaan tämän avauksen, mutta rystynosto ei uponnut kainalosta. Myöhemmin ylivoimalla sisäänviennissä Quinney ajoitti leikkauksensa selustaan mestarillisesti ja yhtä lailla Denisenkon hidastettu lätty oli hyvä, mutta silläkään kertaa HSK ei saanut kiekkoa maaliin päästyään nokikkain Rodriguen kanssa, vaan Quinneyn kämmenuitto karkasi kulmaan. Joka tapauksessa tasaviisikoinkin kakkosketju oli paras ylöspäin ja saa siksi plussan. Rempal kirjasi kuusi kutia, mutta kaikki menivät logoon. Denisenkon väkkärämäisyys teki silti hänestä vieraiden parhaan pelaajan ja syötöt löysivät kohteisiinsa ruuhkabussissa keskialueella mainiosti
- 1-1 tasoituksessa Geertsen karkasi laiturina liian ajoissa oman sinisen kulmasta ja lisäksi Chaykan avaava syöttö keskikaistalle oli vaihteeksi liian epätarkka eikä Demek saanut sitä kunnolla haltuun, joten peli kääntyi ja Pederson tasoitti reboundista tyhjiin. Huolellisuutta vain lisää kaipaan edelleen Chaykan syöttöihin
- 3-1 maalissa junnut maksoivat lisää oppirahoja. Brisson oli sentterinä ja hävisi kaksinkamppailun päädyssä päästäen miehensä nousemaan ylös ja syöttämään viivaan. Staattisista väännöistä pitäisi vain saada se pysäytys aikaan. Maalin edessä Sedoff kontrolloi oman miehensä, mutta Cormier painiessaan Grubbea vastaan lakosi jäihin ja tämä nosti rystyltä matkalle jääneen viivatoimituksen reppuun, voivoi. Sitä kuuluisaa jämäkkyyttä Cormier ja Brisson tarvitsevat edelleen lisää puolustusalueen puolustuspeliin
- 4-1 maalissa puolestaan kokenut osasto alibipuolusti pahemman kerran. Cracknell laiturina peitti liiaksi Gleasonin mahdollista laukausta avaten tälle paraativäylän ajaa keskustaan, josta sentterinä tuurannut Morelli päätti jostain syystä liikkua yhtäkkiä pois eikä Brabenec enää millään ehtinyt paikata tuota aivopierua, vaan Gleason sai rauhassa laukoa parhaalta maalintekosektorilta kiekon sisään. Morellilla oli muutenkin ohipelin makua otteissa, kun syötöt eivät oikein napsuneet lapaan
- Sedoff sai kakkoserän lopussa hyvän sauman ensimmäiseen AHL-maaliin, kun hänellä oli paljon tilaa nousta siniviivasta kohti slottia. Bourgault peitti sitä, mutta Sedoff sai sivuttaisliikkeessä vetolinjan auki. Rodriguen hanska kuitenkin poimi alakulmasta rannelaukauksen. Muutoin Sedoff avasi peliä varmasti omien lapaan ja tuki kertaalleen vastaiskua oikeassa laidassa hyvin, kun hän jarrutti sinisen päällä ja haki sitten vielä syöttöä maalin eteen tuloksetta. Virheettömyys oli hyve
- D'Amaton alivoimapelaaminen ei vakuuttanut. Kakkoserässä hänen kohdaltaan lävistettiin nelikko ja Lavoie pääsi virittämään one-timerinsa, joka ei sillä kertaa vielä tehnyt tuhoa toistamiseen, vaan vasta päätöserässä, jolloin D'Amaton oman sinisen puolustaminen oli kehnoa ja Condors pääsi taas antamaan poikittaissyötön osin hänen takiaan eikä Patera enää toistamiseen venynyt kiekon eteen
- Ykkösylivoima etsii jossain määrin itseään. Brissonille ei ole saatu pedattua one-timereita ja se oli ongelma viime kaudellakin. Siirtäisin hiljalleen Quinneyn vasempaan siipeen parhaalle paikalleen ja Denisenkon vaikkapa päätyyn, jolloin Gage voisi salata syöttönsä ja poimia Brissonin oikeasta siivestä, jos tilaa omalle kudille ei ole
- Nelosketjun anti ylöspäin on ollut aika nuhaista viiteen peliin. Geertsen lienee rosterissa fyysisenä pelotteena, mutta ehkä Guayta voisi kokeilla hänen paikallaan, jotta Demek saisi hieman kädellisemmät laiturit. Toki tältäkään ei ole vielä nähty sellaisia voimaluisteluja keskialueen ylitse kuin junioreissa, vaan aika hätäisiä Demekin kiekolliset ratkaisut ovat olleet
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
6/72 Barracuda vs. HSK 3-4 ja.

Seuraavana päivänä vastassa oli San Jose. Vikman pääsi maaliin. Guay nousi odotetusti kokoonpanoon, mutta tilaa tekikin Brabenec ja ketjut myllättiin uuteen uskoon Froesen vitjaa lukuun ottamatta. Quinneylle matsin piti olla 300. AHL:ssä, mutta hänkin oli pudonnut sivuun ja Primeau teki kausidebyyttinsä. Sekä Jakubia että Gagea tarkkaillaan päivittäin, joten Demek pääsi näytönpaikkaan parempien laitureiden kanssa. Puolustuksessa Chayka putosi vilttiin ja Hickey korvasi hänet. Pakkiparitkin sekoitettiin.

Denisenko - Froese - Rempal
Rondbjerg - Demek - Brisson
D'Amato - Morelli - Guay
Geertsen - Cracknell - Primeau

Bischoff - Cormier
Ahac - Mayo
Hickey - Sedoff

Vikman
Patera

Plussat ja miinukset
++
+ Demek, Brisson, Froese, Rondbjerg, Bischoff
+/- Vikman, Cormier, Mayo, Sedoff, Geertsen, Cracknell, Primeau, Guay, Morelli, D'Amato, Denisenko, Rempal
- Ahac, Hickey
--

- Vikmanin ilta alkoi tuplatorjunnalla Wiesblattin kuteihin maalin edestä, kun Sedoff kompuroi alimpana pelaajana Hickeyn pakki-pakkisyötön jälkeen. Sen jälkeen soikin jo omissa, kun Denisenkon hyökkäysalueen kiekonmenetyksestä San Jose iski vastaan. Ahac puolusti surkeasti keskialueella, kun Bailey kiersi hänet yksinkertaisella syötöllä oikean laidan kautta eteenpäin itselleen. Seurauksena oli puolittainen 2v1-tilanne. Chayka ei saanut katki poikittaissyöttöä, vaan Guschin naulasi ranteella keskikaistalta kiekon takakulmaan vuorenvarmasti. Transitiopuolustaminen on yhä yksi kehityskohteista HSK:lle, koska eihän tasavoimaisesta vastaiskusta olisi pitänyt syntyä noin hyvää maalipaikkaa. 3-1 maalissa vuorostaan 3v3/4v4-vastaisku näytti olevan kontrollissa, mutta Ahacin 1v1-puolustaminen petti Baileya vastaan, joka jarrutti ja sai lapansa auki A-luokan vetopaikassa. Miinus tästä matsista on siis pakko Laytonille antaa
- Avauskymppi oli sikäli samanlainen kuin viime kohtaaminen, että HSK yritti hyökätä selustakiekoilla, mutta ajoitukset olivat jatkuvasti myöhässä. SJ:n pakisto ehti helposti ykköskiekoille ja kääntämään peliä toiseen suuntaan, kun jatkopaine oli niin kaukana. Ei ihmekään, että vedot olivat 10-2. 16. minuutilla 2-1 maalissa Morellin johtaman kolmosketjun karvaus vuoti kuin seula ja Simekin ristipistosta aukesi 2v2-vastaisku. Cassels tarjoili vasemmasta laidasta syötön luukulle ohi Sedoffin ja Hickey jäi takatolpalla väärälle puolen Wiesblattia. Heikosti puolustettu hyökkäys oikeastaan koko viisikolta
- PAPP on tietysti noppavitosta käyttäessä usein passiivista, mutta nyt se oli vielä tavanomaistakin seisovampaa keskustan tukkimista ja varsinkin avauserässä SJ loi pitkiä hyökkäyksiä pysyen maltillisesti kiekossa, kun vegasmaista karheutta ei HSK:n PAPP:ssa osin pelaajaprofiileista johtuen ole. Vikman kuitenkin selvitti ulkokehäkudit melko ongelmitta, mutta eipä virtaa riittänyt sitten enää ritareiden viisikoilla hyökkäämiseen ja SJ:n lopullinen laukausmäärä avauserässä oli 18. HSK:n laitureilta kaipasin myös parempaa sijoittumista vetolinjoille, sillä mm. Rempal päästi lävitseen pari viivakutia
- Demek vastasi ensimmäisestä onnistuneesta jatkopaineesta 12. minuutilla, kun hän riisui vasemmassa laidassa Mukhamadullinin kiekosta ja slottiin aukesi vetopaikka Brissonille, mutta tämä laukoi päin Romanovia. Seuranneesta aloituksesta kuitenkin Brisson tasoitti pelin 1-1:een, kun kiekko jäi aloittajien jalkoihin jumiin ja BB kiskaisi sen vain kohti maalia. Demek sai kuitenkin ansaitun syöttöpisteen. Vartin kohdalla Demek puolestaan ahdisti hyvin Cicekia Barracudan maalin takana ja sai aikaan menetyksen. Kiekko pomppasi luukulle Brissonille, mutta tämä ei saanut kunnon osumaa siihen. Päätöserän alussa oli aika ensimmäiselle AHL-osumalle, kun ensin Cormier paineisti hyvin sisäänvientiä ja Rondbjerg varmisti hänen alapuolellaan päästen siirtokiekkoon ensimmäisenä. Tämä huitaisi sen Demekille, joka väisti parikin pelaajaa ja pitkän kuljetuksensa lopuksi harhautti Mukhamadullininkin kahville ennen voimanousua oikeasta laidasta maalille. Komea soolo ja hienosti slovakkisentteri käytti näytönpaikkansa isommassa roolissa







- Hickeysta jäi mieleen 2-1 maalin vuotamisen lisäksi mainio oman sinisen puolustaminen seitsemännellä minuutilla, kun hän esti mailahäirinnällään Guschinin sisäänviennin. Silti arvio jäi pakkaselle
- Bischoff ja Rondbjerg olivat pelipaikkojensa parhaat tekemään stoppeja omalla alueella mailapaineellaan, joten he saavat plussat, koska karheus oli esimerkillistä. Rondbjerg olisi ansainnut syötön Demekin maaliinkin JA-osuman lisäksi. Bischoff puolestaan esti alivoimalla yhden varmahkon maalin blokillaan siipikutiin
- Sedoffille tarjottiin taas avausmaalia, kun tasavajaalla kakkoserässä BB syötti päädystä b-pisteiden väliin, mutta Romanov veti pidemmän korren, vaikka Christoffer sai ladata laukaustaan ikuisuuden. Tämä sai kuitenkin ensimmäiset YV-vaihtonsa kakkosviisikossa (Sedoff-Bischoff-Brisson/Guay-Morelli-Cracknell), kun Rempal ja Froese oli nostettu ykkösylivoimaan (Cormier-Rempal-Denisenko-Rondbjerg-Froese). AV-aikaakin tuli, kun Mayo jätti pelin kesken
- Melko hurjaa, että HSK:n 41 laukauksesta melkein puolet kirjattiin kolmikolle Rempal-Cormier-Froese (18). Kakkoserässä ylivoimalla Cormierin matala one-timer takapatjaan tuotti mehukkaan reboundin, mutta Froese ei saanut paluukiekkoa paalutettua sisään. Dominoiva YV-vaihto kuitenkin tuotti tasoituksen päätöserässä, kun Denisenko kiersi vasemmasta siivestä viivaan ja Froese laittoi lapansa väliin maalin edessä. Jo sitä ennen Rempalilla oli oiva paikka Denisenkon poikittaissyötöstä ja Romanov torjui vain vaivoin sivuttaisliikkeessä
- Jatkoajalla Rondbjergin hukkaaman läpiajon jälkeen Froesen illan toinen varmisti sen, että HSK:sta tuli ensimmäinen viisi voittoa tällä kaudella ottanut AHL-nippu. Toinen peräkkäinen nousu Barracudaa vastaan 1-3 tappiolta voittoon maistui. Vikman muuten nollasi hetki ennen voittomaalia Thrunin maalin edestä Baileyn syötöstä, kun Denisenko puolusti lepsusti, vaikkei muuten mitään huippukoppeja Jesper esittänytkään

Aiemmin unohtui mainita se, että OHL:n suomalaisotatus tosiaankin päättyi Ottawan 4-1 voittoon Soosta. Uronen sai yhden kakkossyötön ja Kärki vastasi vieraiden ainoasta osumasta luonnollisesti ylivoimalla. Turha kait tässä on siis enää Brissonin one-timerpelotetta mainostaa, kun lupausputkesta on tulossa muuan suomalaispuolustaja. Kymmenen maalia 11 peliin on viileä suoritus.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
7/72 Henderson vs. Ontario 1-4

Nevada-päivän hulinat alkoivat pikkuritarien päiväpelillä parhaaseen katseluaikaan Suomessa. Swetlikoff kutsuttiin ylös Ghost Piratesista sentteröimään nelosketjua, kun Quinney ja Brabenec olivat sivussa toisesta pelistä putkeen. Alakerrassa Chayka palasi kehiin, kun viime pelin kesken jättänyt Mayokaan ei ollut pelikunnossa. Niinpä Sedoff siirtyi Ahacin pariksi.

Denisenko - Froese - Rempal
Rondbjerg - Demek - Brisson
Morelli - Cracknell - Guay
Geertsen - Swetlikoff - D'Amato

Bischoff - Cormier
Ahac - Sedoff
Chayka - Hickey

Patera
Vikman

YV

Froese
Denisenko Rondbjerg Rempal
Cormier

Cracknell
Brisson Morelli Bischoff
Sedoff

Plussat ja miinukset
++
+ Rondbjerg, Swetlikoff
+/- Bischoff, Sedoff, Cormier, Chayka, Patera, D'Amato, Guay, Cracknell, Morelli, Denisenko, Demek, Brisson
- Hickey, Ahac, Rempal, Froese, Geertsen
--

- Avauserän ensimmäiset kahdeksan minuuttia olivat isänniltä uneliaat pl. hyvä alivoimatappo. Suurta hätääkään painelähdöissä ei kuitenkaan ollut. Sen jälkeen HSK sai pari maalipaikkaa, mutta Denisenko laukoi slotista päin Rittichia kulmapassista ja Brissonin rystylaukaus suoraluistelusta kohti etuyläkulmaa karkasi yli maalin vastaiskun lopuksi. Reignin 0-1 maalissa isoin uhkakuva menestykseen eli PAPP:n passiivisuus taas toteutui, kun pitkä pyöritys päättyi siihen, että Froese houkuteltiin slotista luomaan korkealle 3v3, mutta Moverare syöttikin viivasta laitaan Tynanille ja tämä jatkoi nopeasti kiekon tyhjään tilaan slottiin liikkuneelle Maltseville. Painottomana laiturina Rempal reagoi myöhässä ja Maltsev pääsi viimeistelemään yhdellä tatsilla ohi Pateran. Ykkösketju väsyi puolustamiseen ja Ontario rankaisi. Toisessa maalissa Hickey ei saanut huidottua norsukiekkoa keskialueelle, vaan paine siirtyi isäntien päähän. Syvyydestä Reign raapi kiekon viivaan Clarkelle. Geertsen oli laiturina todella matalalla eikä millään ehtinyt vetolinjalle. Erikoista sijoittumista. Maalin edessä Chayka paini ihan OK Heleniusta vastaan, mutta Doty pääsi irti Hickeylta ja ohjasi kiekon sisään. Tuskin tuo on kauden viimeinen takaisku, jossa pettävät sekä laiturin sijoittuminen että puolustajan boksaaminen. Viime hetkillä vielä Hudon karkasi läpi, kun Santini pysäytti Cormierin dumppauksen ja käänsi pelin heti pystyyn, mutta Patera torjui räpylällään rystynoston eleettömästi antaen hyökkääjän tehdä aloitteen, joten 0-3 lukematkaan eivät kaukana olleet. Sinällään keskialueen HSK puolusti kohtalaisesti ja pakotti Ontarion päätykiekkoihin, mutta puolustusalueen puolustuspeli petti. Hyökkääminen oli puolestaan kehnon toteuttamisen takia vaivalloista
- Reign iski kakkoserän alussa jo kolmannen maalin. Rempal-Froese kaksikko hukkasi kiekon keskialueella ja peli kääntyi. Clarke tuki vastahyökkäystä ja pyörähti upeasti sinisen päällä ohi Ahacin, joka vuoti toisessa pelissä putkeen rumasti oman siniviivan suojelussa. Sedoff yritti paikata pakkitoveriaan ja heittäytyi mahdollisen vedon eteen, mutta Clarke leikkasikin kärkimiinalla vielä keskemmälle ja viimeisteli sitten tarkasti oikeaan etualakulmaan. Upea yksilösuoritus! Kotijoukkueen paras maalipaikka avauskympillä tuli vastaiskusta, kun Rondbjerg jarrutti laidassa ja poimi toisesta aallosta takatolpalle hiipineen Brissonin, mutta Rittich liukui patjatorjuntaan
- Päätöserään Rempal ja Morelli vaihtoivat ketjuja kuten myös Guay ja D'Amato. Kotijoukkueen taktiikka oli laukoa paljon siniviivasta ja tehdä ruuhkaa maalille, mutta aika hyvin Rittich näki laukaukset. Muutaman puolivaarallisen ohjurin slotista HSK sai aikaan toki, mutta esim. Cracknell ohjasi ohi takakulman. Päätöskympin aluksi Rittichin 123-minuuttinen nollaputki poksahti, kun Bischoff piti siniviivan kiinni, Guay syötti vasemmasta laidasta keskustaan ja Santinin vartioinnista pari metriä ylemmäs liukunut Swetlikoff paukutti one-timerin sisään. Viisi minuuttia myöhemmin D'Amatolla oli vielä loistopaikka kaventaa, kun hänen epäonnistunut poikittaissyöttö palautui miehelle itselleen, mutta Rittich venytti patjansa tielle jään pinnastakin
- Rondbjerg oli isäntien pirtein kahdessa ensimmäisessä erässä ja saa plussan järjesteltyään mm. Brissonin maalipaikan. Hän oli myös erään vastaiskun lopuksi ohjaamassa slotissa Sedoffin viivakutia Demekin pudotuksesta, jota edelsi Brissonin hyvä kuljetus halki keskialueen. Tanskalaisen luistin kulki eikä hän arkaillut mennä ahtaisiin väleihin
- Demek väläytti kiekotonta pelaamistaan kakkoserän lopussa tehden kaksi katkoa putkeen. Ensin hän esti mailahäirinnällään Santinin purun ja tämän toisen yrityksen Jakub otti ilmasta alas. Sitten hän kuitenkin vähän aikaili eikä D'Amato saanut hankalasta lättysyötöstä kunnon laukausta aikaan maalin kulmalta
- Brisson pääsi enemmän kiekkoon, kun hän oli enimmäkseen vasemmassa siivessä kakkosylivoimassa. Antaisin hänen jatkaa siellä, koska rannelaukausuhka on one-timeria isompi tällä hetkellä
- Swetlikoff maalinsa lisäksi pärjäsi AHL-debyytissään hyvin varsinkin oman pään aloituksissa ja esim. avauserässä voitti kahdesti Heleniuksen 100-0 vain työntämällä kroppansa tämän ja kiekon väliin ja sitten vääntäen pelivälineen kämmenpuolelta pakeille alaspäin. Tekniikka oli suomalaista parempi. Muutoin tämä toki pelasi hyvin ja sai avausmaaliin kolmossyötön päätypainistaan sekä kakkoserän alussa kampesi vahvana jässikkänä Hickeyn irti kiekosta HSK:n puolustussinisellä, jolloin 2v2-hyökkäys muuttui 2v1:een, mutta Chayka katkaisi syötön takatolpalle kohti Wardia
- Geertsenin suoritusvarmuus oman sinisen kulmassa ei vakuuttanut ja kun hän myös sijoittui oudosti toisessa maalissa, miinusta on annettava
- Ykkösketju oli silmätestin perusteella liikaa ottavana osapuolena eikä luonut oikein mitään ylöspäin, joten kaksi sen jäsentä saavat miinukset osallisuuksistaan myös päästettyihin maaleihin

8/82 Vegas vs. Chicago

Puolitoista tuntia myöhemmin kiekko putosi jäähän pienen matkan päässä T-Mobile Areenassa. Hill palasi veskariksi. Roy loukkaantui viime pelin kolmoserässä eikä pelaa viikonloppuna, joten Howden vajosi nelossentteriksi, Cotter nostettiin vaihteeksi kakkosketjuun ja Dorofeyev otti paikkansa Karlssonin laidalta. Pakistossa Pietrangelo palasi kehiin viiden missatun pelin jälkeen ja tilaa teki ihan oikein Pachal eikä Korczak. Vakiokuusikosta puuttui enää Whitecloud, joka oli kirjoittamassa nimmareita jossain tapahtumassa käsivarsituen kanssa, joten tuskin paluu on vielä lähiaikoina tapahtumassa.

Barbashev - Eichel - Marchessault
Cotter - Stephenson - Stone
Dorofeyev - Karlsson - Amadio
Carrier - Howden - Kolesar

Martinez - Pietrangelo
McNabb - Theodore
Hague - Korczak

Arvosanataulukko
++
+ Amadio, Karlsson, Dorofeyev
+/- Hill, Theodore, McNabb, Hague, Korczak, Martinez, Marchessault, Barbashev, Eichel, Stephenson, Stone, Cotter, Carrier, Howden, Kolesar
- Pietrangelo
--

Vegas siirtyi 1-0 johtoon melko alussa. Vlasic nousi viivasta kulmaan, mutta Korczak liimasi hänet aggressiivisesti laitaan ja Karlsson tuli noutamaan irtopalan Raddyshia ennen. Yhden kosketuksen purku eteenpäin tuotti 2v1-vastaiskun. Amadion kaunis lätty putosi Murphyn läpi Dorofeyeville eikä Dickinson ehtinyt paikkaamaan toista pakkia. Pavelista tuli Vegasin 17. eri maalintekijä tällä kaudella ja se oli siinä vaiheessa kolme enemmän kuin millään muulla kiekkoklubilla. Korczakin ja Karlssonin oman alueen karheudesta sopisi hopearitareidenkin ottaa oppia:



Kolmosketju vastasi myös 2-0 maalista. McNabb heitti punaviivalta ristikiekon ja Kurashev pelasi painottoman puolen laidassa pehmeästi eikä huomannut vauhdilla tullutta Amadiota, joka karvasi kiekon takaisin, kiersi maalin ja syötti viivaan. McNabbin poikittaissyötöstä Theodore tykitti kiekon ohi Mrazekin. Karlssonin maski oli maailmanluokkaa ja hän sai vielä hipaistua kiekkoa, joten maali jäi hänen nimiinsä. Kaksi vetoa ja kaksi maalia kertoi jälleen maalinteon tehokkuudesta. Aika klassinen Vegas-maali.

Chicago ei luovuttanut, vaan tuli tasoihin kahdella perättäisellä laukauksella niin ikään. Ensin Perry voitti luistelukisan ja Chicago sai pyörityksen käyntiin Vegasin alueella. Kaiser liikkui viivassa sivuttain ja laukaus meni Cotterin läpi. Limppu pomppasi päädystä takaisin maalin eteen, jossa Korczak ja Hague hävisivät miekkailureagoinneissa Blackhawks-pelureille. Perry sai tuupattua kiekon Haguen ja Stephensonin välistä taakse päin Donatolle, joka viimeisteli varmasti keskustasta. Eipä tuossakaan takaiskussa mitään uutta ollut, sillä kaaostilanteissa on yhä petrattavaa jopa maailman parhaalla joukkueella.

2-2 maalissa Marchessault käänsi hyökkäysalueella kiekon suoraan Vlasicin lapaan ja tämä syötti heti pystyyn. Vegasilla oli kyllä kolme pelaajaa pelin alla kahta vastaan, mutta McNabb-Marchy kaksikko vuoti sinisellä Folignoa vastaan ja Bedard karkasi tämän siirrosta napauttamaan kiekon yläkulmaan. Theodore oli vielä punaviivan kohdalla vähintään tasoissa Bedardin kanssa, mutta luistelu kunnolla alaspäin ei maistunut ja hän jäi jälkeen pari ratkaisevaa piirtoa. Paremmalla reagoinnilla ja uhan tunnistamisella hän olisi päässyt häiritsemään laukausta. Sekin on mainittava, että viime kauden runkosarjassa mm. Oilers-peleissä Vegasin syöttövarmuus hyökkäysalueella sakkasi ja vastustaja sai liian paljon suunnanmuutospaikkoja harhasyötöistä. Tässä pelissä oli vähän samanlainen tunnelma valitettavasti, kun keskittyminen ei jostain syystä ollut tapissa ja Cassidykin sanoi pelin jälkeen, että heidän toteuttamisensa ei ollut NHL-tasolla. Se päti myös hyökkäämiseen, joka sakkaa heti, jos syöttöjen laatu ja ajoitukset eivät ole kunnossa, koska pystysuuntainen pelitapa on vaativa. Toki krediitit Chicagollekin sen luisteluvoimasta ja paineistamisesta, mutta minusta kyse oli enemmän Vegasin yksilöiden huonoudesta ja ohipäivästä. Avauserä oli momentumien erä, sillä alku oli Vegasin ja sitten vieraat olivat pelin päällä. Laukaukset kohti maalia olivat 11-8.

Toinen erä oli tylsähkö ja vedot olivat vain 4-6. Päätöserän alussa Vegas tuhlasi ylivoiman ja sen jälkeen Theodore lahjoitti alimpana pelaajana kiekon Raddyshille, joka kiitti siitä lasinkorkuisella laserilla. Theodore kuitenkin paikkasi erheensä 3-3 maalissa. Kyseessä oli käytännössä vastaiskumaali, kun Marchessault irrotti taklaamalla Bedardin kiekosta Vegasin siniviivan tuntumassa. Eichel haki rystypassia tuloksetta takatolpalle vasemmasta laidasta. Kiekko ajautui takaisin hänelle maalin taakse ja hän antoi seinäsyötön takaisin Theodorelle, jonka rannelaukaus yläkaarelta upposi etuyläkulmaan ohi Bedardin peiton. Chicagolla olivat kupongit sekaisin ja PAPP hieman organisoimaton vielä suunnanmuutoksen myötä. Eichelille tehopiste oli sadas kultaisena ritarina ja hän saavutti rajapyykin toiseksi nopeimpana pelaajana 109 ottelussa. Stone oli kuusi peliä nopeampi aikoinaan.

Jatkoajalla Karlsson kamppasi itsensä jäähylle ja se kostautui. Pietrangelo toki luki ensin hyvin Kurashevin poikittaissyötön Bedardille ja nosti jalalla 2v1-vastaiskun, mutta hyökkäyksen päätös Stephensonin kanssa meni mereen ja Alexkin jäi keräilemään varusteitaan maalin taakse. Hän ja Chandler palasivat raatoina omalle alueelle ja väsyneinä suorittaminen ei enää ollut niin laadukasta melkein pariminuuttisen vaihdon lopuksi. Pietrangelon purku maalin takaa jäi siniviivaan. Kurashevin laukaus meni McNabbin polvipeiton läpi ja kun Perry vielä skriinasi Hillin, kiekko löytyi pömpelistä. Seitsemän ottelun voittoputki meni katki. Kun Vegas tuhlasi omat ylivoimansa päätösvitosella, jotenkin minulla oli paha aavistus jatkoajan lopputulemasta. Yhtään varsinaisen peliajan tappiota sentään ei vielä ole ja ensi yönä on mahdollisuus palata heti voittokantaan Los Angelesissa. Jossain vaiheessa voittoputken piti päättyä, mutta kymppi olisi ollut kiva saada täyteen. 8-0-0 starttiakaan ei ilmeisesti ole nähty kuin kahdeksalta joukkueelta historian saatossa, mutta siihen kerhoon Golden Knights ei päässyt jäseneksi.

Kolmosketju oli hyvä, vaikka Karlsson jatkoilla jäähyn ottikin, joten plussat ovat ansaitut. Parin tehdyn maalin lisäksi mieleen jäi 11. minuutti, kun Dorofeyev kyttäsi maalin edessä syöttöä, mutta Amadion päätylätty jäi mailoihin. 54. minuutilla puolestaan Amadio karvasi kiekon Vegasille ja petasi tekopaikan Pietrangelolle, joka laukoi toistamiseen ohi avopaikasta. Amadion karvaaminen teki vaikutuksen vaihteeksi. Dorofeyev puolestaan oli ihan jees hänkin suojaamaan kiekkoa ja kaksinkamppailemaan syvyydessä. Muun muassa kakkoserän ylivoimalla hän petasi maalin takaa tekopaikan luukulle Barbasheville, joka laukoi päin Mrazekia eikä Cotterkaan onnistunut reboundista sijoittamaan kiekkoa maaliin.

Pietrangelo saa miinuksen oikeastaan siksi, että hän tuhlasi pari avopaikkaa saamatta niistä edes laukausta kohti maalia ja lisäksi sitten jatkoajalla purku jäi kriittisesti siniviivaan Kurashevin lapaan. Paras maalipaikka oli pelin puolivälin jälkeen, kun Stephensonin loistavan takakarvauksen jälkeen Marchessault löysi poikittaissyötöllään painottomalta puolelta Pietrangelon, joka nosti läheltä kiekon yli takayläkulman. Tokihan sitten Pietrangelo myös antoi pari harhasyöttöä, joista Chicago pääsi iskemään vastaan. Theodore puolestaan oli mukana niin hyvässä kuin pahassa, joten loppuarvio on neutraali.

Muut olivat pitkälti harmaata massaa. Marchessaultin laukaukset ylivoimalla menivät liiaksi päin Mrazekia ja lopussa hän sai tältä jopa maskin irtoamaan kupolista. Olin jo antamassa miinuksen 2-2 maalista, mutta hän paikkasi sen 3-3 maalissa taklauksellaan Bedardiin. Eichelillakin oli päätösvitosella oma hetkensä ylivoimalla, mutta riparinosto maalin edestä meni yli. Barbashev rouhi kulmassa kohtalaisesti, muttei tarjonnut oikein mitään muuta. Kakkosketjussa laiturit olivat todella pimennossa. Stephenson oli hyvä, mutten viitsi antaa plussaa kiikareista tällä kertaa. Pietrangelon tekopaikan alustamisen lisäksi hän mm. avauserässä karvasi kiekon kerran Korchinskilta ja haki maalin edestä Stonea tuloksetta. Ylivoimalla hän pyörähti kerran maalin kulmalta sen eteen, mutta Mrazekin patjat pitivät längit kiinni.

Nelosketjussa Carrier metsästää yhä kauden avauspistettään ja on ainoa kenttäpelaaja ilman tehopistettä. Hän oli jo lähellä päästä tulostaululle mm. avauserän lopussa, kun hän heitti kiekon laidasta maalille ja Howden pääsi survomaan irtokiekkoa sisään. Päätöserässä puolestaan laukaus vasemmalta b-pisteeltä meni niukasti ohi etukulman Haguen pudotuksesta. Tovi siitä ja Carrier puolestaan syötti maalin takaa slottiin, mutta Howden kivitti päin Jonesia koripallotermein.

Hill oli neutraali. Voittavat torjunnat puuttuivat, muttei hän helppojakaan päästänyt. 12. minuutilla Dickinson nousi korkealle pakkien väliin laukoen sieltä one-timerin, mutta Howden seurasi häntä hyvin ja häiritsi sen verran, että Hill poimi marjan. 25. minuutilla Foligno harhautti Theodoren siniviivalla ja pääsi puolittain karkuun, mutta rystykuti meni ohi. En tiedä, saiko Hill hieman varusteitaan väliin. Tuo oli joka tapauksessa kakkoserän ainoa mesta tasaviisikoin avauskympillä, jossa vedot olivat 3-1. 33. minuutilla Pietrangelon harhasyötöstä puolestaan Donato pääsi laukomaan ranteella ohi maalin ja pari minuuttia myöhemmin Martinez menetti kiekon oman alueen kulmassa, mutta Hill koppasi Bedardin laukauksen pienestä kulmasta. Päätöserän alkupuolella Pietrangelo puolestaan haki pakki-pakkisyöttöä hyökkäyssiniviivassa, mutta Martinez ei ollutkaan paikallaan ja peli kääntyi. Foligno sai pystysyötön takasiniselle ison jään 1v1-tilanteeseen Pietrangeloa vastaan eli tämän kannalta pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen. Pyörähtämällä Foligno sai lapansa auki, mutta Hill torjui terävän rystylaukauksen jäitä pitkin ponttoonillaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Hyviä poimintoja taas @Salming:ilta yllä.

- kaaostilanteita vastustajat tosiaan onnistuvat luomaan Vegasin maalille paljon paremmin kuin Vegas vastustajan maalille. Ja useinhan noista kaaostilanteista lopputuloksena on maali

- Cassidy taisi käyttää sanoja "puck management", joka siis oli kehnoa eilen. Syötöt eivät menneet siis ihan oikeisiin paikkoihin ja muutenkin kiekkoa ei saatu kulkemaan halutulla tavalla

- Petro laukoo ohi tai päin lähes kaikista paikoista. Vähän vaivaa tämä ongelma kaikkia muitakin Vegasin pakkeja, mutta Petro ehkä pahin, eikä se Theodorellakaan ole kauhean usein, kun se laukaus uppoaa verkkoon

Trendi on laskeva. Ekaksi voitettiin pelejä 4-1, sitten parilla maalilla, sitten yhdellä tai shootoutin tai jatkoajan kautta, ja nyt sitten jo jatkoaikatappio. Jos nyt tiedemiehenä tuohon jonkinlaisen viivan sovittaisi, niin veikkaisin seuraavaksi tappiota varsinaisella peliajalla. Joko pää on liian täynnä menestyksen tuomaa mielihyvää?

Ai, ja niin, Eichelilta odotan edelleen enemmän pisteitä. Harjoitusleirillä hän oli sen verran ylivertainen.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
9/82 Los Angeles vs. Vegas

Thompson oli maalissa ja Pachal korvasi Korczakin. Hyökkääjistö oli sama, vaikka Rondbjerg kutsuttiin varalta ylös.

Arvosanataulukko
++
+ Martinez, Carrier, Marchessault
+/- Thompson, Pietrangelo, Pachal, McNabb, Theodore, Karlsson, Dorofeyev, Amadio, Eichel, Barbashev, Stone, Stephenson, Cotter, Howden, Kolesar
- Hague
--

1. erä


45 sekunnin kohdalla Kings ryhmittyi ensi kertaa sen 1-3-1 trapiin. Vegasin ykkösparilla oli alla pitkä vaihto, mutta silti 2v1-ylivoiman turvin kärkikarvaajan ohitettuaan Martinezin olisi pitänyt nostaa jalalla paljon lähemmäs punaviivaa eikä lähettää pystysyöttöä seisovin jaloin omalta alueelta takasiniselle, jossa vastassa oli tiivis rykelmä mustapaitaisia miehiä.


4v3-ylivoiman turvin Kingsin alanelikko klaarasi kiekon omille, koska kenenkään heistä ei tarvinnut irrota Martinezia vastaan. Onneksi tämän jälkeen sitten toteuttaminen parani ja Vegasin "vapaa" puolustaja ymmärsi melkein aina kuljettaa paljon lähemmäs Kingsin seuraavaa prässilinjaa jalkapallotermein ilmaistuna ja saada sitä kautta muotoa hajalle, jotteivat hyökkääjät joutuneet yhtä toivottomiin tilanteisiin kuin Cotter-Stephenson kaksikko tässä. Siniviivan murtaminen oli mahdotonta.


Toisella minuutilla Kings dumppasi kahdesti kiekon Pachalin selustaan vähemmän yllättäen. Ensimmäisen tilanteen tämä selvitti, muttei enää toista ja paine jäi Vegasin alueelle. Viivakuti kuitenkin blokattiin ja Marchessault vapautti Eichelin läpiajoon, mutta Talbot nollasi tämän mailansa varrella. Viidennellä minuutilla keskialueen käännöstä Kaliyev laukoi vasemmasta laidasta räväkästi, mutta LT otti ensimmäisen kunnon torjuntansa. Kolme minuuttia myöhemmin 3v3-vastaiskussa Howden mursi siniviivan ja laukoi Theodoren luomasta tilasta kilpeen oikeasta laidasta. Marchessault sijoitti paluukiekon ohi takakulman vasemmalta puolelta. Avauskympillä molempien viisikkopuolustus (1-3-1 ja 1-2-2) toimi pääosin hyvin keskialueella ja seurauksena oli joko stoppeja puolustussinisellä tai pakotuksia siirtokiekkoihin päätyyn. Niissä molempien pakistot olivat ensimmäisinä tai vähintään voittivat sitten kaksinkamppailut kulmissa, joten aika nopeasti molemmat tiimit käänsivät paineen alta taas pelin suunnan, mutta sitten keskialueella toiset ja kolmannet syötöt katkesivat vastustajiin. Vaatimustaso maalipaikan luomiseksi oli korkea, joten sikäli kyseessä oli laadukas jääkiekko-ottelu.

12. minuutilla Kings laukoi siniviivasta ohi maalin ja Carrier haki irtokiekon, jonka hän käänsi heti pystyyn Kolesarille. Tämä kiersi taitavasti keskialueella vastaan ajaneen Englundin ja jätti siniviivan jälkeen kiekon takaisin Carrierille, jonka lämäri jäi matkalle. Martinez kuitenkin sai irtokiekon haltuunsa taustalta ja laukoi sen keskeltä Talbotin syliin. Transitioiden hyödyntäminen oli avainasemassa, kun niinä hetkinä vastustaja oli hetkellisesti organisoimaton. Siksi pidin siitä, että Vegaskin päätti suoraviivaisesti kaikki vastaiskunsa kohti maalia eikä liiemmin yrittänyt poimia toisia aaltoja. 13. minuutilla Kings siirtyi 1-0 johtoon, kun se puhkoi komeasti Vegasin 1-2-2:n. Karlsson puolitti kentän kärkikarvaajana ja ohjasi Royn pelinavauksen oikeaan laitaan, mutta alanelikon ansa oli repalainen. Amadio ja Hague eivät saaneet Laferrierea pysäytetyksi, vaan tämä antoi sinisen päältä pehmeän syötön Haguen selustaan kiihdyttäneelle Duboisille. Dorofeyev oli pari potkua perässä ja Dubois pääsi nousemaan maalille. LT torjui ykköskiekon, mutta kakkoskiekko putosi maalin eteen ja Laferriere siivosi sen säkkiin. Vegasmainen painollisen laidan pistelinjatarjonta Duboisilta johti onnistumiseen ja Laferrieren ahtaan tilan kiekonkäsittely oli vakuuttavaa. Cassidy haastoi vielä turhaan osuman maalivahdin häirintänä ja Vegas joutui alivoimalle.

Kingsin ylivoimalla Kaliyevin one-timer oikeasta laidasta aiheutti maalinedusruuhkan, mutta Byfield suti kakkoskiekon Thompsonin patjaan ja sen jälkeen Vegasin nelikko pääsi väliin. Eichel poimi 2v2-vastaiskussa melkein Karlssonin vasemmalta takatolpalta. Neljä minuuttia ennen taukoa Kings käänsi keskialueelta pelin taas vikkelästi toiseen suuntaan. Laferrieren rystypassi vasemmasta laidasta ohi McNabbin tavoitti painottomalta puolelta Royn, mutta LT pysäytti tämän upeasti, kun Theodore hieman nukkui taustan merkkaamisessa. Minuutti ennen taukoa Stephenson puolestaan ahdisti Gavrikovin harha-avaukseen. Sen seurauksena Martinez laukoi yläkaarelta patjaan. Selostuksen mukaan Vegas oli ennen peliä sarjan toiseksi paras luomaan tilanteita karvaamalla ja tuossa oli yksi osoitus siitä, mutta kuten todettua, muutoin aika hyvin Kingsin alakerta ehti liikuttamaan ykkösellä päätykiekot eteenpäin ja vasta keskialueella Vegas pääsi riistämään pelivälineen takaisin itselleen eikä suinkaan hyökkäysalueella.

2. erä

Toisen erän alkupuolella Pietrangelo käänsi seisovin jaloin heti pelin pystyyn keskialueen uudelleenryhmittymisessä, mutta syöttö katkesi takasinisellä. Kun harjoituskaudella mietin sitä, että onkohan tarkoitus noissa hetkissä tosiaan tällä kaudella kääntää peliä nopeammin pystyyn eikä esim. kiekotella ensin pakki-pakkisyöttöä ja odottaa sentterin kurvaavan lähelle hakemaan kiekko kuten vaikkapa pleijareissa usein tapahtui, ehkä pientä nopeutumista on oikeasti havaittavissa ja Vegas on valmis puskemaan eteenpäin enemmän alivoimaisena.

25. minuutilla Kings meni 2-0 johtoon. Ironista oli se, että nelosketjun ja kolmosparin puolustusalueen puolustuspelaaminen oli minusta aggressiivista, karheaa ja nopeaan riistoon pyrkivää, mutta stoppi jäi vain silti tekemättä tuolla kertaa laitojen lähellä. Grundström pyörähti vapaaksi ja laukoi oikeasta laidasta ensin päin Logania. Anderson tykitti reboundin toiselta puolelta takaisin kohti maalia. LT pudotti laukauksen eteensä ja Lewis suti sen verkkoon Haguen vierestä. Pachal sen sijaan piti miehensä kurissa. Sanoisin, että LT:kin olisi voinut vedon liimata tarkemmin.

26. minuutilla Vegas pääsi 3v1-hyökkäykseen, kun Stephenson otti keskialueella kiekon hyvin mukaansa ja neppasi sen tilanteeseen myöhässä rynnineen puolustajan ohi. Nopeasta poikkarista Stone pudotti vielä toiseen aaltoon Cotterille, joka lakaisi keskikaistalta kuitenkin lumet kiekosta pois, äsh. Minuutin päästä peli oli kuitenkin 2-1. Martinez selvisi hyvin paineen alla ja tuuppasi kiekon ränniin maalin takaa. Barbashev jatkoi sen vauhtiin Amadiolle pistelinjalle. Tämä viistokuljetti yli keskialueen ja laukoi sitten kaukaa päin Talbotia. Dorofeyev haki reboundin kulmasta, kiersi maalin ja laukoi rystyltä päin Talbotia niin ikään. Amadio haisteli paluukiekon suunnan ja pussitti sen takatolpalta Kopitarin edestä. Kingsin parin reboundmaalin vastineeksi oli mukavaa, että vieraatkin onnistuivat samalla tavoin.

Puolivälissä ottelua Laferriere jatkoi sinisen kulmasta kiekon keskialueella ja Hague ajoi vähän myöhässä taklauksensa loppuun. Englund muistutti häntä siitä pudottaen hanskat. Herrat nuhjasivat tasurin ilman kunnon iskuja. Ylivoimalla Talbot liimasi helpohkosti Marchessaultin ja Theodoren vastalämärit kaukaa Stephensonin ja Eichelin pudotussyötöistä. 33. minuutilla Vegas kuitenkin kipusi 2-2:een. Howdenilla oli maila oikeassa paikassa PAPP:ssa ja hän teki syötönkatkon. Carrier raastoi irtokiekon itselleen, voimaluisteli läpi keskialueen ja päätti ylivoimahyökkäyksen tarkkaan laseriin tolpan kautta sisään. Tulihan se kauden avausmaali ja -piste vihdoinkin. Tehopiste oli samalla Carrierin NHL-uran sadas. Tämäkin vastaisku oli vauhdikas ja suoraviivainen, joka päätettiin laukaukseen kohti maalia ennen kuin Kings ehti organisoitua:



Kuusi minuuttia ennen taukoa McNabb-Theodore kaksikko hävisi päätykiekkotilanteen ja Kopitar oli yhtäkkiä nokikkain LT:n kanssa, mutta tämä pysyi mukana sivuttaisliikkeessä erinomaisesti. Minuutti myöhemmin Roy laukoi sinisen kulmasta maalille ja rebound putosi slottiin Laferrierelle, joka laukoi niukasti ohi maalin. Kolmas päästetty ripari- ja kaaosmaali ei kaukana ollut! Pari minuuttia ennen taukoa Theodore kuljetti punaviivalle ja dumppasi kiekon päätyyn mahdollistaen sen, että Barbashev ehti ajoittaa karvauksensa paremmin. Tämä taklasikin Royn täysin p*ska*si päätyyn, mutta riisto jäi tekemättä. Vegas kuitenkin jälleen sitten katkoi keskialueella toiset ja kolmannet syötöt pysäyttäen vastaiskun nopeasti. Minuutti ennen taukoa Amadio rouhi kulmassa Roy selässään, mutta sai poimittua keskustasta tyhjän tilan löytäneen Dorofeyevin, joka laukoi napakasti patjaan ja oli päästä vielä käsiksi omaan reboundiinsa. Jälleen Pavsin kyky tunnistaa tyhjä jää 2-1-2/2-3 rakenteen H3:na b-pisteiden välissä oli priimaa ja Cassidykin mainitsi pelin jälkeen, että tämänhetkinen kolmosketju on hyvä löytämään tiloja hyökkäysalueella. Kopitar oli tuolla kertaa myöhässä peittämässä laukausta.

3. erä

45. minuutilla kolmosketjun päätyralli tuotti ylivoiman, kun Pietrangelo kampattiin kulmassa. Sitä edelsi Dorofeyevin takakarvaus, joka esti purun. Ylivoimalla Stone piti loistavasti viivan kiinni, kun Lewis yritti ehtiä purkamaan kiekon, mutta tämä lakosi jäähän kaksinkamppailussa. Theodore siirsi irtokiekon takaisin syvään Marchessaultille, joka pudotti Stonelle ja kun Lewis oli poissa paikaltaan, Stone sai rauhassa laukoa takayläkulmaan kauden toisen maalinsa. Pieniä ovat marginaalit.

Maalin jälkeen Vegas passivoitui loppueräksi tukkien vain keskustaa omalla alueella. 47. minuutilla Mooren päätypassista Danault laukoi keskustasta LT:n syliin löysän vedon. Kymppi ennen loppua oli edessä neliminuuttinen alivoima, kun Barbashev kirjaimellisesti haavoitti Laferrierea korkealla mailallaan. Ainoa pahempi tilanne oli heti alussa, mutta Fialan rannelaukaus vasemmalta ohi Pietrangelon peiton meni ohi takayläkulman. Muuta merkittävää Kings ei saanut aikaan, kun Vegas paineisti kollektiivina oikea-aikaisesti sarjan seitsemänneksi parhaana AV-poppoona (88%). Mieleen jäi mm. Haguen hyvä stoppi omalla sinisellä ja 2v2-vastaiskussa Eichel roikkui taas ikuisuuden kiekossa oikeassa laidassa ennen syöttöyritystä takatolpalle Karlssonille. Eiköhän vielä jossain kohden tuo passi napsu lapaan kauden aikana alivoimalla.

Päätösvitosella kuteja sateli laidoista pleksiin Vegasin alueella. Panoksena oli seurahistorian paras startti yhdeksään peliin (8-0-1). Voimassa ollut ennätys oli avauskauden 8-1-0, jolloin ainoa tappio tuli Detroitille. Kolme minuuttia ennen loppua Marchessault jatkoi omalta alueelta kiekon loistavasti eteenpäin vauhtiin Eichelille, mutta suora laukaus 2v1-hyökkäyksessä ei längistä uponnut. Marchessaultilla olisi voinut olla useampikin kuin vain yksi syöttöpiste lopputulemana tästä matsista helposti. Kaksi minuuttia ennen loppua Talbot lähti maaliltaan. Vegas purki, mutta Amadio ei laukonut itse punaviivan kulmasta kohti tyhjää maalia, vaan haki poikittaissyöttöä Dorofeyeville. Se meni hieman liian eteen. Pavel kuitenkin luisteli kiekon perään ja pääsi siihen käsiksi vasemmassa laidassa, josta rystylaukaus meni lopulta ohi maalin. Martinez pysäytti kuitenkin seuraavan hyökkäyksen jämäkästi oikeassa laidassa. Kings sai kuitenkin palkinnon ahkerasta laukomisesta minuutti ennen loppua tasoittaen 3-3:een, kun Doughtyn lämäri painui ohi Stonen ja Byfield teki hyppymaskin Thompsonille. Tyhjän maalin missaus maksoi suoran voiton. McNabb oli kyllä ensimmäisenä päätykiekossa ja siirsi sen ränniin laiturin huoleksi, mutta Stephenson ei saanut kamppailtua limppua ulos sillä kertaa.

Jatkoajalla Pietrangelo haastoi röyhkeästi kaksi pelaajaa ja yritti livahtaa vauhtieron turvin näiden välistä läpi, mutta Danault kamppasi hänet. Vegasin nelikko Theodore-Eichel-Stone-Stephenson piti Kopitarin johtaman kolmikon jäällä koko kaksiminuuttisen ajan, mutta tulosta ei tullut. Eichel laukoi alussa suoraan syötöstä maalirautaan ja lopussa Stephensonin paikalle hypännyt Karlsson syötti poikittain Stonelle, mutta Talbot liukui patjoineen etualakulman eteen. Toisessa päässä Kempe punnersi kertaalleen ohi Pietrangelon maalille, mutta LT pysäytti uiton patjallaan. Onneksi Vegasilla oli maalissa rankkarien erikoismies, joten olin luottavainen, että voitto hoituisi vaikeimman kautta ja niin kävikin. Thompson pysyi kaikissa yrityksissä pystyssä ja antoi vastustajan tehdä aloitteen. Mooren alakulmalaukaus oli helppo pysäyttää ja Eichel näytti hänelle, miten kiekko painetaan lujaa alakulmaan. Dubois laukoi räpylän reunaan ja Fiala suoraan sen sisään, joten Theodoren löysä rystynosto välissä ei haitannut. Seurahistorian paras startti yhdeksän pelin otannalla oli tosi asia. Kuten todettua, olipahan kerrassaan laadukas kiekkopeli Los Angelesissa.



Carrier oli aktiivinen läpi matsin ja teki hyviä kiekollisia ratkaisuja. Syötöt napsuivat kovina omien lapoihin ja luistin kulki tutusti. Onnittelut sadannesta NHL-pisteestä. Pidin myös Martinezista, vaikka avausvaihdosta häntä mollasin, mutta sen jälkeen puolustuspelaaminen oli kauden parhaalla tasolla ja hän oli todella jämäkkä sekä tuki myös hyökkäyksiä jonkin verran taustalta päästen vetopaikoille. Marchessaultille menee puolestaan plussa tekopaikkojen järjestämisestä mm. Eichelille ja Stonelle. Hague kuittaa miinuksen siksi, että Vegasin kolmosparin aikana vieraat juuttuivat eniten omalle alueelle. Hague oli myös se, joka 2-0 maalissa hävisi reboundmiekkailun Lewisille ja 1-0 osumassa epäonnistui katkaisemaan puolustussinisellä Laferrieren selustasiirron. Toki Nic oli alivoimalla mies paikallaan Martinezin parina, mutta kokonaisuus oli ohuesti silti miinusmerkkinen. Kolmosketjusta puolestaan Dorofeyev ja Amadio olisivat saaneet plussat, jos 1-0 maalissa he olisivat puolustaneet paremmin. Thompsonillekin harkitsin plussaa, mutta reboundkontrolli ei ollut parasta A-luokkaa, joten jätin sen antamatta.

- kaaostilanteita vastustajat tosiaan onnistuvat luomaan Vegasin maalille paljon paremmin kuin Vegas vastustajan maalille. Ja useinhan noista kaaostilanteista lopputuloksena on maali

- Cassidy taisi käyttää sanoja "puck management", joka siis oli kehnoa eilen. Syötöt eivät menneet siis ihan oikeisiin paikkoihin ja muutenkin kiekkoa ei saatu kulkemaan halutulla tavalla

- Petro laukoo ohi tai päin lähes kaikista paikoista. Vähän vaivaa tämä ongelma kaikkia muitakin Vegasin pakkeja, mutta Petro ehkä pahin, eikä se Theodorellakaan ole kauhean usein, kun se laukaus uppoaa verkkoon

Trendi on laskeva. Ekaksi voitettiin pelejä 4-1, sitten parilla maalilla, sitten yhdellä tai shootoutin tai jatkoajan kautta, ja nyt sitten jo jatkoaikatappio. Jos nyt tiedemiehenä tuohon jonkinlaisen viivan sovittaisi, niin veikkaisin seuraavaksi tappiota varsinaisella peliajalla. Joko pää on liian täynnä menestyksen tuomaa mielihyvää?

Ai, ja niin, Eichelilta odotan edelleen enemmän pisteitä. Harjoitusleirillä hän oli sen verran ylivertainen.
Juu, Kings-pelissä varsinkin tuntui siltä, että kaaostilanteiden voittaminen oli tämän kauden heikointa jossain määrin. Ja olet oikeassa, että "executionin" lisäksi Bruce puhui kiekkovarmuudesta Chicago-pelin jälkeen. Nyt se oli jo paljon parempaa tuon yksittäisen ohipelin jälkeen. Mitä tulee Eicheliin, harjoitusleiri ja -kausi lupasivat tosiaan vielä säkenöivämpää kauden alkua. Yhdeksän pistettä yhdeksään peliin ei ole huonosti ja silläkin tahdilla hän on rikkomassa Karlssonin yhden kauden piste-ennätyksen, mutta edelleen ykkösketju hakee vähän itseään, vaikka tässä pelissä Eichelille varsinkin siunaantui tekopaikkoja. Eiköhän hän hiljalleen verry vielä tehokkaampaan suorittamiseen.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
8/72 Silver Knights vs. Gulls 4-2

Vikman torjui kiekkoja maalissa. Pakkiparit olivat samat kuin viime pelissä. Hyökkäyksessä Morelli oli nostettu Rondbjergin ja Brissonin väliin, kun Demekkin oli pudonnut keskikaistalta sivuun Quinneyn ja Brabenecin tapaan. Swetlikoff sentteröi kolmosta laidoillaan Guay ja D'Amato. Cracknell oli nelosen keskellä Geertsenin ja Primeaun välissä.





Plussat ja miinukset
++
+ Vikman, Swetlikoff, D'Amato, Denisenko, Bischoff, Sedoff, Ahac
+/- Chayka, Hickey, Rondbjerg, Brisson, Morelli, Rempal, Froese, Guay, Geertsen, Cracknell
- Cormier, Primeau
--

- Ghost Pirates -ketju osoittautui toimivaksi, kun Swetlikoff osui toisessakin pelissään. AHL-ura on saanut satumaisen alun. Bischoff liikkui syvyyteen vasemmalta ja Swetlikoff sentterinä vastuullisesti pudotti varmistamaan. Pitkä poikittaissyöttö juuri kapteenilta tavoitti hänet ja laukaus suoraan syötöstä painui ruuhkan läpi ohi Clangin. Viime pelin jälkeen Swetlikoff totesi, että pelasi paljon Guayn kanssa viime kaudella ja eiköhän D'Amatonkin kanssa yhteisiä kokemuksia ole, joten Craigilta oli hyvä idea laittaa heidät yhteen sarjatasoa ylempänäkin. Toki sitten jo kakkoserästä alkaen alkoi ketjuruletti, jossa Swetlikoff siirtyi ykkösen keskelle, Froese kakkoseen ja Morelli kolmoseen
- En tiedä, oliko puolustajia kehotettu aktivoitumaan enemmän hyökkäysalueella & rotatoimaan hyökkääjien kanssa vastustajien hämmentämiseksi, kun vartin kohdalla Sedoff hiipi Ahacin viivatoimituksen perään maalin kulmalle ja haki jatkotilanteessa vanhanaikaista rystyltä. Se melkein pomppi ohi Clangin, mutta edelleen avausmaali jäi odotuttamaan. 35. minuutilla puolestaan Rempalin poikittaissyöttö painottomalle puolelle tavoitti Sedoffin, joka nousi oikealle b-pisteelle tähdäten rauhassa, mutta laukaus osui Clangin patjoihin. Maalipaikoille hakeutumisen lisäksi avaussyötöt olivat tarkkoja, joten palkitsen siksi suomalaisiakin plussalla. Eikä omalla alueella ollut juuri ongelmia Ahacin kanssa. Tämäkin saa siksi plussan alustettuaan ohessa purkukiekollaan Denisenkon läpiajomaalin. Bischoff vuorostaan kakkoserän lopussa nousi röyhkeästi maalille, mutta Clang torjui vaivoin rystylaukauksen
- D'Amaton jalka oli raikas. Kakkoserässä hän mursi siniviivan keskeltä, jarrutti ja poimi toisesta aallosta Sedoffin, joka laukoi päin veskaria. Päätöserässä nousu vasenta laitaa pitkin vauhdikkaasti johti kulmaralliin, mutta Morellin vanhanaikainen kilpistyi patjaan. Jatkotilanteessa D'Amato jätti kiekon Bischoffille, mutta tämän lämärikään ei tietä verkkoon löytänyt. Daniel esiintyi myös kakkosylivoimassa vasemmalla puolella syrjäyttäen Sedoffin tuosta koostumuksesta
- Brissonin hyvä alkusyksy on osin historiaa, kun pitäisi itse olla ketjun pelillinen dynamo. Eipä hänestä siihen ollut ja kiekko poltti lavassa mm. avauserässä ylivoimalla oikeassa siivessä. Päätöserässä toki BB teki voittomaalin, kun hän liikkui maalinedusruuhkaan oman laukauksensa perään ja Clangin oltua jään pinnassa viimeistely läheltä upposi, mutta viime kauden ongelmakohta eli kyvyttömyys pysyä kiekossa kiinni 5v5-pelissä on yhä olemassa, vaikka hän on tehnyt yli puoli pistettä per peli -tahdilla tehoja. Luistelu ei vain ole riittävää, vaikka hän kesällä työsti ensimmäisiä askeleita. Lisäksi minua häiritsee jossain määrin kiekottomana edelleen effortin puute. Puolustusintensiteetti on valovuoden perässä esim. Rondbjergia, jonka mailapuolustaminen oli taas esimerkillistä
- Repaleisellakin rosterilla divisioonan heikoin nippu kaatui, joten se oli positiivinen asia. Hyökkäysalueen hyökkäyspelin virtaavuuden ja rotaatioiden lisäksi viisikkopuolustaminen oli hyvää niin keskialueella kuin omissakin. Todella vähissä vieraiden pidemmät kulmarallit olivat ja jopa HSK:n pelaajien kaksinkamppailupelaaminen riitti tällä kertaa nopeahkojen stoppien tekemiseen laidoissa. Kuukauden saldoksi jäi kuusi voittoa ja kaksi tappiota. 12 pistettä on uusi lokakuinen seuraennätys
- Vikman oli paikata Cormierin 1-2 maaliin johtaneen karsean harhasyötön, kun 4v2-vastaiskun lopuksi hän ryösti uskomattomalla mailatorjunnalla Regendan, mutta Gawdin ei tyhjistä enää erehtynyt maalin kulmalta. Lieköhän Jesper ottanut mallia Hilliltä ja Thompsonilta siitä, miten päästä kohokohtakavalkaadeihin. Cormier puolestaan oli avausmaaliinkin osasyyllinen, kun hänen kohdaltaan Carrick mursi siniviivan ennen heittoaan maalille, joka pomppi sitten Hellesonille, mutta suurempi ongelma oli nelosketjun karvaus, jossa etäisyydet repesivät rajusti. Kakkoserässä puolestaan Cormier sähläsi kiekon alimpana pelaajana Kingille, joka vapautti viereltä Nesterenkon nokikkain Vikmanin kanssa, mutta tämä liimasi rannelaukauksen syliinsä erinomaisesti sillä kertaa. Päätöserän alkupuolella Vikmanilta jäi mieleen Regendan nollaus toistamiseen, kun tämä laukoi poikittaissyötöstä kilpeen oikeasta laidasta. Kerrassaan mainio yläkulmatorjunta, joka piti lukemat tasoissa ennen voittomaalia. Vikmanin tappiosarake on toistaiseksi tahraton, joten Pateralla on oiva kirittäjä, vaikka Saville telakalla onkin



 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
10/82 Vegas vs. Montreal

Hill palasi maaliin ja Korczak kolmospariin Pachalin tilalle. Roy missasi kolmannen pelin putkeen.

Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Cotter, Stephenson
+/- Hill, Martinez, Pietrangelo, Hague, Korczak, Theodore, McNabb, Eichel, Marchessault, Barbashev, Stone, Amadio, Dorofeyev, Kolesar, Howden, Carrier
-
--

Cotter vei Vegasin johtoon ylivoimalla. Laukaus oikeasta siivestä pomppi sisään kimmokkeen kautta. Karlsson ja Barbashev tekivät maskia maalille ja Dorofeyevkin vasemmasta siivestä hakeutui mahdolliseen karakiekkoon. Wiljami sivusi samalla pisintä pisteputkeaan (7) saatuaan syöttöpisteen. Kakkoserässä Hill puolestaan lahjoitti Monahanille alivoimamaalin sudittuaan kiekosta ohi kaukana maalistaan. Monahan ei erehtynyt tyhjistä. Pari minuuttia ennen toista taukoa siirretyn rangaistuksen aikana kuitenkin Vegas palasi edelle. Stephenson sai kiekon vauhtiin keskikaistalle, kuljetti yli siniviivan ja syötti sitten millintarkasti rystyltä vasemmalle takatolpalle hyökänneelle Carrierille, joka tökkäsi kiekon verkkoon. Harris-Kovacecic kaksikko puolusti heikohkosti tuon 2v2-tilanteen. Kyseessä oli muuten vasta Vegasin toinen laukaus kohti maalia toisessa erässä. Päätösvitosella Montreal kipusi väkisin tasoihin Golden Knightsin vaihteeksi passivoiduttua hieman liikaa johtoasemassa. Pelkkä keskustan suojelu omissa ei riittänyt, kun Caufield lähetti pakin paikalta poikittaissyötön ohi Carrierin peiton Harvey-Pinardille, joka hämäsi laukovansa noppavitosen ulkopuolelta vasemmalta puolelta, mutta hän lähettikin Pietrangelon ohi kovan syötön takatolpalle, jonne hiipi päädystä Suzuki ja tämä veivasi kiekon reppuun, kun Martinez ei ennättänyt palata maalin kulmalle ajoissa oltuaan kiinni Habs-pelurissa keskemmällä.

Pens keräsi kausilla 92-93 ja 09-10 hallitsevana mestarina 18 pistettä ensimmäisistä 10 ottelustaan saldoilla 8-0-2 ja 9-1-0. Vegas oli varmistanut ennen jatkoaikaa vähintään tuon ennätyksen sivuamisen ja panoksena oli pääsy yksin piikkipaikalle 19 pisteellä 20 mahdollisesta. Jatkoajan alussa Eichel riisti kiekon omalla sinisellä ja polki karkuun. Suzuki löi näpeille aiheuttaen rankkarin, mutta Eichelin suora laukaus ei uponnut oikeaan alakulmaan kuten viime pilkkukisassa. Sen jälkeen Stone tarjoili Pietrangelolle one-timerin 2v1-hyökkäyksessä, mutta Montembeault venyi akrobaattiseen pelastukseen. Toisessa päässä Hillkin pysäytti pari 2v1-tilannetta Guhlen lauottua hänestä katsottuna vasemmalta ja Monahanin oikealta puolelta.

Rankkarit aloitti kuuma mies Cotter, mutta kiekko karkasi kämmeneltä kulmaan. Suzuki sen sijaan jäädytti Hillin ja kuljetti kiekon rystyltä alakulmaan. Seuraavassa parissa Marchessault tasoitti patenttilaukauksellaan oikeaan alakulmaan. Hitaasta lähestymisestä oli hyötyä. Caufield puolestaan haki längejä tuloksetta. Eichel sai uuden sauman kolmosparissa ja jäädytti liikkeillään Montembeaultin, mutta kämmennosto osui patjan yläreunaan. Onneksi Monahankin laukoi kilpeen. Nelosparissa Theodoren rystylaukaus oli viime rankkarikisaa parempi ja hän sai sen komeasti nousemaan yläriman alle. Newhook puolestaan laukoi kiekon maaliraudoista pihalle, joten Vegas voitti maalein 3-2. Kymmenen ensimmäisen pelin saldo 9-0-1 hallitsevana mestarina on uusi NHL:n ennätys. Joukkue löysi jälleen tavan voittaa, vaikka avauserän jälkeen ote oli lievästi vierailla ja Vegasin kiekollinen toteuttaminen korkeintaan keskinkertaista. Pelin päätyttyä Stonekin puhui medialle siitä, että keskialueen ylityksissä on petrattavaa ja peliä on ehkä vähän yksinkertaistettava. Kymmenen pelatun ottelun jälkeen Vegasilla on jo kahdeksan pisteen kaula Tyynenmeren divisioonassa:



Plussat menevät Karlssonille, Cotterille ja Stephensonille. Wiljami tosiaan edesauttoi avausmaalin syntymistä ja järjesteli alivoimilla tekopaikkoja mm. Kolesarille. Puolen tunnin kohdalla hän vapautti Kolesarin nokikkain Montembeaultin kanssa, mutta tämä aikaili liikaa rystylaukauksensa kanssa. Viisi minuuttia myöhemmin Hague jäähyltä tultuaan syöttö eteenpäin Karlssonille, joka ylitti sinisen, jarrutti oikeassa laidassa ja poimi keskustasta Kolesarin, joka laukoi takapatjaan ja reboundin kilautti tolppaan Barbashev. Päätöserässä Matheson menetti kiekon siniviivassa ja Karlsson nappasi sen, mutta aikaili hieman liikaa syöttönsä kanssa kiekkoa suojatessaan, jolloin Eichel ehti ajautua jo miinuskulmaan eikä saanut sieltä enää taivutettua kiekkoa maaliin.

Cotter maalinsa lisäksi säväytti kakkoserässä, kun hän leikkasi Montrealin löyhän 1-2-2:n keskelle tyhjään tilaan ja Stone poimi hänet. Sitten PC vain yritti röyhkeästi pujotella keskeltä läpi ja hän onnistuikin siinä alistaen kiekonkäsittelyllään Newhookin ja Harrisin. Vain viimeistely ontui, kun Cotter nosti kiekon läheltä yli maalin, joten viikon sisään toinen kohokohtakihaus jäi syntymättä, harmi. Päätöserän alkupuolella vastaiskussa Stone löysi hänet uudelleen keskikaistalta, mutta rannelaukaus meni railakkaasti yli silläkin kertaa. Viime sekunneilla puolestaan Cotter karvasi kiekon Mathesonilta ja syötti viivaan Theodorelle, joka laukoi ranteella hanskaan, joten peli meni jatkoille. 3+3 tehot 10 peliin on oikein mallikas kauden alku Cotterilta kaikkinensa. Stephensonille plussa menee puolestaan eritoten 2-1 maalin esityöstä.

Hill oli neutraali. Vaikka hän otti piikkiinsä yhden maalin, muutoin hän oli mies paikallaan. Yhdeksännellä minuutilla Martinez antoi huonon siirron kulmasta maalin taakse kohti Pietrangeloa. Pearson aavisti sen ja päästyään väliin syötti heti oikealle b-pisteelle, josta Gallagher laukoi vastakiekkoon päin Hillia. Pari minuuttia myöhemmin Newhook leikkasi cottermaisesti Vegasin 1-2-2:n sisään keskialueella, kun vaihto oli osin kesken. Painava laukaus suoraluistelusta pysähtyi Hillin ruhoon. Muutoin Adin pääsi avauserässä helpolla. Alussa Montrealilla oli pari viivakutia ja kaaosta niiden jälkeen, mutta Hill selvitti nuo tilanteet ongelmitta. Golden Knightsin keskialueen viisikkopuolustaminen oli avauserän viimeisen vartin ajan tiivistä. Kakkoserässäkään ei tilanteita ihan hirveästi ollut tasaviisikoin, kun Montreal voitti vedot 10-2. Caufieldin one-timerin sulkeminen syliin vieraiden ylivoimalla jäi parhaiten mieleen. Paketti ei hajonnut sivuttaisliikkeessä.

Päätöserän alussa Anderson ohjasi viivakudin patjaan. Hyvä reaktiotorjunta Adinilta. Hetken päästä Marchessault puolestaan epäonnistui jatkamaan Pietrangelon rännisiirron keskialueella. Howdenilla oli alla pitkä vaihto ja hänkään ei saanut jatkotilannetta katki laidassa, joten keskusta jäi auki ja sinne hakeutui Suzuki laukomaan suoraan syötöstä kohti Hillia tuloksetta. Seuraavalla Montrealin ylivoimalla tasoitus oli jo lähellä, kun Newhook kilautti oikeasta laidasta ranteella ylärimaan ohi McNabbin epätarkan peiton. Lisäksi Slafkovsky löysi kerran slotista Pearsonin. Päätöskympin alivoima oli Vegasilta taas vähän parempi ja hyökkääjien mailahäirintä oli priimaa. Stone työnsi lapansa Caufieldin rannelaukauksen tielle ja Karlsson-Howden kaksikkokin esti tehokkaasti laadukkaat vetopaikat takakolmiolta. Ja jatkoajalla tosiaan Hill oli muuri parissa 2v1-hyökkäyksessä. Plussaa ei voi silti antaa 1-1 maalin takia.

Ykkösketju oli Vegasin paras avauserässä, mutta sitten sekin hiipui, joten arvio on neutraali sillekin. Avausvitosella päätykarvaus tuotti hyvän tekopaikan maalin eteen, mutta Montembeault torjui. Yhdeksännellä minuutilla Eichel sai kiekon pistelinjalle vauhtiin ja keskialueen ylitettyään hän levitti Marchessaultille, jonka poikittaissyöttö löysi taustalta hyökkäystä käynnistämässä olleen Barbashevin. Tämä laukoi vasemmasta laidasta kohti etuyläkulmaa napakasti. Hetki myöhemmin suunnanmuutoksessa Marchy livahti selustaan ja Barbashev poimi hänet pystysyötöllä. Kiekko oli lirua torjunnasta maaliviivan yli, muttei sitten kuitenkaan ihan jaksanut.

Kolmosketjusta Amadio oli pirteä avauserässä, jolloin hän mm. karvasi kiekon Harrisilta ja järjesti Dorofeyeville vapaan vetopaikan keskustaan, mutta tämä paukutti suoraan rintapanssariin. Toinen hyvä suoritus oli vastaiskussa, kun Amadio punnersi väkisin keskeltä läpi cottermaisesti, mutta kiekko vähän karkasi lavasta, kun piti viimeistellä ohi kassarin.

Puolustuksessa Korczak oli pari kertaa pulassa Andersonia vastaan, kun tämä suojasi kiekkoa ja punnersi voimalla maalille, mutta Hill torjui jälkimmäisen yrityksen ja ensimmäisen pelasti Hague ojennetulla mailallaan. Kakkospari oli aika vakaa kahteen suuntaan. Ykköspari puolestaan oli jäällä 2-2 maalin aikana ja pari kertaa oman alueen lähdöissä oli hankaluuksia, muttei kokonaisuus kuitenkaan miinuksen arvoinen ollut.

Mainitaan lopuksi se, että Lindbom on muuten aloittanut SHL-kauden erinomaisesti. Hän on torjunut Färjestadille kaksi 4-1 voittoa torjuntaprosentilla 95,12%. Toivottavasti sama meno jatkuu. Elättelen jo nyt pientä toivetta valinnasta Karjala-turnaukseen, koska en ole lainkaan varma siitä, että hän pelaisi Ilvestä vastaan CHL:ssä lokakuussa, vaan ehkä se peli on kakkosveskari Lagacen heiniä. Maximehan pelasi silloin Vegasin avauskaudella loukkaantumisten myötä jopa 16 runkosarjapeliä, joten on hauska sattuma, että nyt hänen maalivahtikollegansa on Golden Knightsin varaus Lindbom.
Syyskuinen haave on toteutunut, ihanaa. Lindbom valittiin alkukauden näyttöjensä perusteella debytoimaan Ruotsin A-maajoukkueessa Karjala-turnauksessa. Maaotteluviikon torstaina Ruotsi isännöi Växjössä Tsekkiä, joten Tampereella se pelaa vain kahdesti. Lauantain päiväpelissä vastassa on Sveitsi ja sunnuntaiklassikossa tietysti Suomi. Melkein jopa toivoisin, että toinen maalivahti Linus Söderström pelaisi torstaina, jolloin voisi olettaa Lindbomin debytoivan minulle paremmin sopivassa Sveitsi-pelissä.



Ohessa on myös linkki pidempään pätkään mestaruussormuksen valmistuksesta:


 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös