Teet tässä ihan itse päätelmän, että henkilön eettisistä valinnoista johtuva ruokavalio tekee hänestä "paremman ihmisen".Eli normaalisti elävä on jotenkin huonompaa kuin tuollainen hipsteröinti...
Armeijassa "erikoisruokavalioita" tarjottiin kymmenisen vuotta sitten joka kuudennelle varusmiehelle. Veikkaan, että nykyään useammalle. Siinä on mukana monenlaista syytä, joista ettisiä ovat mm. uskonnolliset ja muut maailmankatsomukselliset syyt.
Nykyisessä maailmallistuneessa yhteiskunnassa voi olla vaikea ymmärtää miksi joku haluaa antaa näkemystensä vaikuttaa ruokavalioonsa, mutta näitäkin ihmisiä siis edelleen on, joilla vaikkapa etiikka tai usko menee helppouden tai makumieltymysten edelle. On jännittävää, kuinka tällainen, usein pohdittu ja itselle vahvasti perusteltu valinta ahdistaa ympärillä eleleviä.
Se, että armeijassa välillä tarjotaan paskaa kasvisruokaa, ei mielestäni suoraan johdu tuosta kasvis- etuliitteestä. Muistelen, että huonoa liharuokaakin on tarjottu. Tavoite tulee olla kansanterveyttä edistävää ja maistuvaa ruokaa, eikä yhdistelmä ole mahdoton. Edellä jo ansiokkaasti kerrottiinkin kasvispohjaisen ruokailun olevan suomalaista perinteistä arkea.
Sanoilla on taipumus heijastaa ympärillä olevaa todellisuutta. Kieli elää - kuten ruokavaliotkin. Majoneesi on ollut kanamunapohjainen kastike, mutta jo vuosikymmenen (?) tarjolla on ollut samalta näyttävää, maistuvaa ja samoin käytettävää kastiketta, jonka valmistuksessa ei ole käytetty kananmunaa. Yhteisten piirteiden vuoksi on kielelle luontaista kutsua sitä majoneesiksi. Ei niissä voileivissäkään taida voita kovin usein olla, ja olen syönyt myös luumuista tehtyä ketsuppia. Vaikka ketsuppi perinteisesti onkin tomaattikastike.
Olen törmännyt hankaliin ja saarnaaviin - suorastaan tuomitseviin - vegaaneihin. Todella rasittavia. Mutta huomattavasti useammin kylläkin samoja piirteitä on tullut vastaan sekasyöjissä. Että olisiko ihan tietty prosentti ihmisistä yleensä, joka on luonteeltaan haastavia, ihan ruokavaliosta riippumatta?