Vauhtisokeutta taloudessa?

[Carlos]

Tuossa paremman puoliskoni kanssa on hämmästelty jo pidemmän aikaa yhä kiihtyvää vauhtia ja vauhtisokeutta suomalaisen matti meikäläisen taloudessa. Kansa ottaa lainaa ihan hurmiossa, miljoonatalot ja autot lainalla ja sitten vielä kulutusluottoa päälle, huhheijaa kun on kivaa. Helppoa se on, maksuaikaa vaan 45 vuotta niin kyllähän sen kestää, pikkurahoja. Näyttää nykyään että jo ihan nuoretkin perheet ottavat reteesti lainaa 200-500k€, pantataan mummon vanhat sukkahousutkin ja luotetaan huomiseen. Pankeista saa, jos takuut on vähissä niin sitten vaan isommalla korolla ja taas onnistuu. Lainan saanti on niin helppoa että asuntojenkin hinnat nousevat älyttömyyksiin, koska kaikilla on "varaa" maksaa mummonmökistä 300 000€.

Tuli vaan mieleen että eikö kellään herää mitään muistoja menneisyydestä? Tilanne oli ihan sama 80-luvun lopulla, pankit syöttivät lainoja ihmisille vaikka väkisin, ja loppu tiedetäänkin. Nykymeno ei vaan kertakaikkiaan voi jatkua enää pitkään, jossain vaiheessa tämä vauhtisokeus ja kupla puhkeaa, sitten on tuhannet ja taas tuhannet ihmiset korviaan myöten niissä miljoonaveloissaan. Taas. Ja pankit saa valtiontukia. Ja ne veronmaksajat jotka eivät vinguttaneet moottoriaan punaisella maksavat lopulta koko roskan.

Huolettaako ketään muuta nykymeno? Olenko vain nynny kun en ymmärrä että koko kansa voi elää umpiveloissa ilman huolen häivää? Jossain rajan on tultava vastaan, vai onko? Osaisiko joku fiksu tehdä laskelmia siitä kuinka paljon velkaa per asukas maassa voi olla, ilman että tulee megapudotus?

Nimim. hämmästynyt

 

[Timbit]

Siitä on nyt reilut pari vuotta, kun otin itse asuntolainan, joten tilanne saattaa hyvinkin olla muuttunut sen hetkisestä tilanteesta. Silloin nimittäin ei ollut silmilläni havaittavia merkkejä siitä, että ylisuurta lainaa olisi tarjottu tai edes ollut asiasta puhetta. Päinvastoin, käytiin aika tarkkaan läpi tuloni sekä muut lainat ja mahdolliset rasitteet sekä laskettiin, minkäsuuruinen laina on järkevä ottaa.

Harmi, että otin lainan jo silloin. 300 000€ en tarvitsisi, mutta 150 000€ kyllä kelpaisi varsinkin, jos jotkut muut sen sitten maksavat pois.

 

[The Original Jags]

Meikä selvitti opiskelut läpi ilman lainaa ja nyt työelämässä omaisuutta on karttunut ihan mukavasti mm. osakerahastoihin sijoittamisen ansiosta. Venäjälle muuten kannattaa sijoittaa nyt. Eräässä Venäjä-rahastossa tuottoprosentti viime vuonna oli peräti 45%.

Tulevaisuudessa olisi toiveena ostaa maata tai kiinteistöjä, koska niiden arvo säilyy riippumatta talouden kulloisestakin suhdanteesta. Jotakin "kiinteää" omaisuutta olisi hyvä muutenkin olla, ettei kaikki olisi vain lukuja (tai bittejä) tietokoneen muistissa.

Maanomistus kiinnostaa siksikin, että se antaa jonkinlaisen "suojan" yhteiskunnan olojen vaihteluita vastaan. Jos syystä tai toisesta tulee romahdus, jonka takia mm. menetän työpaikkani ja asuntoni, ja jonka vuoksi rahan arvo romahtaa, on minulla ainakin maata.

Säästäväisyys ja kohtuullisuus ovat aina hyveitä.

 

[SergeiK]

Suomen velkaantumisaste on 77,7 prosenttia, kun se oli vuonna 2000 63,9
prosenttia. 80-luvun hulluina vuosina velkaantumisaste oli vieläkin (vuosi 1989 83,9 %). Tämä saattaa kuulostaa paljolta, mutta esimerkiksi muissa Pohjoismaissa velkaantumisaste on noin 120-130 prosenttia. Saksassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa se on noin 110 prosentin luokkaa.Pienin velkaantumisaste on yllättäen italialaisilla (40%).

Suomalaisilla on itseasiassa aika pieni osa veloista (suhteutettuna BKT:hen)
asuntoluottoja. Vain italialaisilla on tuo prosentti vähemmän. Tämä johtuu siitä, että suomalaisten asuntolainat ovat olleet perinteisesti lyhyempiä kuin
Euroopassa ylipäänsään. Tosin viime vuosina suomalaiset ovat alkaneet aika
rajustikin ottaa näitä puolenvuosisadan lainoja.

Tämän pienen tilastollisen masturbaation jälkeen vastaus Carloksen kysymykseen: kyllä, minusta on aika hurjaa kun jengi ottaa 60 vuoden asuntolainoja mitoittaen maksukykynsä sen mukaan että korkotaso on melkein
sama aina ja mikään onnettomuus (työttömyys, tapaturma yms) kohtaisi. Vaikka muualla riskejä otetaankin meitä enemmän, niin se ei poista niitä kauhuskenaarioita joita ylivelkaantuminen luo. On tosiaan, että pian taas parutaan "ilman omaa syytänsä velkaantuneista takaajista" ynnä muista.

 

[Pantse67]

Olen tässä jo muutaman vuoden ajan taivastellut esim. asuntojen
hintoja. Pääkaupunkiseudullakin löytyy käymättömiä korpimaita vaikka
kuinka paljon ja silti tonttimaa maksaa maltaita.

Asuntojen hintojen kupla johtuu alhaisista koroista. Koska perheellä on
x-markkaa käytettävänä asuntolainan maksuun, joustavat asuntojen
hinnat ylöspäin. Jos (ja kun) korot nousevat, joustavat hinnat taas
alaspäin. Silloin voi tuntua aika turhauttavalta maksaa pelkkää korkoa
asunnosta, jonka arvo on tullut alaspäin esimerkiksi 30 - 40 %.

edit: typo

 

[Rosoh]

Siitä on nyt reilut pari vuotta, kun otin itse asuntolainan, joten tilanne saattaa hyvinkin olla muuttunut sen hetkisestä tilanteesta. Silloin nimittäin ei ollut silmilläni havaittavia merkkejä siitä, että ylisuurta lainaa olisi tarjottu tai edes ollut asiasta puhetta. Päinvastoin, käytiin aika tarkkaan läpi tuloni sekä muut lainat ja mahdolliset rasitteet sekä laskettiin, minkäsuuruinen laina on järkevä ottaa.
QUOTE]


Samanlaiset havainnot. Mm. Nordeassa olo oli kuin tuomioistuimessa kuultavana vaikka molemmat olimme jo silloin töissä käyviä ihmisiä.
Vastaukset olivat tyyliin "Oletteko nyt harkinneet ihan tarkkaan" "Taidatte haukata liian ison palan" vaikka kyse aika normaalista Pk-seudun ensiasunnon (kerrostalo) ostosta.

sitten kun olimme maksaneet lainaa n.1.5 vuotta ja teimme pari kilpailutusta marginaalista, niin pelkällä puhelinsoitolla sai huomattavan alennuksen.
En ihan jaksa uskoa että 18 maksuerän maksaminen olisi muuttanut tilannetta niin paljoa, varsinkin kun aluksi lyhennys oli 50/50.

 

[roni3]

Ihan samaa olen miettinyt. Lähinnä ajatus on vaivannut sitä kautta, että kun ostin talon (markka-aikana) ja nyt sitten arvioitutin sen. Hirvittää oikein. Onhan totta myös se, että olen laittanut taloon kiinni rahaa remonttien muodossa, mutta 4-vuotta ja kaksinkertainen hinta. Eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan joka maksaa.
Pitäiskö mennä vuokralle vähäksi aikaa... Vois olla viisain teko minun suurten tekojen historiassa. Tuohet kassiin ja karkuun!!
Jos ei olisi tullut aikoinaan ostettua taloa, niin en ainakaan nyt uskaltaisi. Hirvittää nämä hinnat.
Muistelen tuota -80 lukua ja silloin oli arvotalo ja miljoonatalo synonyymeja. Nyt saa pienestä rivaripalasta maksaa helposti 200k eli 1,2 mmk.
En muista ainakaan aikaa, jolloin pankit olisi pudottanut oma marginaaliaan näin alas, kuin on. Eli kilpailu asiakkaista on kovaa. Samalla lailla mentiin kasari aikoina. Juostiin kilpaa pankkeihin ja otettiin aina enemmän, kuin naapuri.

 

[Milhouse Nixon]

On sairasta ottaa kulutusluotto lomamatkaa varten. Lainaa tulee ottaa investointeja varten eikä hauskanpidon takia.

TOJ:lla täysin oikea asenne. Meidän perhe on sijoittanut metsään ja kiinteistöihin. Keskiluokkaa edustetaan, mutta järkevällä käyttäytymisellä voi saada ihmeitä aikaan.

Tässä vaan tulee mieleen kokoomuslaisten intoilut noin viisi vuotta sitten, kun täysin pokkana hehkutettiin, kuinka Sonera yms. muut kuplat ovat Suomen tulevaisuus ja metsät ei oo mittään. Hehheh, kuka viimeksi nauraa...

 

[Carlos]

Siitä on nyt reilut pari vuotta, kun otin itse asuntolainan, joten tilanne saattaa hyvinkin olla muuttunut sen hetkisestä tilanteesta. Silloin nimittäin ei ollut silmilläni havaittavia merkkejä siitä, että ylisuurta lainaa olisi tarjottu tai edes ollut asiasta puhetta. Päinvastoin, käytiin aika tarkkaan läpi tuloni sekä muut lainat ja mahdolliset rasitteet sekä laskettiin, minkäsuuruinen laina on järkevä ottaa.

Ilmeisesti tilanne on muuttunut siitä, sillä eukkoni kanssa teimme juuri hiljattain pienen pankkikierroksen, lähinnä mielenkiinnosta millä ehdoilla pääsisi kiinni "unelmataloon". Varsinkin eräässä pankissa (en kerro nimeä, mutta alkaa S:llä, loppuu o:hon, välissä on p, m, ja a) oikein meinattiin kirjaimellisesti väkisin työntää 280 000€ laina. Vakuudet eivät ihan riittäneet, niin sitten kyseltiin niitä vauraita sukulaisia/tuttavia. No sitten kyseltiin niitä vähemmän vauraita, jotka lähtisivät nimitakaukseen. Sitten kun mikään muu ei auttanut, niin ehdotettiin kymmenien tuhansien kulutusluottoa loppuosalle! Vaikka sanottiin moneen kertaan että "kiitos ei, säästellään ja palataan asiaan" niin oikein väkisin yrittivät saada nimen paperiin. "Kyllä näin tehdään nykyään paljon, itsekin perheeni kanssa blaablaablaa". "Eihän teillä ole edes muita lainoja, joten kyllähän..." Missään välissä ei edes neuvoteltu siitä miten paljon meillä pitäisi jäädä elämiseen ym. Sorry nyt vaan, mutta melkein 1000€ kuussa pelkkiä korkoja ei houkutellut. Ei millään.

Eli tuolta pohjalta ainakin sain sen käsityksen että melkein kuka tahansa tampio voi saada lainaa melkeinpä niin paljon kuin haluaa, ilman liikoja kysymyksiä.

 

[Viljuri]

Carlos kirjoitti:

Tuli vaan mieleen että eikö kellään herää mitään muistoja menneisyydestä? Tilanne oli ihan sama 80-luvun lopulla, pankit syöttivät lainoja ihmisille vaikka väkisin, ja loppu tiedetäänkin. Nykymeno ei vaan kertakaikkiaan voi jatkua enää pitkään, jossain vaiheessa tämä vauhtisokeus ja kupla puhkeaa, sitten on tuhannet ja taas tuhannet ihmiset korviaan myöten niissä miljoonaveloissaan. Taas. Ja pankit saa valtiontukia. Ja ne veronmaksajat jotka eivät vinguttaneet moottoriaan punaisella maksavat lopulta koko roskan.

Tilanne on kuitenkin euron ja valuuttaunionin myötä muuttunut.

Nimellinen korkotaso ei enää koskaan kivunne samalle tasolle, kuin miksi se ajautui markan ulkoisen arvon puolustamistalkoiden johdosta laman alkumetreillä. Valuutta(kori)lainoja ei enää normaalitilanteissa (pk-yrittäjät) tarvita samalla tavalla kuin tuolloin, ja siten valuuttakurssien muutokset eivät ole yhtä kivuliaita samalla tavalla kuin ne tuolloin Suomen osalta olivat (markan kellutus, nimimerkillä: "kokemusta on").

Perseelleen tämäkin systeemi voi jossain olosuhteissa mennä, mutta silloin se johtuu ranskalaisista ja saksalaisista, ei niinkään suomalaisista. Merkitystä on myös sillä, että maailmanlaajuisesti inflaatiopaineita (siis itse asiassa talouskasvua) syö öljyn hintatason oletettava kroonistuminen nykyiselle ylikorkealle tasolle.

Se, että jotkin Suomessa toimivat pankit ovat leikanneet korkomarginaalinsa kannattavuuden alapuolelle eräissä luottomuodoissa ei toki tarkoita sitä, että toiminta ei muutoin nykyisissä olosuhteissa olisi niille kannattavaa. Toiset asiakkaat maksavat vastaavasti enemmän, kuten pelin henkeen kuuluu.

Samanlainen koko Suomen valtion rahoituspohjan ja pankkijärjestelmän romahtaminen, kun mikä uhkasi 90-luvun alkupuolella, ei liene enää reaalinen uhka. Näin vaikka luottotappioita syntyisikin tulevaisuudessa nykyistä enemmän, esimerkiksi korkotason nousun myötä.

Todettakoon vielä loppukevennykseksi, että liiaan suuresta säästämisasteestakin on vain harmia (kuten Saksassa). Yli varojensa ei kuitenkaan tulisi elää (kuten Yhdysvalloissa).

 

[Vipu]

Venäjälle muuten kannattaa sijoittaa nyt. Eräässä Venäjä-rahastossa tuottoprosentti viime vuonna oli peräti 45%.

Talous on porskuttanut ylämäkeen jo monta vuotta, joten löytyy monia rahastoja, jotka ovat tuottaneet enemmän kuin tuon 45 % viimeisen vuoden aikana sekä vuonna 2004. Venäjälle kannattaa sijoittaa osa varallisuudesta, mutta ei missään nimessä kaikkea. Itse näkisin esimerkiksi Intiaan sijoittavat rahastot tällä hetkellä potentiaalisempana sijoituskohteena.

Tulevaisuudessa olisi toiveena ostaa maata tai kiinteistöjä, koska niiden arvo säilyy riippumatta talouden kulloisestakin suhdanteesta. Jotakin "kiinteää" omaisuutta olisi hyvä muutenkin olla, ettei kaikki olisi vain lukuja (tai bittejä) tietokoneen muistissa.

Onko näin? Eikö hinta määritäkään omaisuuden arvoa? Kiinteistöjä pidetään salkussa aivan muusta syystä kuin siitä, että ne ovat materiaa eivätkä bittejä.

Maanomistus kiinnostaa siksikin, että se antaa jonkinlaisen "suojan" yhteiskunnan olojen vaihteluita vastaan. Jos syystä tai toisesta tulee romahdus, jonka takia mm. menetän työpaikkani ja asuntoni, ja jonka vuoksi rahan arvo romahtaa, on minulla ainakin maata. .

Jos yhteiskunnassa tulee mainitsemasi romahdus, niin sehän ei vaikuta millään maan arvoon, joka on ilmeisesti sinun mielestäsi vakio?

Säästäväisyys ja kohtuullisuus ovat aina hyveitä.

Väärin taas. Japani on hyvä esimerkki siitä, miten käy jos kaikki säästävät ja kukaan ei kuluta.

 

[Vipu]

Eli tuolta pohjalta ainakin sain sen käsityksen että melkein kuka tahansa tampio voi saada lainaa melkeinpä niin paljon kuin haluaa, ilman liikoja kysymyksiä.

Ainakin oman työpaikkani osalta voin sanoa, että ilman kunnon vakuuksia (ei saa olla vakuusvajetta) on hyvin vaikea saada asuntolainaa, ellei sitten maksukyky ole poikkeuksellisen hyvää luokkaa. Tuo mainitsemasi 280 000 laina on kyllä todella iso ja sitä ei todellakaan normaali pulliainen saa meidän puljusta. Vakuudettomat kulutusluotot ovat sitten asia erikseen, mutta niissäkin vaaditaan tottakai jonkinlaista maksukykyä.

Asuntoluotoista pankeille aiheutuvat luottotappiot ovat muuten hyvin vähäisiä. Suurimmat tappiot aiheutuvat ja aiheutuivat 90-luvun laman aikaan yritysluotoista, jotka taas sitten johtuivat hyvin pitkälti valuuttasidonnaisista luotoista. Asuntoluotoissa ei ole siis kovinkaan suurta riskiä pankeille ja siksi niitä voidaan myydä hyvinkin alhaisella marginaalilla. Laina kuitenkin sitouttaa pankin asiakkaaksi hyvin pitkäksi aikaa ja todelliset katteet pankki repiikin sitten muista tuotteista, varsinkin sijoitustuotteista ja vakuutuksista.

BTW, Viljuri kirjoittaa asiaa tuossa ylempänä.

 

[Rosoh]

Itse näkisin esimerkiksi Intiaan sijoittavat rahastot tällä hetkellä potentiaalisempana sijoituskohteena.

Tämän allekirjoitan omakohtaisen kokemuksen turvin.
Esim erään nykyisen pankin (ex-maajussien O:lla alkava) Intia-rahasto on ollut HOT pidemmän aikaan. Ei nyt ehkä ihan 45% mutta hyvin menee.

 

[Pantse67]

Ketjun alussa puhuttiin ylipitkistä asuntolainoista. Ne jotka ylistävät
Euroopan Unionin ihanuutta ja pitkäaikaista matalaa korkotasoa
ovat kyllä hyvin omaksuneet Unioniin liitetyn hypetyksen.

60 vuotta pitkä asuntolaina? Mitä oli 60 vuotta sitten?
II maailmansota oli juuri päättynyt. Sen jälkeen on koettu
esimerkiksi öljykriisi 70-luvulla ja neuvostoliiton romahdus
80-luvulla. 60 vuotta on pitkä aika. 60 vuoden (tai edes
20 vuoden) kuluttua Euroopan Unionia ei ole enää olemassakaan.

Kuinkas suu sitten pannaan?

 

[teemu_s]

Ainakin oman työpaikkani osalta voin sanoa, että ilman kunnon vakuuksia (ei saa olla vakuusvajetta) on hyvin vaikea saada asuntolainaa, ellei sitten maksukyky ole poikkeuksellisen hyvää luokkaa. Tuo mainitsemasi 280 000 laina on kyllä todella iso ja sitä ei todellakaan normaali pulliainen saa meidän puljusta. Vakuudettomat kulutusluotot ovat sitten asia erikseen, mutta niissäkin vaaditaan tottakai jonkinlaista maksukykyä.

Asuntoluotoista pankeille aiheutuvat luottotappiot ovat muuten hyvin vähäisiä. Suurimmat tappiot aiheutuvat ja aiheutuivat 90-luvun laman aikaan yritysluotoista, jotka taas sitten johtuivat hyvin pitkälti valuuttasidonnaisista luotoista. Asuntoluotoissa ei ole siis kovinkaan suurta riskiä pankeille ja siksi niitä voidaan myydä hyvinkin alhaisella marginaalilla. Laina kuitenkin sitouttaa pankin asiakkaaksi hyvin pitkäksi aikaa ja todelliset katteet pankki repiikin sitten muista tuotteista, varsinkin sijoitustuotteista ja vakuutuksista.

BTW, Viljuri kirjoittaa asiaa tuossa ylempänä.

Olen hiukan päässyt nykyisessä työssäni seuraamaan sivusta myös pankin toimintaa ja lainanantoa. Pienin marginaali, josta olen tänä kesänä kuullut on ollut 0,3%. Eli kilpailu on hyvin, hyvin tiukkaa! Ja tämä marginaali oli siis tästä finanssitavaratalosta, jossa työskentelen. Liekö kilpailijoilla vielä alhaisempaa? Luotoissa kovimmat tulokset tehdään sitten erilaisilla käsittelykuluilla sekä pankin myymillä takaisinmaksuturvilla.

Miksi sitten ottaa lainaan pitkä maksuaika? Kuluttajilla lienee tässä ideana se, että otetaan laina ja sen alkupäähän hiukan löysempi maksuaikataulu noin kymmenen vuoden ajaksi. Tänä aikana mm. perhe ja lapset ovat kasvaneet, ura on saanut toivon mukaan kehitystä ja palkkakin noussut. Sen jälkeen lainasta onkin melkoinen siivu lyhennetty pois ja voikin maksaa ehkä entistä hiukan tiukemmalla ohjelmalla lainaa pois. Kannattaa muistaa myös tarve esimerkiksi eläkesäästämiseen. Jo tällä hetkellä työeläkkeen käteenjäävä osa on alle 50% viimeisistä palkka-ansioista, joten täydennystä tarvitaan jotain kautta. Tässä vapaaehtoinen eläkevakuutus tai muu säästöratkaisu on onnen omiaan. Kuten tuossa jo mainitsin eläkkeen ja palkan suhteesta tulevaisuudessa, elinkustannukset (vuokrat, polttoaineen hinta, yleinen elämiseen käytettävä rahamäärä, jonka on TOTTUNUT kuluttamaan!) tuskin laskevat samassa suhteessa.

Säästämisessä kuumimpia kohteita ovat parin viime vuoden aikana olleet ns. kehittyvien markkinoiden rahastot. Toisaalta sijoituksiaan on hyvä turvata myös sijoittamalla korkorahastoihin ja erilaisiin yleistä hyvinvointia tuottaviin yhtiöihin, joiden kasvunäkymät ovat vakaat pitkällä aikajänteellä.

Onko jatkoaikalaisilla kokemusta eläke- tai vakuutussäästämisestä? Rahasta kun puhutaan niin nämähän liittyvät yhtä lailla asiaan kuin asuntolainatkin.

 

[Vipu]

Ketjun alussa puhuttiin ylipitkistä asuntolainoista. Ne jotka ylistävät
Euroopan Unionin ihanuutta ja pitkäaikaista matalaa korkotasoa
ovat kyllä hyvin omaksuneet Unioniin liitetyn hypetyksen.

60 vuotta pitkä asuntolaina? Mitä oli 60 vuotta sitten?
II maailmansota oli juuri päättynyt. Sen jälkeen on koettu
esimerkiksi öljykriisi 70-luvulla ja neuvostoliiton romahdus
80-luvulla. 60 vuotta on pitkä aika. 60 vuoden (tai edes
20 vuoden) kuluttua Euroopan Unionia ei ole enää olemassakaan.

60 vuoden asuntolaina on käsittääkseni mahdollista saada tällä hetkellä ainoastaan Handelsbankenista. Muilla pankeilla on 25-30 vuotta ollut normaali takaisinmaksuaika. Ruotsissa taas nämä pitkät asuntolainat ovat olleet käytössä jo pidemmän aikaa.

Hyvin pitkässä laina-ajassa on lähinnä se pointti, että käytettävissä olevat tulot ovat suuremmat, koska lainan kk-erä on pienempi. Yleensä asuntoa ei ole edes tarkoitus maksaa kokonaan pois, vaan on ihan normaalia, että perikunnalle jää asunto, josta on hieman velkaa jäljellä. Monet arvostavat sitä, että kuukaudessa on enemmän rahaa käytettävissä lainan pienempien kk-lyhennysten ansiosta.

 

[The Original Jags]

Talous on porskuttanut ylämäkeen jo monta vuotta, joten löytyy monia rahastoja, jotka ovat tuottaneet enemmän kuin tuon 45 % viimeisen vuoden aikana sekä vuonna 2004. Venäjälle kannattaa sijoittaa osa varallisuudesta, mutta ei missään nimessä kaikkea. Itse näkisin esimerkiksi Intiaan sijoittavat rahastot tällä hetkellä potentiaalisempana sijoituskohteena.

Minulla on myös muita syitä sijoittaa Venäjälle kuin pelkkä taloudellisen voiton odotus. Haluan omalta osaltani tukea Venäjän talouskasvua, ja tämä on eräs syistä miksi sinne haluan sijoittaa. Olen myös tuohon tuottoprosenttiin todella tyytyväinen, sillä saanhan sinne sijoittamani rahat takaisin lähes 1.5 -kertaisena.

Jos yhteiskunnassa tulee mainitsemasi romahdus, niin sehän ei vaikuta millään maan arvoon, joka on ilmeisesti sinun mielestäsi vakio?

Niin, tarkoitin sitä, että mikäli nykyinen pitkälti öljyn varassa oleva tietoyhteiskunta jostakin syystä romahtaa, nousee maan arvo selvästi, koska joudutaan palaamaan takaisin alkeellisempaan elämäntapaan. Silloin se, joka omistaa esim. metsää tai viljelyskelpoista maata, on vahvoilla. Tietysti tällainen ajattelu voi olla kaukaa haettua, koska mitään tuollaista romahdusta ei juuri nyt ole näkyvillä, mutta siitä huolimatta en katso häviäväni mitään, jos sijoitan maanomistukseen.

Väärin taas. Japani on hyvä esimerkki siitä, miten käy jos kaikki säästävät ja kukaan ei kuluta.

Luotan siihen että muut kuluttavat minun edestäni. Minä tyydyn sijoittamaan ja keräämään pääomaa itselleni.

 

[Tobias]

Tulevaisuudessa olisi toiveena ostaa maata tai kiinteistöjä, koska niiden arvo säilyy riippumatta talouden kulloisestakin suhdanteesta. Jotakin "kiinteää" omaisuutta olisi hyvä muutenkin olla, ettei kaikki olisi vain lukuja (tai bittejä) tietokoneen muistissa.

Maanomistus kiinnostaa siksikin, että se antaa jonkinlaisen "suojan" yhteiskunnan olojen vaihteluita vastaan. Jos syystä tai toisesta tulee romahdus, jonka takia mm. menetän työpaikkani ja asuntoni, ja jonka vuoksi rahan arvo romahtaa, on minulla ainakin maata.

Maan ja kiinteistön arvo ei säily riippumatta talouden suhdanteista. Etenkin kiinteistöissä voi esiintyä aivan uskomattomia kuplia jotka puhjetessaan (markkinakorkojen nousu tai valuutan arvon heikkeneminen tavallisimpina syinä) laskevat arvoa rajusti.

Rahakonetta ei ole olemassa. Jokainen sijoitus on riskillinen. Muutoin olisimme halutessamme joka jannu varakkaita.

Ainoa ilmainen lounas missä tahansa tuottohakuisessa sijoittamisessa on hajauttaminen. Tuotto-odotusta et voi kohottaa riskiä lisäämättä mutta volatiliteettiä saat pienennettyä selvästi hajauttamalla portfoliota. Sopiva salkku hajautettuna toimialoittain, maittain, omaisuuslajeittain ja ajassa kannattaa aina.

En ymmärrä, miksei Suomalaiset säästä enempää. Lottoa (miinussummapeli) kyllä pelataan innolla vaikka häviämisen todennäköisyys on valtava kun taas osakesäästämistä (plussummapeliä) katsotaan jossain määrin kieroon, vaikka voittamisen todennäköisyys on suurempaa kuin häviämisen.
Ei siinä mitään, kukin tavallaan.

 

[Cosmo]

Kannattaa muistaa myös tarve esimerkiksi eläkesäästämiseen. Jo tällä hetkellä työeläkkeen käteenjäävä osa on alle 50% viimeisistä palkka-ansioista, joten täydennystä tarvitaan jotain kautta.

Nimenomaan. Ennen kaikkea nyt kun on opiskellut aikansa ja kun vihdoin tienaa ja saa tehdä mitä haluaa, niin kannattaa köyhäillä elämästä ne ensimmäiset 60 vuotta, jotta voi sitten 92-vuotiaana reissata huoletta Apu-matkoilla ikinuoren Markku Veijalaisen kanssa vaikka Rhodokselle. Niistä on kolmekybäsenä kiva jo haaveilla. Vaikka tottahan se on, kun mummut ET-lehdessä tilittää, kuinka nyt on elämän paras aika menossa ja on hienoa herätä joka aamu viideltä kolistelemaan astioita keittiöön ihan omaksi iloksi.

Yhtä lailla jos on pöllöä ottaa 60 vuoden asuntolainoja, on "elää nyt puolivaloilla" (sori ällöttävä klisee) sen takia, että sitten joskus tililtä löytyisi inflaation syömiä pennosia, kun samalla makaa HYLA-myrkytyksessä jossain 70-luvulla syntyneille tarkoitetussa jatkojalostamossa. Tästä hetkestä siihen kun esim. minä pääsen eläkkeelle, on about yhtä pitkä aika, kuin tästä hetkestä siihen kun Helsingissä nähtiin ensimmäinen neekeri (tämä siis sen aikaista uutisointia lainaten ja tulevaisuuden eläköitymisikiä ennustellen). Että pitkä on aika, kuten on jo aiemminkin vertailtu.

Yllä oleva oli tietysti väritettyä leukaa. Säästäminen on toki ihan ok, mutta itse suosin sitä lähinnä hieman lyhyemmällä tähtäimellä (ja kulutan pitkällä tähtäimellä..?), enkä todellakaan lämpene ajatukselle makuuttaa rahoja jossain höpöhöpöeläketileillä, kun niillä pääsisi nyt juuri vaikka minne. Kai satasella pitää nyt (tai vaikka vuodenkin päästä) hauskempaa kuin kahdella satasella ysikakkosena Markun kanssa.

Vedetään siis NYT, eikä huomenna. Ja jos on 60 vuoden asuntolaina, niin kai sitä jo jollain peruspäivärahoillakin lyhentelee (pitää vaan olla pidempään työttömänä). Ei kai se nyt vuokra-asumisesta enää paljoa eroa. Ja kersoille heti ensiaskelten tienoilla draiveri käteen tukemaan, niin ne pitää huolen sitten vanhemmistaan (lätkäammattilaiset ei tienaa tuoreen palkkakaton myötä enää mitään, joten ne voi unohtaa. Tosin aikahan on pitkä..)

30-kriisi K/E? :)

(c) Cosmon taloususteesit opittu elokuvasta Siivoton Juttu. "Rattaat pitää laittaa pyörimään" jne. "ainiin, yks juttu meinas unohtua.." Hieno leffa, pitääpä väijyä se.

 

[Chilango]

Nimenomaan. Ennen kaikkea nyt kun on opiskellut aikansa ja kun vihdoin tienaa ja saa tehdä mitä haluaa, niin kannattaa köyhäillä elämästä ne ensimmäiset 60 vuotta, jotta voi sitten 92-vuotiaana reissata huoletta Apu-matkoilla ikinuoren Markku Veijalaisen kanssa vaikka Rhodokselle. Niistä on kolmekybäsenä kiva jo haaveilla. Vaikka tottahan se on, kun mummut ET-lehdessä tilittää, kuinka nyt on elämän paras aika menossa ja on hienoa herätä joka aamu viideltä kolistelemaan astioita keittiöön ihan omaksi iloksi.

Yhtä lailla jos on pöllöä ottaa 60 vuoden asuntolainoja, on "elää nyt puolivaloilla" (sori ällöttävä klisee) sen takia, että sitten joskus tililtä löytyisi inflaation syömiä pennosia, kun samalla makaa HYLA-myrkytyksessä jossain 70-luvulla syntyneille tarkoitetussa jatkojalostamossa. Tästä hetkestä siihen kun esim. minä pääsen eläkkeelle, on about yhtä pitkä aika, kuin tästä hetkestä siihen kun Helsingissä nähtiin ensimmäinen neekeri (tämä siis sen aikaista uutisointia lainaten ja tulevaisuuden eläköitymisikiä ennustellen). Että pitkä on aika, kuten on jo aiemminkin vertailtu.

Yllä oleva oli tietysti väritettyä leukaa. Säästäminen on toki ihan ok, mutta itse suosin sitä lähinnä hieman lyhyemmällä tähtäimellä (ja kulutan pitkällä tähtäimellä..?), enkä todellakaan lämpene ajatukselle makuuttaa rahoja jossain höpöhöpöeläketileillä, kun niillä pääsisi nyt juuri vaikka minne. Kai satasella pitää nyt (tai vaikka vuodenkin päästä) hauskempaa kuin kahdella satasella ysikakkosena Markun kanssa.

Vedetään siis NYT, eikä huomenna. Ja jos on 60 vuoden asuntolaina, niin kai sitä jo jollain peruspäivärahoillakin lyhentelee (pitää vaan olla pidempään työttömänä). Ei kai se nyt vuokra-asumisesta enää paljoa eroa. Ja kersoille heti ensiaskelten tienoilla draiveri käteen tukemaan, niin ne pitää huolen sitten vanhemmistaan (lätkäammattilaiset ei tienaa tuoreen palkkakaton myötä enää mitään, joten ne voi unohtaa. Tosin aikahan on pitkä..)

Pakko lainata koko teksti koska on taytta asiaa. Onhan se kiva kun on siella sukanvarressa mutta en kylla vaihtais esmes omia kokemuksianikaan mihinkaan rahamaaraan (paskapuhetta, kaikilla on hintansa).
Oma tavoite on etta kuollessani olis vahintaan miljoona euroa velkaa pankeille.

 

[Pressiboxi]

60-vee lainat?

Millaisia summia näissä paljon puhutuissa 60 vuoden lainoissa yleensä asunnonostajille tyrkytetään? Entä minkäsuuruisia ovat kuukausittaiset lyhennykset?

Muutenkin kaipaisin updeittiä sen suhteen millaisia "normaaleja" lainoja pankit nykyään samaan tarkoitukseen tyrkyttävät? Jos taloudessa on se keskiarvoisehko 5-6000 e tulo kahdella hengellä per kk, niin missä lainaraameissa nykytilanteessa liikutaan? Entä lyhennysmäärät ja -ajat?

 

[Tykki]

Jos taloudessa on se keskiarvoisehko 5-6000 e tulo kahdella hengellä per kk, niin missä lainaraameissa nykytilanteessa liikutaan? Entä lyhennysmäärät ja -ajat?

Tuo arvio keskiarvotuloista...tarkoitatko bruttona vai nettona? Nettotuloistahan lainatkin maksetaan, ja siinä tapauksessa tuo arvio on uskoakseni reippaasti yläkanttiin. Vaatii korkean koulutuksen kummaltakin henkilöltä, ja vielä päälle sellaiset työpaikat joissa maksetaan hyvin.

Muistaakseni taannoin uutisoitiin, että keskimääräisesti suomalaisten asuntolainat ovat luokkaa 70 keuroa. Tuohan ei ole mikään paha summa, mutta ensiasuntoaan ostavan nuorenparin lainataakka on helposti tuplana tuo määrä, riippuen tietysti mistäpäin Suomea kämppänsä ostaa. Uusien lainojen takaisinmaksuaika on käsittääkseni keskimäärin lähes 20 vuotta.

 

[merzyk]

Tarjoaako joku muu pankki sitä 60-v. lainaa kuin Handelsbanken? Sen verran siitä kyselin kun hain lainatarjousta, että hyvin harva sellaisen valitsee ja valtio ei lähde takamaan 60 vuoden lainaa, vaikka ensiasunto olisikin kyseessä. Sinänsä ei ihmetytä yhtään.

Kuulun tähän Tykin mainitsemaan keskiarvoporukkaan, juuri otettu asuntolaina on piirun verran yli 70 000, ja maksuaikakin on 19 vuotta. Viidestä kilpailuttamassani pankista vain yhdestä olisi annettu lainaa nimellisellä takauksella. Em. summaan ei onneksi tarvittu hirveästi takauksia muutenkaan. Kk-eristä sen verran, että niitä en halua pitää ihan järjettömän suurina, vaikka laina-aika lyhentyisikin, tarttee sitä nyt muutakin elämässä olla kuin pelkkää lainojen maksua. Rahaa tarttee olla muuhunkin käyttöön. Nykyisen suuruisesta lainasta uskon selviäväni, kun pankissa katselin vaihtoehtoa ottaa lähemmäs 100 000 €, niin kuukausierät olivat jo turhankin kovat, tai laina-aikaa olisi pitänyt reippaasti pidentää. Mutta melkein joka paikasta olisi semmoinen herunut.

 

[teemu_s]

Nimenomaan. Ennen kaikkea nyt kun on opiskellut aikansa ja kun vihdoin tienaa ja saa tehdä mitä haluaa, niin kannattaa köyhäillä elämästä ne ensimmäiset 60 vuotta, jotta voi sitten 92-vuotiaana reissata huoletta Apu-matkoilla ikinuoren Markku Veijalaisen kanssa vaikka Rhodokselle. Niistä on kolmekybäsenä kiva jo haaveilla. Vaikka tottahan se on, kun mummut ET-lehdessä tilittää, kuinka nyt on elämän paras aika menossa ja on hienoa herätä joka aamu viideltä kolistelemaan astioita keittiöön ihan omaksi iloksi.

Yhtä lailla jos on pöllöä ottaa 60 vuoden asuntolainoja, on "elää nyt puolivaloilla" (sori ällöttävä klisee) sen takia, että sitten joskus tililtä löytyisi inflaation syömiä pennosia, kun samalla makaa HYLA-myrkytyksessä jossain 70-luvulla syntyneille tarkoitetussa jatkojalostamossa. Tästä hetkestä siihen kun esim. minä pääsen eläkkeelle, on about yhtä pitkä aika, kuin tästä hetkestä siihen kun Helsingissä nähtiin ensimmäinen neekeri (tämä siis sen aikaista uutisointia lainaten ja tulevaisuuden eläköitymisikiä ennustellen). Että pitkä on aika, kuten on jo aiemminkin vertailtu.

Yllä oleva oli tietysti väritettyä leukaa. Säästäminen on toki ihan ok, mutta itse suosin sitä lähinnä hieman lyhyemmällä tähtäimellä (ja kulutan pitkällä tähtäimellä..?), enkä todellakaan lämpene ajatukselle makuuttaa rahoja jossain höpöhöpöeläketileillä, kun niillä pääsisi nyt juuri vaikka minne. Kai satasella pitää nyt (tai vaikka vuodenkin päästä) hauskempaa kuin kahdella satasella ysikakkosena Markun kanssa.

Vedetään siis NYT, eikä huomenna. Ja jos on 60 vuoden asuntolaina, niin kai sitä jo jollain peruspäivärahoillakin lyhentelee (pitää vaan olla pidempään työttömänä). Ei kai se nyt vuokra-asumisesta enää paljoa eroa. Ja kersoille heti ensiaskelten tienoilla draiveri käteen tukemaan, niin ne pitää huolen sitten vanhemmistaan (lätkäammattilaiset ei tienaa tuoreen palkkakaton myötä enää mitään, joten ne voi unohtaa. Tosin aikahan on pitkä..)

30-kriisi K/E? :)

(c) Cosmon taloususteesit opittu elokuvasta Siivoton Juttu. "Rattaat pitää laittaa pyörimään" jne. "ainiin, yks juttu meinas unohtua.." Hieno leffa, pitääpä väijyä se.

Melkosta paskapuhetta. Ensinnäkin jos aloitat (eläke)säästämisen noin kolmikymppisenä, pääset noin viidenkympin kuukausisummalla hyvään alkuun. Ei liene paha summa kenellekään työssäkäyvälle? Toki jos haluaa elää pummina Pattayalla ja viettää lifestyle travellerin elämää niin mikäs siinä. Todennäköisesti käy eläkevakuutusyhtiölle erittäin edulliseksi. Voit ihan rauhassa laskeskella kuinka paljon rahaa saat säästöön esim. tahtia 600e/v ja aika noin 30v. Tekee pelkkää pääomaa jo 18000. Tähän vielä lisätään sijoituskohteesta riippuen, tuotto-odotusta noin 6% vuodessa. Käytettävissä oleva summa olisi näin ollen luokkaa noin 25000. Hätäisesti laskettuna, joku parempimatikkapäinen voisi tehdä tarkemman laskelman. Lisäksi tulojen kasvaessa ja menojen vähentyessä tietyssä elämänvaiheessa, vuotuinen sijoitus voisi olla jo luokkaa 1500e/v. Laskepa Cosmo siitä. Mielestäsi ilmeisesti hukkaan heitettyä rahaa, koska et voi sitä käyttää sillä siunaaman sekunnilla?

 

[Roomie]

Tuo arvio keskiarvotuloista...tarkoitatko bruttona vai nettona? Nettotuloistahan lainatkin maksetaan, ja siinä tapauksessa tuo arvio on uskoakseni reippaasti yläkanttiin. Vaatii korkean koulutuksen kummaltakin henkilöltä, ja vielä päälle sellaiset työpaikat joissa maksetaan hyvin.

Minunkin mielestä oli melkolailla yläkanttiin tuo arvio jopa bruttotuloista puhuttaessa. Tai sitten meillä tienataan niin huonosti :-C