Minua ihmetyttää tässä asiassa poliitikkojen ja osin lehdistön munattomuus mahdollisen sotun väärinkäytön edessä. Ikään kuin taas ei ymmärrettäisi mistä on kyse. Kukaan ei puhu kaupan vastuusta, vaikka heidän munattomuus tässä on ongelma, ei joku sotu. Voin muuten tehdä kymmenessä minuutissa tekstitiedoston, missä on kaikkien suomalaisten sotu.
Käytännössähän kyseessä tulee olemaan tilanne, missä joku saa haltuunsa henkilön X sotun ja muita henkilötietoja ja käyttää näitä tiatakseen tavaraa tai palveluita. Tässähän on kyse siitä, että joku myyjä tekee sopimuksen varmistamatta, että sopimuksen toinen osapuoli on se kuka väittää. Minusta tästä välinpitämättömyydestä johtuvat ongelmat, mitkä hyvin pitkälle kaatuvat täysin syyttömän ja osattoman osapuolen niskaan, ovat tietenkin rikollisen, mutta myös myyjän vastuulla.
Tämän ongelman korjaaminen on poliitikoille suhteellisen helppoa, ihan vain vastuukysymksen selkeytyksellä:
- jos et tee vahvaa tunnistusta asiakkaasta, on asiakkaalla oikeus kiistää sopimus/kauppa ilmoituksella
Tarkkaan ottaenhan tilanne on nytkin tämä ja lopulta mitään laskua ei syyttömälle tule, koska myyjä ei voi todistaa hänen tehneen sopimusta. Matkassa on vain liikaa mutkia, mitkä pitäisi oikaista. Oikaista vieläpä niin, että myyjille tulee intressi toimia oikein.
Toinen melko yksinkertainen ratkaisu olisi se, että luottoyhtiöt velvoitettaisiin kysymään joka kerta lupa luottotiedon jakamiseen itse kohteelta. Tämä aiheuttaisi käytännössä yhden lisäportaan kaupantekoon ja kauppiaat eivät siitä tykkää, mutta itsehän ovat soppansa keittäneet.
Jos myyjä aina varmistaisi ostajan henkilöllisyyden, niin ongelma olisi aivan eri tasolla ja käytännössä olematon.