Tohtorisnaisena ja ammattipoliitikkona Minja Koskela on varmasti perehtynyt itsenäisen Suomen historiaan siinä määrin, että hän varmasti tietää maamme kannalta menestyksekästä politiikkaa on tehty todella moneen otteeseen, kun porvarit ja vasemmisto ovat kyenneet yhteistyöhön.
Sen ymmärrän, että hallitusyhteistyön Persujen kanssa Koskela sulkee pois, mutta vaikka Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton näkökulmat ja intressit paikoin hankaavat kovaakin toisiaan vastaan, näkisin hienona asiana, mikäli kaksi perinteikästä eduskuntapuoluetta edes yrittäisivät pyrkiä yhteistyöhön. Jos en väärin muista, ainakin symbolisia hallitustunnusteluita käytiin Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton välillä myös keväällä 2023, vaikka porvarihallitus koko ajan toki siinsi näköpiirissä.
Mikäli Demarit voittavat 2027 ja Kokoomuksen tulos on merkittävästi nykyistä gallup-kannatusta alhaisempi (Esim. lähempänä 15, kuin 20 prosenttia.) voi Kokoomus toki jättäytyä oppositioon, milloin vuosien 2019-2023 viisikkohallitus olisi käytännössä ainut vaihtoehto enemmistön saamiseksi. Tällöin Minja Koskelalle saattaa tarjoutua painava salkku.
Toinen vaihtoehto, vaikka Kokoomus ihan Demarien kannassa olisikin, voisi olla Vasemmistoliiton historiallinen vaalivoitto, tarkoitan tällä siis n. 11-15 prosentin tuntumaan sijoittuvaa tulosta ja yli 20 kansanedustajapaikkaa. Tällöin jättäytyminen oppositioon olisi merkkitapaus yhtä lailla, joten voi olla, että Lindtman (kenties Demarien vasemmistosiiven vaikutuksesta) lähtee katsomaan yhtä lailla viisikkokortin, vaikka sinipunaa kovasti on jo uumoiltu.
Olen Minja Koskelan kanssa lähtökohtaisesti eri mieltä useista asioista, mutta laajasti politiikkaa seuraavana hän on kiinnitti huomioni jo hyvän aikaa sitten ja taisin jo vuosi sitten pitää häntä aika ilmiselvänä Li Anderssonin seuraajana. Mitä oletettavimmin, Li Anderssonin evästämänä, ainakin jonkinmoinen ilmiö tullaan näkemään, kun hän kohta uudessa roolissaan Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja tiukkana, mutta karismaattisena vasemmistolaisena oppositiojohtajana pääsee höykyttämään jatkuvasti kompastelevaa oikeistohallitusta, kuin edesmennyt E-J Tennilä konsanaan.
Onko Minja Koskela Suomen oma AOC ja kohta kansainvälistäkin huomiota keräävä tuikkiva vasemmiston tähti, täysi floppi, vai jotain näiden väliltä jää nähtäväksi, mutta mielenkiintoinen poliittinen talvi on Koskelan valinnan myötä entistäkin mielenkiintoisempi. Ihan jo jännittää, millaisen shown hän tulee laittamaan pystyyn, jahka hän kohtaa hallituspuolueiden puheenjohtajia A-studiossa, tai viimeistään kunta- ja aluevaalien vaalitenteissä.