Olen arvomaailmaltani hyvin kaukana Vasemmistoliiton ja Li Anderssonin potentiaalisista äänestäjistä, mutta arvostan Anderssonia kahdessa asiassa.
Ensiksi. Andersson perustelee yleensä väitteensä asiallisesti, ymmärrettävästi ja johdonmukaisesti, myös silloin, kun Anderssonin huomioon ottamat asiat ja varsinkin johtopäätökset ovat arvolähtökohtien eroista johtuen kovasti erilaisia kuin omani. Moni muu laitavasemmistolainen argumentoi huolimattomammin, epätarkemmin ja vajain tiedoin, jolloin porinan lopputulos kuulostaa yksistään järjettömältä.
Toiseksi. Li Anderssonia on syytä kiittää suunnilleen parhaasta saavutettavissa olevasta lopputuloksesta ajatellen eduskunnan NATO-äänestyksiä. Oli etukäteen tiedossa, että (eduskuntaryhmä Turtiainen plus) tietyt Vasemmistoliiton edustajat tulevat äänestämään vastaan, kuka mistäkin syystä. Tähän vastarintaosastoon ei Andersson tai kukaan muukaan voinut vaikuttaa. Andersson näytti keskeisesti oikeaa esimerkkiä vakuuttamalla omansa siitä, että olosuhteet ovat muuttuneet sitten Vasemmistoliiton NATO-kannan aiemman paaluttamisen. Tämä oli kunnioitettavaa henkilökohtaista riskinottoa, vaikka esimerkiksi KU:a lukemalla oli ollut jo hyvän aikaa nähtävissä, että NATO-vastainen suuntaus oli hyvää vauhtia murenemassa puolueessa.
Varma läpimenijä eurovaaleissa.