Omalla tavalla minäkin arvostan Kontulaa, mutta toisaalta minua häiritsee aika paljon, että hän hakee inspiraatiota ajatuksiinsa sellaisista olosuhteista, joita en hyvällä tahdollakaan pysty pitämään mielekkäinä päämäärinä.
Linkatusta artikkelista esimerkki tavoitteesta keskinäiseen huolenpitoon. Se on sinänsä kunnioitettava päämäärä, mutta keskinäinen huolenpito on perinteisesti kaikkein vahvimmillaan silloin, kun yhteiskunnallista huolenpitoa ei ole. Lisäksi se jakaantuu todella epätasaisesti, toisilla on ympärillään ihmisiä, jotka pitävät omistaan huolen, toisilla ei. Toinen itseäni hiertävä mielipide tuossa jutussa on sellainen köyhyyden ihannointi; en itse jaksa millään mieltää maailmaa paremmaksi paikaksi, vaikka olisimme kaikki tasavertaisesti köyhiä.
Eräästä varhaisemmasta Kontulan jutusta jäi mieleen, kuinka hän kertoi ihanteekseen paikallisen vaihtotalouden ja rinnakkaiset valuutat. Hän kertoi, kuinka sellaisia on maailmassa ollut, esimerkiksi Neuvostoliitossa. Kyllä. Näistä molemmat kertovat heikosta valtiosta ja heikosta yhteiskunnallisesta luottamuksesta. Neuvostoliitossa ihmiset pitivät omia palstojaan ja vaihtoivat paikallisesti, koska laajamittaisempi yhteistyö yhteiskunnan sisällä ei ollut mahdollista tai luotettavaa. Vodkapullo kävi valuutasta siksi, kun ruplaan ei ollut luottoa. En minä oikeasti sellaista todellisuutta haluaisi, jossa yhteiskunta ympärillä on niin heikko, että on pakko turvautua suunnitelmaan B eli omaan tuotantoon ja varjovaluuttaan.
Kontula on varmasti fiksu ihminen, mutta hänen taustaansakin nähden hieman toisinaan ihmetyttää, eikö hän näe asioiden yhteyttä? Kontula maalaa usein eettisistä lähtökohdista utopiaa, jonka pohjana käyttää esimerkkejä, jotka ovat kaikkea muuta kuin maalatun utopian kaltaisia todellisuuksia.
