Juuri näinhän se halutaan aina nähdä. Rauhaa voi edistää vaikka lakia rikkomalla ja väkivallalla, jos se on ”oikeaa” rauhaa. Vanhoillisia asioita ei voi edistää millään tavalla, koska se nyt vaan on väärin.
Miten itse näet asian? Oma mielipiteeni on, että kamppailussa status quo'ta vastaan on sävyeroja; asiayhteydellä ja tavoitteilla on merkitystä.
Aborttioikeutta puolustamalla kampanjoidaan ihmisoikeuksien puolesta, kun taas abortteja vastustamalla asetutaan uskonnollisten auktoriteettien puolelle. Suomalaiseen ulkopolitiikan linjaan on kuulunut ensinmainittu, minkä vuoksi Soinia kritisoitiin voimakkaasti. Ulkoministeri ei myöskään asemaltaan vertaudu kansanedustajaan.
Israelin tilanne on toki kimurantimpi. Israel rikkoo miehityspolitiikallaan kansainvälistä lainsäädäntöä, minkä lisäksi alueen ihmisoikeustilanne on ollut vuosikymmenet heikko. Tämän vuoksi näen perusteltuna kritisoida em. toimintaa. On sitten toinen asia, edesauttaako se Suomen etuja tai taloudellista liikkumatilaa. Asekaupan kritisoinnin näen myös perusteltuna, joskin ymmärrän myös reaalipolitiikkaan tai talouteen vetoavia puheenvuoroja.
Näin päästäänkin siihen, että lainrikkominen on toimi, johon liittyy normatiivisia käsityksiä siitä, onko teko oikeutettu vai ei. Kuten todettua, sääntöjä rikotaan aidan molemmilla puolilla, eikä siitä voi aina vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Katson kuitenkin, että tässä tapauksessa Kontulan päämäärät ovat vilpittömiä. Vai oletko eri mieltä siitä, että Israelin toiminnassa on kyseenalaisia piirteitä tai että palestiinalaisten asema on varsin tukala?