Elikkä siis Tampa tuli maksaneeksi Lecavalierille neljän kauden aikana keskimäärin 16,45 miljoonaa kaudessa. Ilman työsulkua olisi ollut 17,5.
No ei siinä mitään, jos kauppa ei millään onnistu.
Mutta sitten on Daniel Briere, joka tirautti varsinaisia krokotiilin kyyneleitä lähtiessään. Tämä ovela kettu ja laskelmoiva peluri esitti uhria, vaikka tiesi olevansa voittaja.
Ei ihmekään jos Briere kieltäytyi siirtymästä toiseen seuraan tällä kaudella ja kauden jälkeen, vaikka Flyers sitä pyyti. Linnoittautumalla kotiinsa ulosostoon asti, Briere saa 3,33 miljoonaa, ja voi sitten kahdella seuraavalla kaudella tienata sen 10-12 miljoonaa lisäksi.
Jos hän olisi suostunut kaupattavaksi, olisi ansainnut vain sen 3+2 miljoonaa kahden seuraavan kauden aikana.
Aloin voida huonosti, kun tajusin tämän ovelan pikkukaverin motiivit. Olisi ollut kunniallista siirtyä toiseen seuraan, ottajia olisi kyllä ollut. Takaisin Phoenixiin, Islandersiin, Winnipegiin, Ottawaan...
Siinä on iso ero, jos jollakin pelaajalla on kallista sopimusta 10 vuotta jäljellä eikä häntä mikään seura osta. Tai sitten jos on pari halpaa kautta jäljellä, mutta pelaaja ei suostu siirtymään.
Joskus ennen pidin Brierestä pelaajana, mutta viime aikoina tämä käärme on luonut nahkansa ja kääntänyt takkinsa. On kyllä arvostus haihtunut.
Joskus kaukalossa Briere kopautti Ovetskinia jalkojen väliin halpamaisesti. Nyt hän teki saman seuralleen.
Kun isot rahat oli maksettu ja olisi aika pelata pienellä palkalla tai siirtyä muualle, niin ei, vaan vanhoilla päivillä on kaavittava viileästi kaikki mahdollinen raha mikä on saaatavissa.
Helppo tietysti nähdä Danny uhrina ja syyttää seuraa, mutta hän on varmasti erittäin tyytyväinen tilanteeseen.