Vapaa markkinatalous, rikkaat rikastuu ja..

[lintu]

Viestin lähetti Jussi77
Koska yrityksillä "pitäisi" olla myös yhteiskunnallista vastuuta kannettavanaan -> liian pitkälle viety "äärimmäisen tehokkuuden malli" ei tue tuota vaatimusta. Tosin, nykypäivänä tuo "yhteiskunnallinen vastuu" on paljolti asia josta ei juuri muistutella.

Eli tuleville yrityksen perustajille pitäisi sanoa: Te ette saa yrittää tienata tällä rahaa, teidän tehtävänä on tarjota ihmisille työtä ja sen jälkeen teidän on jatkettava heidän työsuhdetta vaikka se poikisikin tappiota.?

Kyllä sitä taloudellista voittoa saa hakea parhaimmaksi katsomalla tavalla ilman että sua ruvetaan moralisoimaan. Suomalaiset haluavat suuryhtiöihin duunin koska luulevat näin saavansa varmuudella pitää duuninsa pidempään. Jos suomessa olisi enemmän yrittäjiä ei irtisanomisia varmaankaan tehtäisi niin paljoa. Ja kyllähän se niin on että yrityksille korvaamattomat työntekijät voivat rauhassa ajatella tulevaisuuttaan. Epäpätevimmät saavat väistyä kun saneerauksia tehdään.

Voi olla että nämä lukuisat irtisanomiset kostautuvat yrityskille myöhemmin korotettujen verojen yms muodossa jolloin joudutaan syöksykierteeseen.

Totta vitussa muakin harmittaa kun joku 51-vuotias sihteeri saa fudut ja joutuu eläkeputkeen, mutta niin se vain on ja se pitää hyväksyä. Miltei kaikki yrittäjät perustavat yrityksensä mahdollisten voittojen takia, eivät taatakseen töitä jollekin.

 

[dana77]

Viestin lähetti smasa
Miten vitussa asiat voivat olla niin, että on kannattavampaa elää peruspäivärahalla tekemättä töitä kuin mennä töihin tienaamaan!?

Tämä epäkohta loogisesti johtuu tietenkin siitä epäkohdasta että suomessa minimipalkka on liian pieni.

Viestin lähetti Gentleman
Eikä tuo sairasloman palkka kai julkisella sektorillakaan ole 100%? Ei ainakaan yksityisellä.

Kyllä se mulla ainakin on (yksityinen puoli). Alku viikon olen ollut kipeä ja vikat päivätkin on saikkua. Työnantajasta on kiinni paljonko saa kipeänä olla. Tietyn rajan jälkeen sairasloman palkan maksaa Kela ja silloin se on kai n. 60-70%.

Viestin lähetti msg
Toisaalta jos kaikki kouluttautuisivat pidemmälle, niin kuka sitten istuisi kaupan kassalla, siivoaisi, ajaisi bussia, leipoisi leipää tai vastaavaa?

Pakolaiset joita kyllä tarpeen mukaan voidaan ottaa lisää. Esim sellaisessa sivistysmaassa kuin Kuwaitissa Bangladeshiläiset ja Indonesialaiset tekevät KAIKEN työn, paikalliset elävät öljyllä.

 

[Huerzo]

Viestin lähetti msg
Vaikka sosiaaliturva saattaa vaikuttaa avokätiseltä, niin itse ajattelen sen olevan yhteiskuntarauhan hinta. Ei ne suuret tulot vaan se, että niitä ihan kaikkein heikoimpia ei olisi.

Msg:n teksteissä on usein silkkaa asiaa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. JA:n fiksuimpia kirjoittajia...

Yhteiskunnassa pitää olla vakautta, että omaisuudella voisi olla suojaa. Jos tätä suojaa ei ole, niin turha sitä on hankkiakaan. Ehkäpä yksi syy siihen, miksi köyhien maiden ihmiset näyttävät meistä niin passiivisilta tekemään "bisnestä". Siksipä sosiaaliturva on tavallaan rikkaiden maksama palkkio siitä, että heidän omaisuutensa on suht' turvassa. Äkkiseltään luettuna voi näyttää kornilta, mutta Argentiinassa nopean taloustakaiskun aiheuttama kaaos näytti muutama vuosi sitten, että päällepäin rauhalliselta näyttävä yhteisökin heittää laeilla sorsia tiukan paikan tullen. Lisäksi on huomattava, että sosiaalituki auttaa köyhempien lapsia (hehän eivät liene syyllisiä köyhyyteensä?) leveämpään leipään ja samalle viivalle muiden lasten kanssa.

Yhteiskunnallisella vastuulla voi nykyisin pyyhkiä persettä. Valtioilla ei periaatteessa ole enää keinoja vaatia yrityksiltä suuria, vaan kilpailuttaminen ulottuu jo valtioihinkin saakka. Kun kommunismikaan ei ole omaisuuden uhkana, voi vapaassa taloudessa tehdä melkein mitä haluaa. Hauskana yksityiskohtana yhä useampi ihminen sijoittaa yritysten osakkeisiin ja vaativat niiltä tietenkin tuottoa. No, tuottoa saadaan, kun tuotantoa/toimintaa tehostetaan meinigillä "se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa". Eli periaatteessa sijoittamisessa omaa oksaa sahataan ainakin jonkin verran.

Minusta suomalaisilla näyttää yhä olevan turhan ylevä kuva omasta osaamisestaan: Kiinaa pidetään takapajulana, jossa kootaan kapisia kännyköitä. No jees, eihän siellä ole prosentuaalisesti yhtä iso keskiluokka kuin meillä, mutta määrällisesti puhutaan aika monesta miljoonasta "kuluttajasta". Joten ei ihme, jos monen yrityksen käsi hamuaa kiinalaisten lompakoille...

Turha johtajia on syyttää: jos et tee kipeitä päätöksiä, ne tekee joku muu. Harva haluaa epäonnistua työssään, edes johtajakaan. Jos oma firma tekee turskaa, niin sen ostaa pian joku toinen firma, joka ottaa kirurginveitsen esiin ja tekee "uudelleenjärjestelyjä". Esimerkkinä suomalainen ex-valtionyhtiö Partek, jolla oli toimintaa vähän joka suunnalla. Kone osti konglomeraatin, pisti osiksi ja tehosti toimintaa ja kääri voitot. Valtio nuoli näppejään. Sama tapahtui Japanissa, kun huomattavasti pienempi Renault osti suuren osan Nissanista, ja pisti tuulemaan. Japanissahan oli pitkään vallalla malli, jossa oli tarjolla elinikäinen työpaikka yrityksessä, oli se sitten vaikka ikkunasta ulos katselua.

Eli vaikka moni yritys näyttää istuvan rahakasan päällä, reagoivat suuret sijoittajien rahamassat nopeasti niin, että "tehoton" yritys on pian kuin Darwinin luonnonlakien määräämänä historiaa. Pelottavaa tässä touhussahan on se, että mitä enemmän ihmiset ympäri maailmaa puskevat töitä, sitä pahempaan asemaan he asettavat myös muut työssäkäyvät. Turboruuvia kun voi kiristää aina vain...

Mielestäni Suomessa pitäisi saada ihmisiä enemmän yrittäjyyden pariin. Mitä enemmän maassa tehdään töitä, niin sitä halvempaa kaikki lopulta on itse kullekin. Tosin helppoahan se on sanoa, paljon vaikeampaa toteuttaa...

EDIT: viilausta

 

[vetti]

Viestin lähetti Huerzo
Eli vaikka moni yritys näyttää istuvan rahakasan päällä, reagoivat suuret sijoittajien rahamassat nopeasti niin, että "tehoton" yritys on pian kuin Darwinin luonnonlakien määräämänä historiaa. Pelottavaa tässä touhussahan on se, että mitä enemmän ihmiset ympäri maailmaa puskevat töitä, sitä pahempaan asemaan he asettavat myös muut työssäkäyvät. Turboruuvia kun voi kiristää aina vain...

Mielestäni Suomessa pitäisi saada ihmisiä enemmän yrittäjyyden pariin. Mitä enemmän maassa tehdään töitä, niin sitä halvempaa kaikki lopulta on itse kullekin. Tosin helppoahan se on sanoa, paljon vaikeampaa toteuttaa...

Totta. Yrittäjät perustavat firmansa yleisestikin kolmesta syystä (vapaa järjestys): voittojen takia, turvatakseen oman toimeentulonsa tai sitten ovat “yrittäjähenkisiä” eli eivät vain sopeudu normaaliin 8-16 –duuniin.

Ja useimmat yksityisyrittäjät ovat myös aika lojaaleja myös työntekijöitään kohtaan. Ilman luottoa myös työntekijää kohtaan ei myöskään näissä normaaleissa yrittäjävetoisissa yrityksissä synny tulosta. Nostan hattua heille, jotka näitä suomalaisen työelämän selkärankoja (pkt-yrityksiä) jaksavat perustaa ja vetää. Ei nämä ihmiset yleensä rikastu, hyvin toimeentulevia toki usein. Täytyy tietysti muistaa, että heidän toimeentulonsa on erittäin riippuvainen yrityksen tuloksesta. Heidän kaltaisiaan tarvittaisiin lisää.

Se, mikä viereenkirjoittaneen mielestä on mennyt pieleen, on kvartaalitalouden aiheuttama yritysjohdon yksisilmäinen tuijotus vain sen vuosineljänneksen päähän. Ja nyt siis puhun suurista pörssiyrityksistä. Muulla ei ole väliä paitsi se, mitä sillä ajanjaksolla tapahtuu, että saadaan sijoittajat pidettyä tyytyväisenä. Usein kokonaiskuva hämärtyy, ei nähdä metsää puilta. Yrityksen toiminta jatkuu kuitenkin myös sen vuosineljänneksen jälkeen. Nyky-yhteiskunnassa yhä useammin yrityksen tärkein asia on kuitenkin työntekijät. Heidän panoksellaan suurelta osin kuitenkin yritys ja sen omistajat oman tuloksensa saavat aikaan. Jos työnantaja toimii lyhytnäköisesti ja kohtelee työntekijöitä kuin karjaa, ei henkilöstö missään määrin tule myöskään vastavuoroisesti toiseen suuntaan venymään. Ja kyvykkäimmät lähtevät, jos vain voivat.

En kuitenkaan tuomitse suorittavan tuotannon lopettamista osiltaan Suomessa ja sen siirtämistä Kiinaan tai entisiin Itäblokin maihin. Käytännössä vaihtoehdot ovat näissä tapauksissa kuitenkin aika vähissä: tuotantokustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin kotoisessa Suomessa. Pitkällä tähtäimellä voi hyvinkin käydä niin, etteivät tuotteet enää mene kaupaksi korkeamman kustannustason ansiosta (siis jos jatketaan tuotantoa täällä) ja siinähän menee koko firma.

Mitään ”oikeaa, suurempaa totuutta” ei näissä asioissa ole. Yrityksen tarkoitus on tehdä voittoa, sen toki voi tehdä usealla tavalla. Ja missään tapauksessa yrityksellä ei sinällään ole mitään ”yhteiskuntavastuuta” tai velvollisuutta käyttää kertyneitä voittojaan ihmisten työllistämiseksi tapauksissa, joka ei aja yrityksen parasta.

 

[Sistis]

Viestin lähetti juudas
"Mitä taas itse asiaan tulee, niin vapaan markkinatalouden on tutkittu toimivan paremmin, kuin sosialistisen yhteistalouden, jossa kaikki raha on yhteistä. Näin ollen meillä menee hyvin."

En nyt lähde miettimään kanssasi sitä, missä sosialismin muodossa "kaikki raha on yhteistä", mutta kun "meillä menee hyvin" niin tietänet, että emme elä vapaassa markkinataloudessa kuten ei eletä juuri muualla kuin osissa pimeintä Afrikkaa. Länsimaista Suomi on niitä "sosialistisimpia" - kuten koko Pohjola - ja jos samalle viivalle laitetaan ääripäihin puhdasverinen sosialismi ja puhdasverinen markkinatalous niin emme taida olla keskikohdasta ainakaan markkinatalouteen päin.

Juu, kyllä tiedän. Kirjoitin viestini turhan kiireessä. Näin todellakin on, kuten kirjoitit. Tällä hetkellä tuntuma on, että tulemme tulevaisuudessa maksamaan kalliin hinnan tästä: verotus on liian kireä. Se ei kannusta ansaitsemaan. Tämä on yksi syy, miksi on olemassa riski yritysten muuttamisesta ulkomaille. Toki työkustannusten edullisuus ulkomailla vaikuttaa enemmän.

Ollaan tavallaan kaksipiippuisessa tilanteessa. Itse olen sitä mieltä, että verojen alentaminen suurituloisilla lisäisi kulutusta, mikä lisäisi kysyntää, mikä lisäisi työvoiman tarvetta, mikä lisäisi hyvinvointia. Nämä ovat näkemyseroja.

viestin lähetti msg
Kas sähköteekkari mittaa peruskoululaisten päästöjä ja antaa päästötodistuksen, kelpaako se katsatusasemallakin? Just joo.

Kieli poskessa kirjoitettu kommentti, kuten omanikin...

On totta, että Suomessa koulutetaan jo nyt liikaa väkeä akateemisesti. Kasvaneet sisäänottomäärät on tuttu vitsi meilläkin. Ja valitettavan tosi.

Pointtini ei ollut, että jokaisella pitäisi olla professorin tutkinto. Ei todellakaan. Pointtini oli lähinnä se, että nämä 'koulut on vaan nörteille'-tyypit ovat usein eniten äänessä vanhempana tulonjaosta. Kylmä totuus on kuitenkin, että suurin osa näistä tyypeistä on ihmisiä, jotka eivät ole edes yrittäneet hankkia itselleen koulutusta, vaikka ovat hyvin tienneet, että parempipalkkaisen ammatin saa yleensä opiskelemalla enemmän. Yleisestiottaen parempi palkka on palkinto pidemmästä ja sitkeämmäst opiskelusta. Opiskelun pitäisi olla muutenkin palkitsevaa, koska muuten kukaan ei opiskelisi.

En tarkoittanut, että kaupan kassa tai HKL:n bussikuljettaja olisi yhtään sen huonompi ihminen, kuin insinööri tai kirurgi. Pointtini oli vaan, että vain peruskoulun käyneen ihmisen on turha haaveilla samasta palkasta, kuin monta vuotta enemmän opiskelleen lääkärin. Jokainen ihminen tietää, että parempipalkkaiset ammatit vaativat koulutusta. Joku on aina valmis lukemaan enemmän. Siksi vaatimukset ovat kireämmät.

Tietty sosiaaliturva on ilman muuta säilytettävä. Ja enemmän tienaavien on minunkin mielestä ihan OK maksaa enemmän, kuin vähemmän tienaavien. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että tuo enemmän tienaavien maksusuhde verrattuna vähemmän tienaaviin on turhan suuri. Sitä pitäisi ehdottomasti muuttaa kannustavammaksi.

Toinen kommenttini on, että katsokaapa seuraavissa eduskuntavaaleissa SKP:n ehdokaslistaa ja ehdokkaiden ammatteja. Siinä voitte havaita melkoisen selkeästi, että 95% ehdokkaista on näitä vähänkoulutettuja, jotka vaativat parempaa tulonjakoa.

 

[Huerzo]

Viestin lähetti vetti
Se, mikä viereenkirjoittaneen mielestä on mennyt pieleen, on kvartaalitalouden aiheuttama yritysjohdon yksisilmäinen tuijotus vain sen vuosineljänneksen päähän. Ja nyt siis puhun suurista pörssiyrityksistä. Muulla ei ole väliä paitsi se, mitä sillä ajanjaksolla tapahtuu, että saadaan sijoittajat pidettyä tyytyväisenä.

Yep, en minäkään kannata kvartaalijahtia, vaikka teksteistäni näin saattaa päätellä. Enemmänkin näiden tekstien tarkoitus on olla todellisuutta peilaavia ja ajatuksia herättäviä, kuin jonkin vakaumuksien julistuksia. Talousasioita tulee jonkin verran seurattua ja pohdittua, ja ovathan me kieltämättä mielenkiintoisia isojen poikien leikkejä...

Uusi informaatio on se polttoaine, joka muutetaan osakemarkkinoilla rahaksi. Analyytikot ja amatöörit (usein synonyymi) yrittävät kaiken ympäröivän tiedon perusteella arvioida (arvata), missä "kunnossa" yhtiö on. Markkinoilla on useimiten vajausta tarkasta tiedosta, mikä aiheuttaa epävarmuutta. Sanotaan oudosti, että "markkinat ovat hermostuneita/alakuloisia/odottavia"...

Pörssisijoittamista voisi verrata vedonlyöntiin, jossa pelille asetetaan tietty panos voiton toivossa. Erona on se, että tappion mahdollisuus on teoriassa koko panos, toisin kuin pörssisijoittamisessa. Sijoittajalle on tarjolla useita vetoja (firmoja), joista hän tietysti haluaa valita tietenkin tuottavimman. Tarkkaa tietoa yrityksestä saa yleensä neljännesvuosittain firman itsensä kertomana osavuosikatsauksien yhteydessä - näinhän pitää toimia, jotta kaikki sijoittajat olisivat tasavertaisia sijoitustiedon suhteen. Kun seuraa vaikkapa Helsingin pörssin vaihtoa, niin esimerkiksi Nokian osavuosikatsausten koittaessa pörssivaihto moninkertaistuu normaalista, kun hetken ajan kaikki sijoittavat ovat jonkin aikaa varmoja tiedon suhteen. Muulloin spekuloidaan tulevaisuuden tiedoista, näin karkeasti ottaen.

Jos annetut tiedot ovat huonoja, eli veto menee mönkään, siirretään rahat jonnekin muualle osakkeiden ja siten osan yrityksestä vaihtaessa omistajaa. Hyvät tiedot palkitaan kurssinousulla - yleensä. Kun yhtiöiden omistuspohja on näin heiluva, ei yrityksen johtokaan voi keskittyä kovin pitkällä aikavälillä "omaan tekemiseen", vaan (p)lay-offit ovat jatkuvasti käynnissä. Enemmänkin firmassa on palkkasoturimeininki.

Jos omistuspohja pysyisi vankempana, helpottuisi yritysten kehittäminen huomattavasti. Tämä vaatisi käytännössä pääomien pakkositomista paikoilleen, johon tuskin suostutaan. Toinen keino olisi rajoittaa globaalia kilpailua ja antaa näin yritysten "pöhöttyä" tullimuurien suojassa, mutta tuskinpa tämäkään onnistuisi. Kolmas keino olisi asettaa kaikki yritykset samalle viivalle liikevoittojen suhteen, mikä tarkoittaisi sitä, että kaikilla "arvoilla" voittaisi saman verran, jolloin spekulointi ja äärimmäisen omistaja-arvon hakeminen (voittojen muodossa) loppuisi. Siis suomeksi: yritys ei voisi tehdä enempää voittoa kuin tietyn prosenttimäärän liikevaihdosta. Loppu vaikkapa hyväntekeväisyyteen...

EDIT: radikaalia sijoitusneuvoa korjattu...kiitos Jusu

 

[vetti]

Huerzo:

Tottahan toki minäkin tiedän mistä tämä kvartaalitalous juontaa juurensa. Pörssin yleiset pelisäännöt ovat myöskin tuttuja.

Eikä yritystoiminnan rajoittaminen tiettyihin voittoprosentteihin tms ole nykyään mitenkään mahdollista sen enempää kuin omistuksen rajoittaminen, eikä globalisaatiota pystytä yksin Suomessa pysäyttämään tai rajoittamaan. Globalisaatio sinällään ei ole mitenkään paha asia; kaupparajoitteet useimmiten aiheuttavat eniten epätasa-arvoa, mikäli ajatellaan maapallon mittakaavalla.

Se, mitä ajoin takaa ja en ehkä osannut selittää: firman itsensä kannalta voisi olla parempi tuijottamatta suoraan ja pelkästään kvartaalin päähän. Toisin sanoen: puolisen vuotta voisi mennä ehkä heikomminkin (tietoisesti), mutta sen puolen vuoden päästä kyseisellä yrityksellä on motivoitunut porukka tekemässä hartiavoimin duunia.

Tätähän on täällä Suomessakin menestyksellä kokeiltu: eräs suuri suomalainen konsulttifirma teetti 90 –luvun alkupuolella koko henkilöstöllään osittain 4 päiväistä työviikkoa sen sijaan että olisi potkinut viidenneksen porukastaan pihalle. Ja – kas kummaa – kunhan suhdanteet paranivat, samainen porukka on nostanut ko firman uuteen kukoistukseen. Nykyisinhän siellä(kin) on ikävä kyllä täysin ammattijohtajat ja kvartaalitalous voimassa. Ja henkilöstön vaihtuvuus suuri.

 

[Jusu7]

Viestin lähetti Huerzo
Sanotaan oudosti, että "markkinat ovat hermostuneita/alakuloisia/odottavia"...
Pörssisijoittamista voisi verrata vedonlyöntiin, jossa pelille asetetaan tietty panos voiton toivossa. Erona on se, että tappion mahdollisuus on teoriassa koko omaisuus, toisin kuin vedonlyönnissä. Sijoittajalle on tarjolla useita vetoja (firmoja), joista hän tietysti haluaa valita tietenkin tuottavimman. Tarkkaa tietoa yrityksestä saa yleensä neljännesvuosittain firman itsensä kertomana osavuosikatsauksien yhteydessä - näinhän pitää toimia, jotta kaikki sijoittajat olisivat tasavertaisia sijoitustiedon suhteen. Kun seuraa vaikkapa Helsingin pörssin vaihtoa, niin esimerkiksi Nokian osavuosikatsausten koittaessa pörssivaihto moninkertaistuu normaalista, kun hetken ajan kaikki sijoittavat ovat jonkin aikaa varmoja tiedon suhteen. Muulloin spekuloidaan tulevaisuuden tiedoista, näin karkeasti ottaen.
Jos annetut tiedot ovat huonoja, eli veto menee mönkään, siirretään rahat jonnekin muualle osakkeiden ja siten osan yrityksestä vaihtaessa omistajaa. Hyvät tiedot palkitaan kurssinousulla - yleensä. Kun yhtiöiden omistuspohja on näin heiluva, ei yrityksen johtokaan voi keskittyä kovin pitkällä aikavälillä "omaan tekemiseen", vaan (p)lay-offit ovat jatkuvasti käynnissä. Enemmänkin firmassa on palkkasoturimeininki.
Jos omistuspohja pysyisi vankempana, helpottuisi yritysten kehittäminen huomattavasti. Tämä vaatisi käytännössä pääomien pakkositomista paikoilleen, johon tuskin suostutaan. Toinen keino olisi rajoittaa globaalia kilpailua ja antaa näin yritysten "pöhöttyä" tullimuurien suojassa, mutta tuskinpa tämäkään onnistuisi. Kolmas keino olisi asettaa kaikki yritykset samalle viivalle liikevoittojen suhteen, mikä tarkoittaisi sitä, että kaikilla "arvoilla" voittaisi saman verran, jolloin spekulointi ja äärimmäisen omistaja-arvon hakeminen (voittojen muodossa) loppuisi. Siis suomeksi: yritys ei voisi tehdä enempää voittoa kuin tietyn prosenttimäärän liikevaihdosta. Loppu vaikkapa hyväntekeväisyyteen...

Muutama kommentti näistä.
Miten niin tappion mahdollisuutena on koko omaisuus, edes teoriassa ? Hävitä voit tasan sen verran mitä olet panostanut, et mitenkään sen enempää. Periaatteessa siis uhkapeliä siinä missä lottokin.
Tarkinta tietoa "vetokohteista" saat vuosikertomuksista, vasta tämän jälkeen osavuosikatsauksista. Osavuosikatsauksissa on yrityksen viimeisimmän kvartaalin tunnusluvut ja vuosikertomus kertoo edellisen täyden tilikauden vastaavat.
Ns. Nokia-päivät ja niitten huima vaihto perustuu enemmän tai vähemmän analyytikoiden näkymykseen ja sen korrelaatioon sitten siitä mitä tuleman pitää numeroitten valossa. Ennustukset eivät välttämättä kohtaa tms. Piensijoittajien melko yleinenkin tapa on tehdä näinä päivinä paniikkiostoja taikka myyntejä. Kyseisinä päivinä kurssit ylireagoivat hurjastikin molempiin suuntiin ja toisena päivänä nähdään yleensä korjausrekyyliä kurssiheiluntaan.
Ylipäätään sijoitustoiminnalle on hölmöä lähteä "lottomeiningillä". Yrityksiin kannattaa tutustua netin kautta ja vuosikertomukset kyllä avaavat silmiä ei-ammattilaisellekin. Tietoa löytyy kyllä paljonkin.
Miten pörssilistatun yrityksen omistuspohja ja sen vakaus vaikuttaa johdon näkemyksiin ja tekemiseen. Ei minusta mitenkään. Se, että yrityksen osake on listattuna pörssissä ei vaikuta muuten kuin siten että mahdolliset nurkkaajat ostavat yrityksen enemmistön. Viimeinen poistuja taitaa olla Eimo. Vaikka paperi vaihtaisi joka päivä omistajaansa, ei se vaikuta taikka näy yrityksen toiminnassa. Vuosikertomuksessa se näkyy omistajien lukumäärässä mutta ei se toimintaan vakauttavasti tai päinvastoin vaikuta.

 

[Huerzo]

vetti: En tarkoittanut _ollenkaan_ lähteä "kouluttamaan" sinua, vaan jatkaa siitä aiheesta, mihin sinä jäit. Kvartaalitalous on ollut puheissa niin paljon, että ajattelin pohdiskella hieman tarkemmin, mistä koko touhu juontaa juurensa. Ja hahmotella miten sitä voisi teoriassa hillitä, se ei ollut mikään puoluepamfletti. Ajatusleikki, siis. Tarkoitin lainauksella, että olen samaa mieltä kanssasi - siis kirjoitus oli hyvä.

Viestin lähetti Jusu7
Miten niin tappion mahdollisuutena on koko omaisuus, edes teoriassa ? Hävitä voit tasan sen verran mitä olet panostanut, et mitenkään sen enempää. Periaatteessa siis uhkapeliä siinä missä lottokin.

Kiitoksia napakoista mielipiteistä. Jep, oikeassa olet. Ajatushärö - lauseessa meni väärinpäin uhkapelit ja sijoittaminen ;). Olisin huikea sijoitusopas. Siis jos pörssisijoituksesi tuottaa tappiota, eivät kaikki sijoitetut rahat ole uhattuna. Piensijoittajahan on muistaakseni lisäksi turvattu johonkin eurorajaan saakka, vaikka yhtiö kupsahtaisikin alta. Rahat voi vetää pois ja niellä tappiot, kun osakkeet aikanaan pistää "alennuksella" myyntiin. Vedonlyönnissä panos on kaikki tai ei mitään, eli voitto tai tappio. Toki mahdollinen palkkiokin on suuremman riskin vuoksi usein parempi.

Viestin lähetti Jusu7
Tarkinta tietoa "vetokohteista" saat vuosikertomuksista, vasta tämän jälkeen osavuosikatsauksista.

Jos ajatellaan talouselämää neljännesvuosittain (paljon puhuttu kvartaalitalous/sijoittaminen, josta naputtelin), niin tällaisen sijoittajan tärkein tieto löytyy osavuosikatsauksista. En kuvaillut siis perinteistä, pitkäjänteistä sijoittajaa. Oletan siis, että kvartaalitalous nimensä mukaan rajoittuu (yrityksen) talouden seuraamiseen muutaman kuukauden, ei koko vuoden aikavälillä. Itse asiassa en tiedä, onko tälle termille olemassa jokin vakiintunut "akateeminen" määritelmä, vai onko se vain jokin moderni "mediaseksikäs" haukkumasana?

Viestin lähetti Jusu7
Ns. Nokia-päivät ja niitten huima vaihto perustuu enemmän tai vähemmän analyytikoiden näkymykseen ja sen korrelaatioon sitten siitä mitä tuleman pitää numeroitten valossa. Ennustukset eivät välttämättä kohtaa tms. Piensijoittajien melko yleinenkin tapa on tehdä näinä päivinä paniikkiostoja taikka myyntejä. Kyseisinä päivinä kurssit ylireagoivat hurjastikin molempiin suuntiin ja toisena päivänä nähdään yleensä korjausrekyyliä kurssiheiluntaan.

Vanha sijoitussanontahan on, että osta, kun veri virtaa kadulla...olisikohan Irakissa jotain halpaa ja hyvää? Sijoitusanalyytikoiden tärkein hommahan on (kärjistys) vekslata osta/pidä/myy-suosituksia aina johonkin suuntaan, että kauppa kävisi ja osaketavara vaihtaisi omistajaa. Sonerankin tavoitehinta oli jossain 120 euron kieppeillä takavuosina, vaikka suurin osa ammattiporukoista tiesi, että ilmaahan siinä oli aika paljon. Mutta osavuosikatsaukset tarjoavat kvartaalisijoittajille sen hetken tuoreimmat tiedot, joiden pohjalta he tekevät sijoituspäätöksensä. Jos sijoitukset olivat pitkäjänteisempiä ja osavuosikatsaukset yhdentekeviä, niin tuskin kyseinen pörssipäivä eroaisi merkittävästi muista päivistä.

Viestin lähetti Jusu7
Ylipäätään sijoitustoiminnalle on hölmöä lähteä "lottomeiningillä"...[clip]...Vaikka paperi vaihtaisi joka päivä omistajaansa, ei se vaikuta taikka näy yrityksen toiminnassa.

Samaa mieltä. Sijoittamaan ei kannata lähteä pörssisivut tikkatauluna - tätäkin on kuulema kokeiltu. Sen sijaan olisin eri mieltä osakkeiden vaihtuvuuden vaikutuksesta yrityksen toimintaan. Jos sijoitukset sidottaisiin vaikkapa vuodeksi (toki suht' lyhyt aika) kiinni osakkeisiin, se pakottaisi kvartaalisijoittajan (jota käsittelen) katsomaan sijoituskohdettaan tarkemmin, kuin vain lyhyellä tähtäimellä. Koska sijoittajilla on osakkeidensa kautta vaikutusta yhtiöön (äänestysvaltaa), voisi kuvitella, että pidempi sijoitushorisontti (talousslangia) vaikuttaisi yrityksen toimintaan siten, että pidemmällä tähtäimellä edulliset projektit ym. investoinnit nousevat tärkeämmäksi. Tässä oletan, että kyseiset pitkäntähtäimen investoinnit todella tuottavat paremmin kuin kvartaalijahti (kuten väitetty). Jos kvartaalitalous on optimaalinen tapa "pitkässä juoksussa" kehittää yritystä, niin sittenhän edes sijoituksien sitominen kiinni pidemmäksi aikaa ei auta ollenkaan...

EDIT: typoja ja lisäyksiä

 

[Jusu7]

Huerzo:
Kvartaalitalouden suhteen olemme varmasti molemmat jäljillä. Minä hain ehkä kokonaisvaltaisempaa näkemystä tästä maailmasta. Esimerkkinä vaikka Atria taikka HK Ruokatalot, kesäaika on aina myyntihuippua joten siinä mielessä kyseiset yritykset eivät ihan istu kvartaaliajatukseen mutta jos asiaa taas lähestytään siten miten huono kesä nyt sattui niin tullaan kvartaaliajatukseen. Mihin tässä päästiin, ei mihinkään...
IT-kuplan puhkeaminen oli tervettä kehitystä ja palautti kyllä ns tuulipukusijoittajatkin maan pinnalle. Listautumisanteihin jonotettiin tietämättä edes mitä kyseinen firma tekee. Tiedän tapauksia elävästä elämästä. Moni haukkasi niin sanotusti paskaa ja pahasti...
Edelleen olen eri mieltä tästä omistuspohjan vakauttavasta vaikutuksesta. En tiedä nyt katsommeko asioita eri näkökulmista, todennäköisesti.
Teoriassa yhtiökokouksessa voi vaikuttaa asioihin mutta suhteellisen hiljaista yhtiökokouksissa Suomessa tapaa olla. Soneran yhtiökokouksissa on puhetta riittänyt tunnetuin syin. Vaikuttamisen mahdollisuus on käytännössä suurilla omistajilla ja näitä ovat yleensä vakuutusyhtiöt, eläkekassat ja vastaavat suuret instituutiot.
Tikkaa heittävä apina-teoria sijoitusmaailmassa on oikeasti testattu juttu. Muistaakseni Arvopaperi-lehti teki jokunen vuosi sitten vertailun johon osallistui 2-3 salkunhoitajaa ja kyseinen "apina". Hatusta vedetty salkku pärjäsi ihan kohtuullisesti... Kertoo omaa kieltään sijoitusmaailmasta tämäkin.

 

[trivekku]

Viestin lähetti smasa

Tuosta verotuspuolesta olen täysin samaa mieltä. Lisäksi eläkeikäisten määrä kasvaa koko ajan ja eläkeikä laskee. Saa nähdä minkälainen meininki on 5-10 vuoden päästä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle oikein toden teolla.

Eläkejärjestelmähän toimii siten, että nykyiset työssäkäyvät maksavat eläkkeelllä olevien eläkkeet.

Suuret ikäluokat tekivät itselleen edullisen sopimuksen, maksoivat omille vanhemmilleen huonoa eläkettä ja heidän lapsien pitää maksaa heille hyvää eläkettä. Eli kunhan suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, verotus kiristyy, jotta heillä on varaa käydä etelänmatkoilla.

Tietysti työpaikkoja vapautuu kun suuret ikäluokat eläköityvät, mutta onko julkiselle sektorille varaa palkata ketään, kun veropohja murentuu?

 

[trivekku]

Viestin lähetti Carlos
Ja tosissaan, keskimäärin yritysjohtaja joka tienaa hillittömiä summia joutuu omistamaan koko elämänsä työnteolle. 365 päivää vuodessa, 24h/vrk, jatkuvasti hänellä on se vastuu ja paineet. Kukaan hullu ei sitä tee ellei siinä ole jotain porkkanaa. Ja tosissaan, tarpeeksi isoissa hommissa pelkästään mielenrauhan normaalille tasolle saattamiseen palaa hemmetisti rahaa. Työ voi olla täyttä tuskaa, mutta sitä kestää jotenkin kun tietää että voi ajella merenrantataloonsa Ferrarilla sitten kun töistä joskus pääsee. Vanha sanonta "raskas työ vaatii raskaat huvit" pitää paikkansa täysin. Ja kuinka moni on muuten kuullut että joku rividuunari olisi tehnyt itsemurhan työpaineiden takia? Tämäkin antaa ehkä jonkun kuvan siitä millä stressitasolla johtoportaassa usein liikutaan.

Tavallinen rividuunari taas voi useimmiten jättää työasiat töihin kun ovi menee kiinni, ja jäljelle jää 16h/vrk elää normaalia elämää.

Ja yleensä huippujohtajat ovat perheellisiä, heillähän on aikaa perheelle vasta lähellä eläkeikää. Halukkaita tähän elämä on yhtä työntekoa-putkeen varmaankin riittää, mutta aika moni ajattelee elämänlaatuaan ja tyytyy vähempään ja vaikka Nissaniin ja rivariin Nurmijärvellä. Taviksella kun homma kaatuu älynlahjoihin. Ei jokaisesta voi tulla Jorma Ollilaa.

Suuryritysten johtajillla on suuri vastuu ja heille kuuluukin siitä suurempi korvaus kuin rasvanahkaduunarille, mutta kun se korvaus on nousset 15-vuodessa jopa satoja prosentteja, kun palkansaajalla ansiotaso muutamia prosentteja. Tietysti onhan johtajien vaatimustaso noussut, kun ei eletä enää idänkaupan varassa ja säännöstelytaloudessa.

Sitten on näitä itseään yli-ihmisinä pitivinä johtajia, joiden kompetenessi kovassa paikassa on pyöreä nolla. Näitä, jotka ostavat ilmaa miljardeilla ja joiden virheiden jäljiltä lähtee satoja ihmisiä kilometritehtaalle, saavat muhkeat erorahat ja luikkivat ulkomaille.

 

[Carlos]

Viestin lähetti trivekku
Ja yleensä huippujohtajat ovat perheellisiä, heillähän on aikaa perheelle vasta lähellä eläkeikää. Halukkaita tähän elämä on yhtä työntekoa-putkeen varmaankin riittää, mutta aika moni ajattelee elämänlaatuaan ja tyytyy vähempään ja vaikka Nissaniin ja rivariin Nurmijärvellä.

Juu, tässä on nimenomaan kysymys valinnoista. Joku ottaa elämäntiekseen uran, joku elämän, valinta on vapaa. Toisesta saa jotain, toisesta saa sitten jotain muuta.

Viestin lähetti trivekku

Suuryritysten johtajillla on suuri vastuu ja heille kuuluukin siitä suurempi korvaus kuin rasvanahkaduunarille, mutta kun se korvaus on nousset 15-vuodessa jopa satoja prosentteja, kun palkansaajalla ansiotaso muutamia prosentteja. Tietysti onhan johtajien vaatimustaso noussut, kun ei eletä enää idänkaupan varassa ja säännöstelytaloudessa.

No tästä on ihan turha itkeä, kyseessä on vain ja ainoastaan kysynnän ja tarjonnan laki. Hyvä niin. Ja jonkun suuryrityksen tuloksessa ei tunnu missään riippumatta siitä tienaako CEO miljoonan vai kaksi kuussa, mutta jos rividuunari tienaa 2 tai 3 tonnia onkin ihan eri juttu.

 

[dude]

Viestin lähetti trivekku


Sitten on näitä itseään yli-ihmisinä pitivinä johtajia, joiden kompetenessi kovassa paikassa on pyöreä nolla. Näitä, jotka ostavat ilmaa miljardeilla ja joiden virheiden jäljiltä lähtee satoja ihmisiä kilometritehtaalle, saavat muhkeat erorahat ja luikkivat ulkomaille.

Muistutetaan nyt, että näillä johtajilla on tuskin käytännössä lainkaan minkäänlaista irtisanomissuojaa, kuten tavalllisella ihmisellä on. Töppäillyt johtaja pistetään saman tien kilometritehtaalle, mutta töppäillyt duunari saa mokata vaikka kuinka pahasti (selvinpäin ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa) ennen kuin saa kenkää.

 

[lihaani]

Usempien suuryritysten ylimmän johdon irtisanomissuoja on aivan käsittämättömän runsaskätinen verrattuna rividuunariin.

Se on totta, että irtisanomisaikaa ei ole. Eli avaimet ja luottokortit on luovutettava heti kun hallitus käskee. Syyksi riittää luottamuspula.

Mutta johtajasopimukseen on nykyisin aina sisällytetty muhkeat erorahat ja kultaiset kädenpuristukset. Johtaja voi jopa tuhota yrityksen ja silti kääräistä miljoonapotin. Ja siinä ei nähdä mitään moraalisesti kumallista. Relanderkin saattoi Soneran tuhon partaalle ja silti pisti firmasta taskuunsa nätin erorahan, jolla voi Lontoossa elää herrasmiehen elämää.

 

[Huerzo]

Viestin lähetti Jusu7
Huerzo: Kvartaalitalouden suhteen olemme varmasti molemmat jäljillä. Minä hain ehkä kokonaisvaltaisempaa näkemystä tästä maailmasta.

Jeps, nyt ymmärsin. Sinä puhuit siis kvartaaliyrityksistä (sesonkialat kuten vaikkapa mämmintuotanto ;), et trendikkäästä kvartaalitaloudesta, jossa _oletetaan_ mitä tahansa yritystä kehitettävän vain ja ainoastaan kolmen kuukauden tähtäimellä eteenpäin.

Viestin lähetti Jusu7
IT-kuplan puhkeaminen oli tervettä kehitystä ja palautti kyllä ns tuulipukusijoittajatkin maan pinnalle. Listautumisanteihin jonotettiin tietämättä edes mitä kyseinen firma tekee. Tiedän tapauksia elävästä elämästä. Moni haukkasi niin sanotusti paskaa ja pahasti...

Tästä voi olla kahta mieltä - nyt iso osa kansasta on sitä mieltä, että osakkeisiin voi vain hävitä rahansa, ja puristaa sukanvarttaan entistä tiukemmin. Juuri kun se suomalainen pääoma saattaisi vahvemmin vaikuttaa työpaikkojen ja investointien kohdemaahan, niin silloin alehintainen omaisuus myydään mieluummin ulkomaisille. Eipä tosin ole näkynyt osakerahastomyyjiltäkään mainoksia, vaikka järkikin jo sanoo, että silloin kannattaa ostaa, kun tavara on halpaa ja myydä eteenpäin kalliillla hinnalla. Eiköhän seuraavan nousukauden aikana markkinointi taas ala...

Pikku vinkkinä voi heittää, että seuraavaan Helsingin pörssiin listautujaan voi pistää rahojaan melko huoletta kiinni, sillä rahoituspuolen toimijat (FIMit ja muut) haluavat varmasti päästä käsiksi taas wanhoihin kulta-aikoihin, ja mikäpäs siinä auttaa paremmin kuin ale-hintainen anti ja näpsäkät pikavoitot. Taas lehdet pullistelevat tietoa, kuinka anti ylimerkittiin ja herra x kertoo, kuinka monta osaketta hän osti ja sitten myi kivalla katteella. No, tässä huumassa on hyvä heittää aidon Arabian sekaan vähän heppoisempaakin tavaraa, ja kauppa käy, kauppa käy...Nyt on ollut listautumispuolella jo niin pitkään hiljaista (joku uskalikko tosin halusi Meklarilistalle?), että eiköhän pian ala tapahtua. Ja oikeasti - jos se ensimmäinen listautuja on jokin lääkärifirma, niin nehän ovat ihan oikeasti erinomaisia sijoituskohteita. Katsokaa vaikka Suomen väestönkehitystä ja sitten 55+ porukan tuloja. Kyllä minäkin olisin luultavasti tuon ikäisenä valmis maksamaan jonkin verran siitä, että pumppu pelaisi vähän paremmin...Tuo ikäluokka on jo tottunut kuluttamaan, turha niille kersoille on jättää miljoonia tapeltavaksi..

Toinen lähitulevaisuuden sijoituskohde on Afrikka. Jees, naurakaa vaan. Mutta maissa on paljon nuorta työvoimaa, kiitos siirtomaahistorian joko ranska tai englanti on monella hallussa. Oikeastaan kehityksen esteenä ovat vain joissakin maissa vallitsevat levottomat olosuhteet, ja suuryritysten konservatiivisuus....Jaahas, lipsahti vähän off-topiciin, mutta sijoitusvinkit kelvannevat aina...?

Viestin lähetti Jusu7
Edelleen olen eri mieltä tästä omistuspohjan vakauttavasta vaikutuksesta. En tiedä nyt katsommeko asioita eri näkökulmista, todennäköisesti.

Jeps. Näkökulmani oli hyvin vahvasti teoreettinen (hypoteesi), johon lienee mahdotonta vastata. Kvartaalitalous on muutenkin hieman epämääräinen (tutkimustietoa, tietääkö kukaan) aihe.

Viestin lähetti Jusu7
Tikkaa heittävä apina-teoria sijoitusmaailmassa on oikeasti testattu juttu. Muistaakseni Arvopaperi-lehti teki jokunen vuosi sitten vertailun johon osallistui 2-3 salkunhoitajaa ja kyseinen "apina". Hatusta vedetty salkku pärjäsi ihan kohtuullisesti... Kertoo omaa kieltään sijoitusmaailmasta tämäkin.

Tämä taas liittyy median oikkuihin - jos apina olisi "epäonnistunut" testissä, ei kukaan muistaisi sitä. Edes ne salkunhoitajat - kuka kehtaisi rehennellä, että "voitin muuten apinan sijoitusskabassa". Voittihan Ruotsissakin joku lapsi sikäläisen nettisijoituskilpailun, mutta se ei silti tarkoita, että rekrytoidaan lähimmästä koulusta poninhäntäisiä tyttöjä valitsemaan osakkeita. Toivottavasti.

Jos itsekin muistaisi paremmin sattuman ja todennäköisyyksien mahdin elämän joka käänteessä, niin olisi jo pitkällä. Ikävä kyllä ihmisillä on hyvin heikko käsitys todennäköisyyslaskennasta ja riskien ymmärtämisestä. Eri tapaukset nähdään joko varmoina tai mahdottomina. Eli porukkaa hakkaa innolla 40 euroa/kk Lottoon, ja vaikka voittoa ei tulisikaan, niin silti "olihan siinä mahdollisuus voittaa miljoona euroa". Kun kysyy mikset laittanut noita rahoja sijoitusrahastoon (tai vastaava), vastataan "kun pörssissä menee vain rahat" tai "nehän oli vain pikkurahoja". Huoh.

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti trivekku
Eläkejärjestelmähän toimii siten, että nykyiset työssäkäyvät maksavat eläkkeelllä olevien eläkkeet.

Suuret ikäluokat tekivät itselleen edullisen sopimuksen, maksoivat omille vanhemmilleen huonoa eläkettä ja heidän lapsien pitää maksaa heille hyvää eläkettä. Eli kunhan suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, verotus kiristyy, jotta heillä on varaa käydä etelänmatkoilla.

Tietysti työpaikkoja vapautuu kun suuret ikäluokat eläköityvät, mutta onko julkiselle sektorille varaa palkata ketään, kun veropohja murentuu?

Täydentäisin tuota siten, että kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, he voivatkin joutua tyytymään nykyistä paljon pienempään eläkkeeseen. Eli potti kasvaa vain hieman samalla kun jakajia tulee huimasti lisää. Monet luulevat säästävänsä "omaa rahaansa" maksellessaan palkastaan eläkemaksuja. Näin ei kuitenkaan ole. Maksamalla lunastaa vain oikeuden nostaa tulevaisuudessa eläkettä. Sen summan määrittelee kuitenkin aina senhetkinen valta ja senhetkinen kansantaloudellinen tilanne.

Julkisen sektorin tulevaisuus näyttää erittäin ankealta. Sen kohtalona tulee olemaan b-luokan palvelun ja b-luokan työpaikan asemaan joutuminen. Julkiselle sektorille joudutaan, ei hakeuduta. Niin käy sekä potilaalle että sairaanhoitajalle.

 

[dana77]

Viestin lähetti trivekku
Suuret ikäluokat tekivät itselleen edullisen sopimuksen, maksoivat omille vanhemmilleen huonoa eläkettä ja heidän lapsien pitää maksaa heille hyvää eläkettä.

Ei tartte. Siinä vaiheessa kun suhde muuttuu äänestetään uudestaan ja sen jälkeen eläkkeitä leikataan, mulla on jo suunnitelmat valmiinta. Miettikääpä suuret ikäluokat sitä.

edit: yläpesä sanoikin saman asian jo sivistyneesti.
edit2: mielenkiintoinen pohdiskelu Huertzolta.

 

[dana77]

Viestin lähetti trivekku
Suuryritysten johtajillla on suuri vastuu ja heille kuuluukin siitä suurempi korvaus kuin rasvanahkaduunarille, mutta kun se korvaus on nousset 15-vuodessa jopa satoja prosentteja, kun palkansaajalla ansiotaso muutamia prosentteja.

Ketä tästä pitäisi syyttää? Johtajia jotka ovat ajaneet omia etujaan vai työntekijöitä jotka eivät ole ajaneet tarpeeksi omia etujaan. Jos ensimmäiset ovat olleet omien etujensa ajamisessa noin paljon jälkimmäisiä parempia niin eivätkö he ansaitse etunsa?

Mulle nämä ovat lähinnä filosofisia kysymyksiä.

Minun mielestä suomalainen yhteiskunta on tehnyt oman osansa siihen, että se on sama miten paljon joku palkkaa saa, suurin hyötyjä on kuitenkin aina yhteiskunta (vähäosaisimmat). Riippumatta siitä miten paljon joku ansaitsisee (tietyn rajan jälkeen), niin valtio "ansaitsee" aina vielä puolitoista kertaa enemmän (itse saa pitää 40%, valtiolle menee 60%)

Köyhiä on aina rikkaita enemmän ja demokratiassa päätösvalta on enemmistöllä, joten suosittelen äänestämään.

Viestin lähetti trivekku
Sitten on näitä itseään yli-ihmisinä pitivinä johtajia, joiden kompetenessi kovassa paikassa on pyöreä nolla. Näitä, jotka ostavat ilmaa miljardeilla ja joiden virheiden jäljiltä lähtee satoja ihmisiä kilometritehtaalle, saavat muhkeat erorahat ja luikkivat ulkomaille.

Ensinnäkin tuhmia ovat olleet nämä ilkiöt. Kuitenkin jos hommaan pääsee ilman kompetenssia kovasta paikasta, niin sen sijaan että valittaisit järjestelmästä, käyttäisit sitä hyväkseen, alkaisit Soneran pääjohtajaksi ja ottasit helpot rahat itsellesi.

Vakavammin otettuna voit tässä asiassa lohduttautua sillä, että nuo eivät ole sinun rahojasi (siis yhteiskunnan), vaan sijoittajien rahoja ja se on ensikädessä pelkästään sijoittajien oma vika että ovat olleet niin hölmöjä, että ovat edustajiensa (yrityksen hallituksen) välityksellä kyseisen tyypin, kyseisillä ehdoilla palkanneet.

Jokaisella jonka rahat ovat pelissä on täysi vapaus voi tehdä sijoituksensa vain sellaisiin firmoihin, joiden toimari saa alle 5 tonttua palkkaa kuussa mikäli uskoo, että sillä tavalla saa paremman tuoton rahoilleen ja/tai paremman yhteiskunnan.

 

[Jukka]

"Vakavammin otettuna voit tässä asiassa lohduttautua sillä, että nuo eivät ole sinun rahojasi (siis yhteiskunnan), vaan sijoittajien rahoja ja se on ensikädessä pelkästään sijoittajien oma vika että ovat olleet niin hölmöjä, että ovat edustajiensa (yrityksen hallituksen) välityksellä kyseisen tyypin, kyseisillä ehdoilla palkanneet."

3 miljardia meni veronmaksajien rahoja Soneran pystyssäpitämiseen, jos et muista.

 

[dana77]

Viestin lähetti Jukka
3 miljardia meni veronmaksajien rahoja Soneran pystyssäpitämiseen, jos et muista.

Muitan, vaikka se unohtui mainita. Valtio oli edustajineen myös todella tyhmä.

 

[msg]

Niinhän se on, että rikkaat maksavat prosentuaalisesti eniten veroa ja köyhät saavat tulonsiirtoina eniten. Keskiluokan osaksi nykyään jää maksaa veroja ja saada vastineeksi jonottaa alas ajettuja palveluja. Terveyskeskukseen on turha yrittää samaksi päiväksi, lastentarharyhmät ovat ylibuukattuja, vanhukset makaavat samoissa vaipoissa koko päivän ja samalla kiinalaiset ja uudet EU-kansalaiset hamuavat näiden keskiluokkien työpaikkoja.

Liukuhihnahommathan on jo aiemminn siirretty pois Suomesta
Nythän työpaikkoja on siivottu siisteistä keskiluokkaisista sisähommista, esimerkkinä vaikkapa nämä teleoperaattorit.

Kuitenkin tämä keskiluokka yleensä on se, joka eniten kotimaistakin kulutusta pyörittää. Kaikki menee kulutukseen, mitä tilille kolahtaa. Kohta vain tämä keskiluokka on entistä kapeampi, kun työttömyys lisääntyy. Tilalle tulevat työpaikat eivät kuitenkaan mahdollista samaa ansiotasoa kuin ennen.

Joskus kauniilla 80-luvulla kaupassa duunissa ollut myyjäkin saattoi bussikuskimiehensä kanssa ostaa pk-seudulta lähiöstä perheasunnon itselleen ja kahdelle lapselle. Nyt tämä kaupan myyjän työsopimus onkin 0 - 30 tuntia ja lisiäkin on karsittu ja bussikuski tekee 2 x 4 h työpäivää ja tienaa vähemmän kuin ennen 1 x 8h duunipäivästä.

Tarttis varmaan tehdä jotain? Keskiluokan vallankumous?

 

[Tobias]

Viestin lähetti Carlos
Niinpäniin, taas täällä haukutaan verenmakusuussa sikariporras-riistäjäporvari-ökymiljonäärejä. Tosiaan, jos aletaan laskea kuinka monen ihmisen työttömyyskorvauksen esim. J. Ollila maksaa tuloistaan, voidaan sanoa että määrä on aika huima. Nämä rikkaiden haukkujat eivät vain sitä halua ottaa huomioon, tai siis eivät halua ymmärtää että jo nyt rikkaat maksavat siitä rikkaudestaan ihan helvetisti. Ainakin Suomessa.

Ja tosissaan, keskimäärin yritysjohtaja joka tienaa hillittömiä summia joutuu omistamaan koko elämänsä työnteolle. 365 päivää vuodessa, 24h/vrk, jatkuvasti hänellä on se vastuu ja paineet. Kukaan hullu ei sitä tee ellei siinä ole jotain porkkanaa.

Tavallinen rividuunari taas voi useimmiten jättää työasiat töihin kun ovi menee kiinni, ja jäljelle jää 16h/vrk elää normaalia elämää.

Hyvä Carlos, olen täysin samaa mieltä. Yritysjohtaja todella omistaa elämänsä työnteolle, vastuu yrityksen menestyksestä seuraa 24/7. Ja erottaminen tapahtuu ilman irtisanomisaikaa, kyseessähän ei normaalisti ole työsuhde, vaan johtaja on kutsuttu johtajaksi. Toki nk. "kultainen kädenpuristus" seuraa usein erottamista, mutta tähänkin on rationaaliset perustelunsa.

Suomessahan tuntuu nykyään olevan suorastaan hillitön hinku päästä eroon osaajista ja koulutetusta väestä. Tästä on hyvänä esimerkkinä tuleva osinkojen tuplaverotus, joka heikentää selvästi johtoportaan yllykettä firman tuloksen parantamiseen (yksinkertaisimpia päämies-agentti -pelejä). Johdon kannustimena optiot ovat mielestäni yksinkertaisuudessaan loistava väline, mutta punamulta tietysti onnistuu torpedoimaan tämänkin.

Sististä, joka kyllä normaalisti vaikuttaa varsin valveutuneelta kaverilta, täytyy kyllä kritisoida hiukan. Mikä ongelma ns. liika korkeakoulutus on? Siis se, että muka liian moni on korkeakoulutettu? Työmarkkinat tulee nähdä minun mielestäni nykyään globaalina, unohtaa kerta kaikkiaan valtioiden rajat. Korkeakoulutetuilla on työmarkkinat myös muualla kuin Suomi-läänin sisällä.
Ja painostaa valinnoissa yksilön vastuuta. Kyllä korkeakouluopiskelijalla täytyy olla sen verran kykyä hahmottaa tulevaisuutta, että tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nytkin on tiedotusvälineissä paljon puhetta akateemisten ihmisten heikosta työmarkkinatilanteesta, ja silti tunkua riittää yliopistoihin ja korkeakouluihin. Kun taas esimerkiksi metallimiehillä riittää töitä roppakaupalla. Miksi siis mennä kauppakorkeaan tai polille, jos ei ole varma tulevaisuudestaan? Onhan tarjolla myös esim. metallimiehen töitä. Kun sen oman valintansa on tehnyt, niin täytyy myös siitä vastuu kantaa.

 

[dana77]

Muuten olen samaa mietä Tobiaksen viestistä, erityisesti työmarkkinoiden globaaliutta ajatellen, mutta tästä kohtaa olen eri mieltä.

Viestin lähetti Tobias
Johdon kannustimena optiot ovat mielestäni yksinkertaisuudessaan loistava väline

Minä en ole samaa mieltä optioiden loistavuudesta. Ensinnäkin ne ohjaavat ajattelua juuri tähän ei-haluttuun kvartaalitalous-ajatteluun. Pitäisin parempana keinona jopa ihan tavallisten osakkeiden antamista, optioiden kannustava vaikutus kun loppuu heti jos tiettyä tavoitehintaa ei saavuteta. Vielä parempi olisi bonus-järjestelmä, jonka ehtona käyttäsiin tietyn osakkeenhinnan laukeamisrajan sijasta jotain pidempiaikaista, muihin tunnuslukuihin perustuvaa ja parempaa informaatiota johtamisesta antavaa systeemiä, kuten esim kumulatiivisen liikevoiton kehitystä yhden taloussyklin aikana. Osakkeen hinta kun muodostuu kuitenkin erittäin suurelta osin tulevaisuuden odotuksista ja johtajat voivat näihin odotuksiin helposti vaikuttaa sanomisillaan ja tekemisillään. Minä en ainakaan luottaisi (enkä luota) ihmisiin, joiden rahat ovat sanomisistaan kiinni (tämä toimisi siis myös positiivisesti myös sisäpiiriongelmien välttämisessä).

 

[trivekku]

Viestin lähetti dana77
Muuten olen samaa mietä Tobiaksen viestistä, erityisesti työmarkkinoiden globaaliutta ajatellen, mutta tästä kohtaa olen eri mieltä.
Minä en ole samaa mieltä optioiden loistavuudesta. Ensinnäkin ne ohjaavat ajattelua juuri tähän ei-haluttuun kvartaalitalous-ajatteluun. Pitäisin parempana keinona jopa ihan tavallisten osakkeiden antamista, optioiden kannustava vaikutus kun loppuu heti jos tiettyä tavoitehintaa ei saavuteta. Vielä parempi olisi bonus-järjestelmä, jonka ehtona käyttäsiin tietyn osakkeenhinnan laukeamisrajan sijasta jotain pidempiaikaista, muihin tunnuslukuihin perustuvaa ja parempaa informaatiota johtamisesta antavaa systeemiä, kuten esim kumulatiivisen liikevoiton kehitystä yhden taloussyklin aikana. Osakkeen hinta kun muodostuu kuitenkin erittäin suurelta osin tulevaisuuden odotuksista ja johtajat voivat näihin odotuksiin helposti vaikuttaa sanomisillaan ja tekemisillään. Minä en ainakaan luottaisi (enkä luota) ihmisiin, joiden rahat ovat sanomisistaan kiinni (tämä toimisi siis myös positiivisesti myös sisäpiiriongelmien välttämisessä).

Optioissa on se ongelma, että esim. 90-lopun teknologiabuumi nosti osakkaiden arvot pilviin ja tuli paljon optiomiljonäärejä.
Onko se johdon hyvyyttä, jos yleinen taloustilanne nostaa osakekursseja?Sitten tulee nämä Enronin tapaiset sotkut, kun mikään ei riitä johdolle, väärännetään vaikka kirjanpitoa.


Jorma Ollila lienee optionsa ansainnut, vaikka Nokian menestymisestä on kiittäminen Kari Kairamoa.