Mainos

Vanhustenhoidon tila ja tulevaisuus

  • 8 640
  • 71

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Työntekijät etu on saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman vähäisellä työmäärällä (tai ehkä parempi sana olisi vapaa-ajan menetyksellä). Hyvän vanhustenhuollon tavoite on saada mahdollisimman paljon hyvää hoitoa mahdollisimman halvalla. Siten.

Milläköhän logiikalla rakensit tuollaisen ristiriidan? Hyvään vanhustenhoitoon pitää laittaa tasan sen verran rahaa kuin vanhusten inhimillinen elämä vaatii. Mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalla on mukavaa sanahelinää jolla ei tarkoiteta oikein mitään. Missä on raja?

Ja kai nyt jotenkin voisi nähdä yhteyden hoitajien työhyvinvoinnin ja vanhusten hyvinvoinnin välillä? Aika kylmä näkemys myös siitä, että hoitajat tekisivät työtä vain rahan takia.....
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Milläköhän logiikalla rakensit tuollaisen ristiriidan? Hyvään vanhustenhoitoon pitää laittaa tasan sen verran rahaa kuin vanhusten inhimillinen elämä vaatii. Mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalla on mukavaa sanahelinää jolla ei tarkoiteta oikein mitään. Missä on raja?
Pahoittelen jos logiikka ei auennut. Koitin esittää sen mahdollisimman selkeästi.

Minä aikaisemmassa viestissäni kerroin kuinka mielestäni vanhustenhuollon minimitaso pitäisi määrittää konkreettisemmin (vaipanvaihdot, ulkoilut, ruokailut, lääkärikäyntien määrä jne) eikä henkilömäärällä.

Ja kai nyt jotenkin voisi nähdä yhteyden hoitajien työhyvinvoinnin ja vanhusten hyvinvoinnin välillä? Aika kylmä näkemys myös siitä, että hoitajat tekisivät työtä vain rahan takia.....
Lähteenä tähän minulla on Tehyn puheenjohtaja Jaana-Laitinen Pesola, joka on alkuperäiseltä koulutukseltaan sairaanhoitaja itsekin (toki sittemmin lukenut itsensä maisteriksi). Hyvin on muistissa irtisanoutumislistat ja lausunnot kuten "kiista ratkeaa vain rahalla".

Minusta tuossa ei mitään kylmää tai väärää. Kaikenlaiset puheet kutsumuksista ja muista ovat vain hömppää romantisointia.
 

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Minä aikaisemmassa viestissäni kerroin kuinka mielestäni vanhustenhuollon minimitaso pitäisi määrittää konkreettisemmin (vaipanvaihdot, ulkoilut, ruokailut, lääkärikäyntien määrä jne) eikä henkilömäärällä.


Lähteenä tähän minulla on Tehyn puheenjohtaja Jaana-Laitinen Pesola, joka on alkuperäiseltä koulutukseltaan sairaanhoitaja itsekin (toki sittemmin lukenut itsensä maisteriksi). Hyvin on muistissa irtisanoutumislistat ja lausunnot kuten "kiista ratkeaa vain rahalla".
.

Tottakai mutta esittämäsi kriteerit edellyttävät tietyn minimihenkilömäärän, jotta niiden toteutumista voidaan tehokkaasti valvoa. Pitää olla tehokas lakisääteinen sitovuus, jotta välistä vetoja ei tapahdu.

Laitinen-Pesola on muuten puoluekannaltaan kokoomuslainen, vaikkei se nyt tietenkään kaikkea selitä. Mutta kylmä olisi sellainen yhteiskunta jossa työtä tehtäisiin vain palkan takia, työn sisällöstä välittämättä. Tällaiset ihmiset ovat kaiketi kylmiä toisilleen myös vapaa-ajalla? Tokin työstä pitää saada kunnon korvaus, jotta hyvin toimeen tulee, mutta ei se korvaus ole, uskaltaisin väittää, läheskään päällimmäinen tekijä, miksi moni hoitaja työtään tekee.
 
Kun läheisesi joutuu hoitoon, pääset toteamaan sen itse. Tilanne on karmea.
Olen jossain määrin samoilla linjoilla. Sen sijaan en usko siihen, että tilanne paranee hoitajia lisäämällä. Vastustan periaatteessa tällaisia vasemmistolaisia henkilöstömitoituksia, jotka johtavat siihen, että yhtä suuren työmäärän tekemiseen palkataan lisää tekijöitä. Ongelma ei ensisijaisesti ole hoitajien vähäisyys, vaan asenne. Ruikutetaan jatkuvasti työn raskautta ja pientä palkkaa jne. jne. Hyväksyn henkilöstömitoitukset sen jälkeen, kun ollaan laadittu riittävät mitoitukset tehtävälle työmäärälle.

Esitin jo aiemmin toisessa ketjussa erään suomalaisen kaupungin sosiaaliviraston tavan määritellä lisäresurssien tarvetta etuuskäsittelyyn: Mitä pidempään hakemukset ovat jonossa, sitä enemmän lisätään resursseja. Veikkaan, että vanhustenhoidossa tullaan etenemään samalla tavalla: Mitä pidempään hoitajat antavat vanhusten maata samassa paskavaipassa, sitä enemmän väitetään tarvittavan resursseja.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Vastustan periaatteessa tällaisia vasemmistolaisia henkilöstömitoituksia, jotka johtavat siihen, että yhtä suuren työmäärän tekemiseen palkataan lisää tekijöitä.

Vanhustenhoito on hidasta. Yhden vanhuksen peseminen ei ole muutaman minuutin juttu ja siihen saatetaan vaatia monta hoitajaa. Satakiloisen lihan käänteleminen on vaivalloista. Olen tällaisen tapahtuman vuodeosastolla seurannut. Kaksi hoitajaa siihen tarvittiin ja aikaa kului. Kumpikin oli koko ajan työn touhussa ja vanhus huusi kivusta, koska hänellä oli (makuu)haavoja.

Ikävintä on se, että hoitajat eivät ehdi huolehtimaan edes potilaiden perustarpeista, vaikka heidän pitäisi pystyä tarjoamaan potilaille myös henkistä ja sosiaalista tukea. Mistä tähän resurssit? Vai eikö sillä ole väliä? Sekö on vanhustenhoidon tavoite, että vanhukset pidetään mahdollisimman kauan hengissä makaamassa yksinään ja tarkoituksettomina sängyissä? Eikö vanhusten elämänlaadusta tarvitse välittää?

Nykyisin vanhukset huumataan, etteivät he valittaisi, vaatisi ja vaeltelisi. Onko tämä eettisesti kestävä ratkaisu, vai pitäisikö hoitajien määrää reilusti lisätä sen sijaan että vanhukset lukitaan kemialliseen vankeuteen?

Tietenkin hoitajista voidaan puristaa enemmän irti niin kuin voidaan keistä tahansa työntekijöistä, mutta miksi pitäisi? Miksi hoitajien pitäisi raataa sen enempää kuin muidenkaan työntekijöiden? Siksikö, että he ovat kutsumusalalla?

Ei käytännön työtä enää voida tehostaa järkevästi. Tehostaminen on tehtävä jotenkin muuten. Tehostamisella on myös rajansa. Lopulta se kääntyy itseään vastaan.

Vanhustenhoito voidaan tietenkin yksityistää. Siitä kuulemma seuraisi työn tehostuminen. Se jää nähtäväksi. Tähän mennessä terveydenhuollossa tapahtunut yksityistäminen on johtanut rajuihin kulujen nousemiseen. Ehkä vanhustenhoidossa ei näin kävisi, mutta pahoin pelkään, että yksityistämisen seurauksena olisi entistä kalliimpi vanhustenhoito.
 
Ikävintä on se, että hoitajat eivät ehdi huolehtimaan edes potilaiden perustarpeista, vaikka heidän pitäisi pystyä tarjoamaan potilaille myös henkistä ja sosiaalista tukea. Mistä tähän resurssit? Vai eikö sillä ole väliä? Sekö on vanhustenhoidon tavoite, että vanhukset pidetään mahdollisimman kauan hengissä makaamassa yksinään ja tarkoituksettomina sängyissä? Eikö vanhusten elämänlaadusta tarvitse välittää?
Isolla osalla vanhuksista on myös omaisia olemassa, jotka käyvät tapaamassa ja huolehtivat osaltaan henkisestä ja sosiaalisesta tuesta. Sen antaminen ei ole ensisijaisesti hoitajien tehtävä. Toisaalta hoitajiltakaan tuen antaminen ei vaadi muuta kuin hyvää asennetta. Vanhustenhoidon tavoitteen tulisi olla vireä ja elinvoimainen vanhus, joka ei tarvitse laitoshoitoa. Jos vanhukset eivät tarvitsisi laitoshoitoa, niin tällöin ei tarvittaisi myöskään laitoksia eikä suurta joukkoa pönöttäjiä ja pönöttämisen valvojia.

Nykyisin vanhukset huumataan, etteivät he valittaisi, vaatisi ja vaeltelisi. Onko tämä eettisesti kestävä ratkaisu, vai pitäisikö hoitajien määrää reilusti lisätä sen sijaan että vanhukset lukitaan kemialliseen vankeuteen?
Molemmat isoäitini kuolivat tänä vuonna 90-vuotiaina. Eivät eläissään suuremmin tarvinneet laitoshoitoa eivätkä huumausta. Eettisesti kestävä ratkaisu on pyrkiä pitämään vanhukset niin hyvässä kunnossa, että pystyvät asumaan kodeissaan.

Tietenkin hoitajista voidaan puristaa enemmän irti niin kuin voidaan keistä tahansa työntekijöistä, mutta miksi pitäisi? Miksi hoitajien pitäisi raataa sen enempää kuin muidenkaan työntekijöiden? Siksikö, että he ovat kutsumusalalla?
Siksi, että he ovat meillä töissä ja minä palkanmaksajana vaadin työn tekemistä palkan vastineeksi. En istumista taukohuoneessa valittamassa työn raskautta. En nimittäin usko, että työilmapiiri poikkeaa ratkaisevasti sosiaalivirastosta, jonka erään toimipisteen pomo totesi heille maksettavan ajasta, eikä työstä.
Eli ensiksi mitoitukset tehtävälle työmäärälle ja sitten voidaan katsoa henkilöstömääriä.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Voi olla. Olen kuullut tuollaisia esimerkkejä, mutta myös päinvastaisia. Myönnän kyllä ettei oma tietämykseni ole hyvä. Mutten oikein luota tv-ohjelmien ja iltapäivälehdistön "tutkivaan journalismiin" joka vanhustenhoidon tilasta tiedottamisesta on pääasiassa vastannut.
Noh, tilanne ainakin Kotkassa on aika huono. Eräs hoitopaikan lisäosa olisi pitänyt valmistua jo pari vuotta sitten, ja olisi valmistuessaan tuonut paljon lisää hoitopaikkoja - no ei valmistunut. Äitini taistelee isäni omaishoitajuuden kanssa (Alzheimer) jaksamisen rajoilla, koska intervallijaksot menee nyt 1 viikko hoidossa, 3 kotona. Olisi halunnut sen rytmiin 2+2 - no ei saanut. Eikä saanut eräs toinenkaan tuttavamme. Ja tämä, että tilanne on kaupungissa huono, tai "haastellinen" kuten muoti-ilmaisu kuuluu, on kuultu ihan vanhustenhuollon johtajan suusta, kun häntä erääseen kouluproggikseen haastattelin. Ja vitsi kun on siinä, että vanhukset eivät ole ainoa ryhmä, joka vaatisi lisäresursseja ja hoitopaikkoja.

Myös vanhustenhuollon parissa työskentelevät hoitajat kertoivat ihan suoraan, että nyt mennään niillä rajoilla, mitä itsestä puristamaan pystyy.


Eettisesti kestävä ratkaisu on pyrkiä pitämään vanhukset niin hyvässä kunnossa, että pystyvät asumaan kodeissaan.
Kotkan vuonna 2008 julkaistussa palvelustrategiassa esiteltiin ns. "elinkaariasumisen malli". Siinä tavoitteena on, että "moniportaisesta pitkäaikaishoidosta luovutaan ja pyritään siihen, että kotkalainen vanhus elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Itsenäistä suoriutumista tuetaan, omahoitoisuutta korostetaan ja esteettömyys sekä turvallisuus huomioidaan hoito- ja kotiympäristöissä."

Itseäni tämä siis liippaa aika läheltä ja olen nähnyt myös sen, kuinka kovaa työtä omaishoitajuus on. Nimenomaan TYÖTÄ. 24tuntia vuorokaudessa. Toki syksyn tullen isä alkaa pääsemään taas päiväsairaalaan pari kertaa viikossa ja onneksi on noita intervallijaksoja, sekä äidilläni me lapset ja laaja, auttavainen ystäväpiiri. Siltikin yksin hän isääni pääsääntöisesti hoitaa, eli itse toivoisin nyt lisää hoivapaikkoja ja sitä kautta lisää intervallijaksoja, jotta mutsi pääsee huilaamaan. Hän kuitenkin haluaa pitää isän kotona mahdollisimman pitkään.
 
Viimeksi muokattu:

DiamondDoll

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Jesse Joensuu
Voisin kommentoida aihetta laajemminkin kun itse terveyskeskuksen vuodeosastolla sairaanhoitajana työskentelen. Jos valtio oikeasti haluaa taata hyvän vanhuuden, pitää rahaa pistää tähänkin alueeseen. Jos tarjolla on yksi sh ja yksi lh 15 ihmiselle niin jo terve järki sanoo että vain ehdottomasti tärkeimmät asiat tulee tehtyä. Näillä henkilöstömäärillä ei pysytä ketään ulkoiluttamaan, kuuntelemaan tai kuntouttamaan. Hyvä jos syöttämiset ja vaipattamiset saa tehtyä.

Hoitoala on kutsumusammatti. Miten muuten teet helvetin raskasta (myös henkisesti) työtä joka päivä joka on henkilöstömäärältään niin alimitotettua kun tämä on. Hoidon taso laskee mitä tiukemmille vedetään rahan suhteen.

Olisihan se hienoa jos voisi kertoa miten hyvin tämä ala pyörii tällä hetkellä mutta se olisi valehtelua.

Toejoen Veikko voi tulla kokeilemaan muutaman iltavuoron terveyskeskuksen vuodeosastolla jos mielipide on sitä että hoitajat vain ruikutamme ja istumme takamuksillamme. Sitten kun olet joka ikinen päivä käsivarsia myöten ulosteessa ja virtsassa, joudut kuuntelemaan halventavaa kielenkäyttöä, teet saattohoitoa kuoleville ihmisille sekä käännät, syötät sekä peset ihmisiä jotka eivät siihen enää itse kykene, voit tulla mussuttamaan siitä miten me hoitajat olemme laiskoja!
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Toejoen Veikko voi tulla kokeilemaan muutaman iltavuoron terveyskeskuksen vuodeosastolla jos mielipide on sitä että hoitajat vain ruikutamme ja istumme takamuksillamme. Sitten kun olet joka ikinen päivä käsivarsia myöten ulosteessa ja virtsassa, joudut kuuntelemaan halventavaa kielenkäyttöä, teet saattohoitoa kuoleville ihmisille sekä käännät, syötät sekä peset ihmisiä jotka eivät siihen enää itse kykene, voit tulla mussuttamaan siitä miten me hoitajat olemme laiskoja!

Joo, sanasta miestä ja hännästä trollia jne. Enpä usko, että hoitoalan "eksperttimme" tarjoama ratkaisu asenne ja vähemmän sairastuvia luuseri-vanhuksia olisi ihan se taikaluoti, jolla tämä ongelmavyyhti ratkotaan... Totta kai SDP:llä on byrokraattinen ketunhäntä kainalossa tällä esityksellä ja todella hienoa olisi, jos voitaisiin laatukriteereillä ja ohjeistuksilla ratkaista ongelma, mutta ihmisluonteen (ja sen asenteettomuuden) tuntien niin laatukriteerit ilman sanktioita ovat ihan yhtä turhan kanssa. Ja minimityöntekijämäärä tuntuu ihan sopivan tylpältä esineeltä jonkun asian oikeaksi, reaaliseksi läpiajamiseksi, eikä näennäiseksi. Olettaa tietysti sopii, että lopputulos vesitetään joka tapauksessa, eikä vanhustenhoito olennaisesti parane, mutta jos se haluttaisiin (se asenne!) niin minimityöntekijä-määrä olisi varmasti yksi toimiva väline. Mutta tilanne lienee se, ettemme yhteiskuntana ole valmiita tähän, siis vanhusten inhimillisen hoidon takaamiseen.
 

kakkonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Minä muutenkin tahtoisin parempia mittareita hoidon laadulle (vaippojen vaihtoväli x tuntia max, x ruokailua päivässä jne) kun kiinteän henkilömäärän. Se että paljonko henkilöstöä ei takaa hyvää laatua, mutta se takaa isot kustannukset. Jos jossain osataan hommat hoitaa hyvin pienemmällä väellä (hyvällä työn organisoinnilla, tehokkailla työtavoilla ja motivoituneella ja osaavalla väellä), niin onhan se törkeää, että sinne on pakko palkata peukalonpyörittäjiä että lain kirjain täyttyy.
Samaa mieltä,jos tuollaisia speksejä ei ole niin ne kyllä pitäisi säätää.

Yhteiskunnan sosiaalimenot on vähän sellaisia että kaikille ei vaan riitä rahaa. Kaikkeen muuhunkin sitä kuitenkin kuluu. Onko oikein että vanhustenhoito kituuttaa ja johonkin muuhun asiaan rahaa riittää? Onko oikein että joku sosiaalitoimiston alkoholisoitunut asiakas hakee X eur /kk siihen että vain laiskottelee ja juopottelee kotona? Pitäisikö vaikka armeijan kuluja karsia? Tai että pakolais/ulkomaalaismenoja on niin ja niin paljon,pitäisikö ennemmin hoitaa täällä ikänsä asuneiden asiat kuin maksaa ulkopuolelta tulevien eläminen?

Onneksi meillä on ammattitaitoiset ihmiset säätämässä näitä asioita,ei itsellä ole vastauksia noihin kysymyksiin.

Itse olen miettinyt asiaa siltä kantilta että kannattaisiko Suomen valtavalle määrälle työttömiä ja syrjäytyneitä kehittää jotain työtä vanhustenhoidon saralta? Eli sellaisiin tehtäviin johon ei tarvi suurta älykkyysosamäärää tai osaamista voitaisiin "palkata" työttömiä ja syrjäytyneitä. Luulisin että jollekin vanhukselle kaupassa käyminen tai parin tunnin seurana olo voisi onnistua pöljemmältäkin. Tuota "työvoimaa" meillä olisi tuohon hommaan vaikka kuinka, vielä kun olisi halua että saataisiin työvoima ja työ kohtaamaan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Minä muutenkin tahtoisin parempia mittareita hoidon laadulle (vaippojen vaihtoväli x tuntia max, x ruokailua päivässä jne) kun kiinteän henkilömäärän. Se että paljonko henkilöstöä ei takaa hyvää laatua, mutta se takaa isot kustannukset.

Siis varmasti periaatteessa näin. En tosin epäile, etteikö kaikista laitoksista itse asiassa löydy oikeinkin hienoa dokumentaatiota laadusta ja palvelutasosta (todennäköisesti niiden ihan kokopäivätoimisia kirjoittajiakin runsaasti) - ongelma on siinä ettei näitä kriteereitä valvota, eikä niitä ole uskottavasti sanktioitu, ja lopputulos voikin olla erittäin karu vaikka paperilla näyttää hienolta. Voisimme siis hyvinkin laatia sellaiset laatukriteerit, jotka takaisivat riittävän minimitason, mutta vaikeus ei olekaan siinä vaan siinä että taattaisiin riittävä minimitaso. Kuka valvoo mittareita, miten ne on uskottavasti sanktioitu (yksi keskeinen sanktioitava mittari tulisi tietysti olla asiakastyytyväisyys, jota pitäisi myös säännöllisesti kartoittaa), eli miten takaamme että laatu ja palvelutaso siirtyvät dokumentaatiosta suoritukseen? Ymmärrän että betoni-SDP:n esitys minimityöntekijämääristä on ärsyttävä, kun tiedetään puolueen historia ja julkisen sektorin nykytarpeet, mutta puhtaasti välineenä tuo tuntuu juuri niin raskaalta ja karulta välineeltä, että sillä olisi reaalista merkitystä palvelutasolle.
 
Joo, sanasta miestä ja hännästä trollia jne. Enpä usko, että hoitoalan "eksperttimme" tarjoama ratkaisu asenne ja vähemmän sairastuvia luuseri-vanhuksia olisi ihan se taikaluoti, jolla tämä ongelmavyyhti ratkotaan...
Tuo on trolli-kortti on aika väsynyttä vetää joka välissä, jos ei kannata sinun mielimääsi suunnatonta sosiaalidemokraattista verotusta.
Kirkkaana muistissa on Tehyn työtaistelu ja argumentit hoidon parantumisesta. Paraniko hoidon laatu palkankorotusten ansiosta? Ei parantunut. Ainoastaan lisättiin veronmaksajien rasitusta. Muistelisin, että moni kunta esitti joutuvansa kiristämään verotustaan kyseisten tulonsiirtojen vuoksi.
Sosiaalidemokratian oireyhtymä on tehnyt suomalaisista aivan liiaksi vastuunulkoistaneita valittajia. Omaiset valittavat hoidosta, mutta moniko katsoo peiliin ja miettii ottavansa mummonsa tai pappansa kotiin? Kuntien pitäisi hoitaa ja mieluiten maksuttomasti, että eläkerahat kerääntyisivät perinnöksi.
Lisää julkisen sektorin hoitajia -> lisää jäseniä Tehylle ja muille ammattiyhdistyksille. Siitä tässä on kysymys. Hoidon laatu ei parane. Todennäköisesti sosiaalidemokratian oireyhtymä tarttuu yhä useampaan ihmiseen. "Noin suuresta työmäärästä et voi selviytyä." Luuseri-vanhus oli aivan omaa tuotostasi. Vanhus ei ole synonyymi laitoshoidon tarpeessa olevalle, vaikka sosiaalidemokraatit niin haluasivatkin.
 

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Heh, ei omaisten suurempi välittäminen ole missään ristiriidassa sen kanssa, että myös yhteiskunnan päätösten tasolla vanhuksista välitetään. Ristiriidan rakentaminen näiden välillä on aika kaukaa haettua, eivätkö ne täydennä toisiaan? Puoluepoliittinen tyhjänjauhanta on ilmeisesti joistakin vaan niin mukavaa, varsinkin kun se tapahtuu vanhusten kustannuksella.

Edelleenkin, uudessa vanhuspalvelulaissa painotetaan nimenomaan kotiin vietäviä palveluja. Vanhuksia on kuitenkin niin erilaisissa elämäntilanteissa - pahasti dementoituneen on hankala asua kotona. Siksi tarvitaan myös laitoshoitoa ja sinne riittävä määrä henkilökuntaa.

Tässä blogikirjoituksessaan Guzenina-Richardson selventää, mitä kaikkea laki tulee sisällään pitämään: Sitovia henkilöstömitoituksia tarvitaan - mariaguzenina - Blogi

Joitain otteita:

"Tulevassa vanhuspalvelulaissa edellytetään muun muassa, että kotiin vietävät palvelut ovat se ykkösasia ja laitokseen mennään vasta kun muu ei enää riitä."

"Vaikka keskustelu julkisuudessa onkin nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset. Olen esimerkiksi itse halunnut lakiin lisättäväksi kohdan, joka antaa iäkkäille pariskunnille oikeuden pysyä yhdessä hamaan loppuun saakka, mikäli he niin haluavat."


Kirjoituksessa selviää myös, että henkilöstömitoituksia työryhmässä vastusti Kuntaliiton lisäksi Elinkeinoelämän keskusliitto, jolla nyt ei minusta pitäisi olla mitään tekemistä vanhustenhoidon työryhmissä. Kai se on EK:n intresseissä sitten, että vanhuspalvelut kilpailutetaan ja niissä kilpaillaan nimenomaan alhaisilla kustannuksilla ja henkilökuntamäärällä.....

Guzenina on ensimmäinen ministeri, joka saa vanhustenhoidon inhimillistämiseksi edes jotain aikaan. Hyssälän ja Risikon kaudella asia jäi valitettavasti vain selvitysten tasolle. Katsotaan nyt, minkälainen laista tulee lopulta. Toivottavasti budjettineuvotteluissa ei mennä ihan minimin mukaan vaan rahaa lisätään merkittävästi...
 
Viimeksi muokattu:
Heh, ei omaisten suurempi välittäminen ole missään ristiriidassa sen kanssa, että myös yhteiskunnan päätösten tasolla vanhuksista välitetään. Ristiriidan rakentaminen näiden välillä on aika kaukaa haettua, eivätkö ne täydennä toisiaan? Puoluepoliittinen tyhjänjauhanta on ilmeisesti joistakin vaan niin mukavaa, varsinkin kun se tapahtuu vanhusten kustannuksella.
Eivät täydennä. Jopa yksilötasolla ollaan vastuuta omasta itsestä siirretty yhteiskunnalle. Kun keskustellaan julkisen sektorin henkilöstömäärän lisäämisestä, niin aika nopeasti mieli kehittää yhteyden sosiaalidemokraatteihin tai vasemmistoon.

Joitain otteita:

"Vaikka keskustelu julkisuudessa onkin nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset..."
Sisällön mahdolliset hyvät puolet jäävät henkilöstömäärien mitoituksen alle. Kuten aiemmin sanoin, niin pitäisi mitoittaa ensiksi työtehtävien määrä/tekijä.

Toivottavasti budjettineuvotteluissa ei mennä ihan minimin mukaan vaan rahaa lisätään merkittävästi...
Mistä otetaan pois?
 

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Eivät täydennä. Jopa yksilötasolla ollaan vastuuta omasta itsestä siirretty yhteiskunnalle. Kun keskustellaan julkisen sektorin henkilöstömäärän lisäämisestä, niin aika nopeasti mieli kehittää yhteyden sosiaalidemokraatteihin tai vasemmistoon.

Konkretisoi. Pitäisikö siis mielestäsi kaikkien ryhtyä omaishoitajiksi vai miten oikein voitaisiin samaan aikaan karsia yhteiskunnan vastuuta ja lisätä omaisten vastuuta? Tulisiko sitten vanhukset, joiden omaiset eivät hoida heitä kotona, jättää epäinhimillisen hoidon varaan? Niin asioita toki hoidetaan vaikka tuolla itänaapurissa...

Julkisen sektorin henkilöstömäärän suuri koko on ominaista pohjoismaisille hyvinvointivaltioille, joissa, toisin kuin Venäjällä tai Yhdysvalloissa, kaikilla vanhuksilla on varallisuusasemaan katsomatta oikeus saada inhimillistä vanhustenhoitoa ja -palveluja tai joissa on esimerkiksi kaikille ilmainen terveydenhuolto ja koulutus.

Noh vaikka sosialidemokraattinen ministeri ja SDP mitoituksia ponnekkaimmin ajavatkin, niin kannatusta löytyy hyvin laajalti myös muualta. Esimerkiksi perussuomalaiset ovat kannattaneet koko ajan henkilöstömitoituksia - onhan siellä vaikkapa Laila Koskelan muodossa ihan ruohonjuuritason kokemusta vanhustenhoidon tilasta.

Ainoa selkeä vastustaja taitaa olla kokoomus - keskustasta taas ei ota taaskaan kukaan selvää. Molemmilla näillähän oli tilaisuus korjata sosiaali- ja terveysministerin salkkujen kautta vanhustenhoidon epäkohtia, mutta Hyssälän ja Risikon aikaansaannokset jäivät luvattoman heikoiksi. Risikko sentään alkoi valmistella lakia vähän ennen viime eduskuntavaaleja.


Toejoen Veikko kirjoitti:
Sisällön mahdolliset hyvät puolet jäävät henkilöstömäärien mitoituksen alle. Kuten aiemmin sanoin, niin pitäisi mitoittaa ensiksi työtehtävien määrä/tekijä.

Sen mitoittaminen vieläpä lainsäädännön tasolla olisi suoraan sanottuna hölmöläisten hommaa nimenomaan vanhustenhoidossa - tulisi jotenkin eräs sirppiä ja vasaraa tunnuksenaan käyttänyt järjestelmä mieleen. Pitää lähteä nimenomaan vanhuksen tarpeista, kuinka monta ulkoilua/vaipan vaihtoa jne. Niiden toteutumisen takaa puolestaan riittävä henkilöstömäärä, koska nykytilanteessa hoitajilla on monin paikoin hirveä kiire, kuten hoitotyötä tekevät ovat tässäkin ketjussa kuvanneet.


Toejoen Veikko kirjoitti:
Mistä otetaan pois?

Ei puhuta sellaisista summista joita ei voitaisi saada kokoon - jos vaan on poliittista tahtoa. Aloitetaan vaikka Tampereen rantaväylän tunnelista, johon valtio on myös luvannut tuhlata rahaa. Investoinneista ylipäänsä nyt saadaan jonkin verran. Verotukseen voisi myös harkita keski- ja suurituloisille pientä korotusta, vaikka veikkaisin, että jo pelkällä priorisoinnilla saadaan huomattava summa kasaan.

Kaikkein ongelmallisin tilanne on tietysti velkaisissa kunnissa, joille valtio voisi osoittaa korvamerkittyä rahaa. Suurissa kaupungeissa ja vaikkapa niiden kehyskunnissa taas ei ole mitään taloudellista ongelmaa.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Tässä on hyvä esimerkki ihmisiä juoksuttavan yhteiskunnan lieveilmiöstä. Kun suku hajaantuu ympäri maata ja maailmaa, ihminen jää yksin. Kun ihminen on vanhus, hänen mahdollisuutensa etsiä tyydytystä tarpeilleen on tuhottu. Sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei olekaan, missä julkisesti tai yksityisesti tuotettu palvelu pystyisi tarjoamaan vanhukselle kuuluvuuden, arvostuksen ja välittämisen tunteen.

Hyvä olisi jokaisen omalla kohdallaan miettiä, miten sukunsa vanhuksiin suhtautuu. Joillain on rahaa palkata vanhuksille seuraneitejä, mutta seuraneidit eivät korvaa läheisten apua ja läsnäoloa.

Nämä ovat surullisia kohtaloita.

En tiedä tarkalleen millainen sopimus isoäidilleni on tehty mutta hän on 90-vuotias ja tällä hetkellä kotiavustaja käy kerran päivässä mummoni luona tarkistamalla että hänen asiansa ovat suht ok.

Noiden kotiavustajien ilmeisesti kuuluisi käydä kahdesti mutta "kiireiden" takia käynti on supistettu yhteen, käynti on yleensä noin 5 minuuttia pitkä.

Mummoni kaatui vuosi sitten melko pahasti ja tästä hänelle on jäänyt kammo yksinliikkumista kohtaan. Kykenisi toisen ihmisen kanssa käymään esim. 300m päässä olevassa kaupassa rollaattorin kanssa mainiosti mutta yksin ei uskalla lähteä jos jotain sattuu. Kunnan eläkeläiskoti on täynnä joten omassa kodissa on asuttava.

Mummo sitten soittelee ja puoliksi itkee kun ei ole koko kesänä päässyt ulos kertaakaan. Miettikää!

Tietääkö joku näistä kotiapujutuista tarkemmin? Kuulostaako ihan siltä miltä pitää? Vedätetäänkö näissä paljon yksinäisi mummoja jotka eivät osaa pitää puoliaan? Aika onneton olo kun muu perhe asuu toispuolella suomea. Nytkin otin lomaa töistä jotta ensi viikolla pääsen mummon luokse matkustamaan ja pääsisi mummokin edes kerran kesässä pihalle. Samalla sitten tulee jututettua niitä kotiavustajiakin.


Meillä yhden käynnin pituus oli tarkoitus olla 10min. Aikataulut olivat kuitenkin laitettu niin tiukille, että joissain paikoissa kerkesi oikeasti käydä 2min kääntymässä. Joskus olisi työvuorolistan mukaan pitänyt olla 3 paikassa samaan kellonaikaan. Mainitsin esimiehelle, vastaus oli lähinnä no can do luokkaa, menin tekemään työni ja otin omaisilta vastaan haukut kun ehdin olla niin vähän aikaa paikalla. Lopulta uuvuin niin paljon, että olin omasta tahdosta vuoden työttömänä ja sen jälkeen vaihdoin alaa.

Hevostalli.netin foorumi - Seniorit - Kuuluuko kotiavustajan ulkoiluttaa vanhuksia?
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
Olen jossain määrin samoilla linjoilla. Sen sijaan en usko siihen, että tilanne paranee hoitajia lisäämällä. Vastustan periaatteessa tällaisia vasemmistolaisia henkilöstömitoituksia, jotka johtavat siihen, että yhtä suuren työmäärän tekemiseen palkataan lisää tekijöitä. Ongelma ei ensisijaisesti ole hoitajien vähäisyys, vaan asenne. Ruikutetaan jatkuvasti työn raskautta ja pientä palkkaa jne. jne. Hyväksyn henkilöstömitoitukset sen jälkeen, kun ollaan laadittu riittävät mitoitukset tehtävälle työmäärälle.

No kuulehan sie veikkosein! Kun sinä noin hyvin tuon homman tiedät ja rahamies kun olet, niin etkös paukauta ittes vaikka Ruskakodeille talkoomieheks siihen aamuvuoroon. Sinä kun muutenkin olet sellainen reilun pelin alleviivaaja, niin eikö se olisi komeata, jos voisit kertoa oikein omina kokemuksinasi nämä ruikutukset.

Tervemenoa, kerro kuinka kävi :D


Ja vielä lisäksi! Ei ole yksilökohtaista ulkoilumäärää, tai vaippojen vaihtoa, joten niitä ei kannata alkaa laskemaan yhteen:)
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Tässä kun on itse joutunut laukkaamaan tuolla sairaalassa aina silloin tällöin, niin ihmettelen että mistähän kumpuaa se ajatusmalli, että hoitohenkilökunta istuisi vaan perseellään taukotiloissa työnteon sijaan. Itse näin lähinnä heidän singahtelevan paikasta toiseen valkoisen takin helma vilahtaen. Ja tosiaan, kerran viereisessä sängyssä oli aika isokokoinen ja aika huonoon kuntoon päässyt jalkapuoli äijänrahjus, joka halusi vessaan "kakkoselle". Se olikin sitten riemullinen operaatio, kun kaksi hoitajaa ja lääkintävaksi yritti saada miestä ensiksi ylös ja sitten siihen laitteeseen, mikä nyt onkaan, millä hänet roudattiin kylppäriin. Kesti tovin jos toisenkin. Jos potilaita makuutetaan käytävillä huonepaikkojen vähyydestä johtuen, niin voisi kuvitella sitä työtäkin olevan ihan nokko.

Oma työmaanikin on sellainen suht hektinen deadline-viidakko, eli uskaltaisin väittää tunnistavani kiireen, kun sellaisen näen. Mutta ihan sama, jatkakaa. Nuo oli vain omakohtaisia kokemuksia kotkalaisesta terveydenhuollosta, ehkä tilanne muualla on eri ja etenkin vanhustenhuollossa. :)
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Tässä kun on itse joutunut laukkaamaan tuolla sairaalassa aina silloin tällöin, niin ihmettelen että mistähän kumpuaa se ajatusmalli, että hoitohenkilökunta istuisi vaan perseellään taukotiloissa työnteon sijaan.
Siitä, että siellä on valtavasti kirjallista työtä joka vaatii sitä että istutaan tietokoneella ja tehdään "ei mitään". Vaimo on sairaanhoitaja ja sanoi että päivittäin tulee tilanteita että potilaat - ja varsinkin omaiset - tulevat henkilökohtaisesti avautumaan että sitä vaan istutaan siellä näyttöpäätteiden edessä kun potilaat odottavat nälissään tai paskat housussa. Ja kuitenkin todellisuus on sitä, että ruokatauoilla käydään hätäisesti ja lakisääteisillä kahvitauoilla joko ehditään tai ei ehditä käydä, monesti ei ehditä. Toki tämä on varmasti osasto- ja työvuorokohtaista että kuinka kiire on, mutta hyvin usein tilanne on tämä.

Luin tuossa huvikseen Kalle Isokallion blogia ja siellä oli mielenkiintoinen huomio vanhustenhoidon tulevaisuudesta. Nythän Guzenina-Richardson ehdotti että 0,7 hoitajaa per vanhus pitäisi olla lakisääteinen vaatimus. Vuonna 1947 on syntynyt 108 000 ihmistä, 1987 puolestaan 60 000. Jos 15-20 vuoden päästä näitä suuria ikäluokkia täytyy olla hoitamassa 0,7 hoitajaa per vanhus, niin se tekisi 75 000 hoitajaa per ikäluokka, johon siis työelämässä oleva ikäluokka ei riitä. Isokallio kylläkin jättää huomiotta sen tosiseikan että a) näistä 108 000 osa on kuollut/kuolee pois ennenaikojaan, ja b) läheskään kaikki eivät toki tarvitse laitoshoitoa.

Tilannetta ei kuitenkaan helpota se, että elinajan odote nousee kokoajan, ja voi olla että suuret ikäluokat tulevat elämään keskimäärin jo reilusti yli 80-vuotiaiksi. Toisaalta elintasosairauksien vuoksi he eivät välttämättä tule toimeen omillaan yhtä hyvin kuin aiemmin.

Siitäkin huolimatta jos yksinkertaisestaan tilannetta ja arvioidaan, että vuoden 1947 ikäluokasta 15-20 vuoden kuluttua vain 20% tarvitsee hoitoa, tämäkin tekisi noin 15 000 hoitajaa. Kun nykyään ikäluokat ovat kokoa 60 000 - joista nykytrendin mukaisesti kaikki eivät ole työkykyisiä tai haluisia - niin ihmettelen miten tämmöistä 0,7 hoitajaa/vanhus pysytään mitenkään ylläpitämään.

Toki ulkomailta voi niitä hoitajia aina tuoda, mutta ei nekään ilmaista työvoimaa ole.
 
Viimeksi muokattu:

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Siitäkin huolimatta jos yksinkertaisestaan tilannetta ja arvioidaan, että vuoden 1947 ikäluokasta 15-20 vuoden kuluttua vain 20% tarvitsee hoitoa, tämäkin tekisi noin 15 000 hoitajaa. Kun nykyään ikäluokat ovat kokoa 60 000 - joista nykytrendin mukaisesti kaikki eivät ole työkykyisiä tai haluisia - niin ihmettelen miten tämmöistä 0,7 hoitajaa/vanhus pysytään mitenkään ylläpitämään.

Jos tarkoitus on nimenomaan se, että yhä useampi seniori asuu kotona mahdollisimman pitkään, niin se hillitsee väestön vanhenemisen aiheuttamaa kasvua laitoshoidossa. Mutta riittävä minimitaso takaa sen, että ne jotka oikeasti laitoshoitoa tarvitsevat, saavat myös inhimillistä hoitoa. Aamulehti syytti tänään pääkirjoituksessaan demareita populismista, mutta juuri kotihoidon ja laitoshoidon asettaminen vastakkain kokoomuksen tavoin se vasta pölhöpopulismia onkin. Hoitajien määrä (0,7/1) on suhteessa hoidettavien määrään. Yksinkertaista logiikkaa muille paitsi kykypuolueelle ja Alma medialle.

Kummasti vaan ne, joita asia oikeasti koskettaa (hoitajana, omaisena) tuppaavat kannattamaan henkilömitoituksia - vastapuolella ovat kai sitten kokoomuksen uskollisimmat jäsenet.

Hoitajien määrän riittävyys pitkällä aikavälillä on oikeasti merkittävä kysymys. Siihen tarvitaan koulutuspoliittista ohjausta - lähihoitajia pitää kouluttaa tarpeeksi ja kannustaa nimenomaan vanhustenhoitoon. Kun hoitajia on riittävästi ja työilmapiiri on hyvä, se myös kannustaa nuoria hakeutumaan alalle. Kun työvoimapulasta puhutaan, unohdetaan lisäksi Suomen aivan liian korkea työttömyysaste.

Hehheh, "nykytrendin mukaan työkykyisiä tai haluisia". Mää haluaisin vaan nähdä sen, kun kaikki halukkaat saisivat töitä tuosta vaan eivätkä olisi edes tilapäisesti työttömänä nykyisessä yhteiskunnassa. Mene sanomaan tämä suuri totuus päin naamaa vaikkapa UPM:n irtisanotulle työntekijälle :).
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Hehheh, "nykytrendin mukaan työkykyisiä tai haluisia". Mää haluaisin vaan nähdä sen, kun kaikki halukkaat saisivat töitä tuosta vaan eivätkä olisi edes tilapäisesti työttömänä nykyisessä yhteiskunnassa. Mene sanomaan tämä suuri totuus päin naamaa vaikkapa UPM:n irtisanotulle työntekijälle :).

Pahoittelen jos tuo kuulosti loukkaavalta. Toki tiedän että kortistossa on paljon erittäinkin työkykyisiä ja -haluisia. Viittasin tuolla lauseella lähinnä kasvavaan mielenterveysongelmaisten, syrjäytyneiden ja päihdeongelmaisten nuorten määrään, jotka tippuvat yhteiskunnan kyydistä eivätkä välttämättä koskaan työllisty kunnolla. Lisäksi varhaiseläkkeelle jäävien määrä kasvaa jatkuvasti. Nämä verottavat jokaista työmarkkinoille tulevaa, jo ennestään pientä ikäluokkaa.
 
Julkisen sektorin henkilöstömäärän suuri koko on ominaista pohjoismaisille hyvinvointivaltioille.
Tuo ei kuitenkaan ole välttämätöntä hyvinvoinnin toteutumiselle.

Noh vaikka sosialidemokraattinen ministeri ja SDP mitoituksia ponnekkaimmin ajavatkin, niin kannatusta löytyy hyvin laajalti myös muualta. Esimerkiksi perussuomalaiset ovat kannattaneet koko ajan henkilöstömitoituksia...
Pitää paikkansa, valitettavasti.

Molemmilla näillähän oli tilaisuus korjata sosiaali- ja terveysministerin salkkujen kautta vanhustenhoidon epäkohtia, mutta Hyssälän ja Risikon aikaansaannokset jäivät luvattoman heikoiksi. Risikko sentään alkoi valmistella lakia vähän ennen viime eduskuntavaaleja.
Mitä ovat vanhustenhoidon epäkohdat?

Niiden toteutumisen takaa puolestaan riittävä henkilöstömäärä, koska nykytilanteessa hoitajilla on monin paikoin hirveä kiire, kuten hoitotyötä tekevät ovat tässäkin ketjussa kuvanneet.
Ei tuo mitään takaa. Se, että hoitotyötä tekevät puolustelevat hoitajamäärien lisäämistä lähtee aivan muista syistä kuin palvelun laadun parantamisesta.

Ei puhuta sellaisista summista joita ei voitaisi saada kokoon - jos vaan on poliittista tahtoa. Aloitetaan vaikka Tampereen rantaväylän tunnelista, johon valtio on myös luvannut tuhlata rahaa. Investoinneista ylipäänsä nyt saadaan jonkin verran.
Jos julkisella puolella on ylimääräisiä rahareikiä, niin tällöin ne tulee karsia ja verottaa kevyemmin. Ei keksiä rahalle väkisin käyttökohteita.

masaman kirjoitti:
No kuulehan sie veikkosein! Kun sinä noin hyvin tuon homman tiedät ja rahamies kun olet, niin etkös paukauta ittes vaikka Ruskakodeille talkoomieheks siihen aamuvuoroon. Sinä kun muutenkin olet sellainen reilun pelin alleviivaaja, niin eikö se olisi komeata, jos voisit kertoa oikein omina kokemuksinasi nämä ruikutukset.
Jos olisin rahamies, niin perustaisin ikäihmisille uusia vanhainkoteja, joissa olisi yksityisesti räätälöityjä palveluita ostettavissa. Palvelutarjontaan kuuluisi toki myös kotiin myytävät palvelut. Ruikutuksista ja huonosta palveluasenteesta olen taas saanut riittävästi näyttöä sairaaloissa käydessäni sekä Tehyn työtaistelun aikana. Olen ehdottomasti reilun pelin kannalla. Siksi en pidä siitä, että keksitään ongelmia, joita sitten pitää kovalla hinnalla yrittää keinotekoisesti ratkoa.


Ja vielä lisäksi! Ei ole yksilökohtaista ulkoilumäärää, tai vaippojen vaihtoa, joten niitä ei kannata alkaa laskemaan yhteen:)
Tarpeet sinänsä ovat yksilökohtaisia ja lähtevät pitkälti yksilön omista toiveista. Yhteiskunnan ei kuitenkaan pidä vanhusten - tai muidenkaan ihmisten - kaikkia mielitekoja kustantaa. Ulkoiluttaminen ei ole perustarve. Toinen isoäitini halusi viimeiseen saakka käydä ulkona ja kävikin omatoimisesti kerran tai pari päivässä kävelemässä. Toinen isoäitini ei vuosiin käynyt ulkona kuin äärimmäisen harvoin.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Tarpeet sinänsä ovat yksilökohtaisia ja lähtevät pitkälti yksilön omista toiveista. Yhteiskunnan ei kuitenkaan pidä vanhusten - tai muidenkaan ihmisten - kaikkia mielitekoja kustantaa. Ulkoiluttaminen ei ole perustarve. Toinen isoäitini halusi viimeiseen saakka käydä ulkona ja kävikin omatoimisesti kerran tai pari päivässä kävelemässä. Toinen isoäitini ei vuosiin käynyt ulkona kuin äärimmäisen harvoin.

Kyllä se vaan on perustarve. Tai ei, jos perustarpeisiin luetaan vain syöminen, juominen ja nukkuminen, niin silloin ei tietenkään ole. Omalle dementoituneelle isälleni ulkonakäyminen on kylläkin viikon, tai kahden viikon kohokohta, miten minä, tai hoitaja häntä ehdin ulkona käyttämään. Hän on niin onnellinen aina sen lenkin jälkeen. Muuhun entiseen "normaaliin" elämään kun ei oikein enää ole kiinnekohtia. Ja vanhalla urheilijalla on vielä jossain aivojen sopukoissa muistijälki liikunnan ja ulkoilun aiheuttamasta mielihyvästä, siis sellainen jälki, mitä tuo saatanan tauti ei ole vielä ole ehtinyt tuhoamaan. Jännä homma sinänsä, että ihmisille ulkona dallailu ja liikkuminen kuitenkin jollain tasolla on elämässä tärkeää. Raitis ilma ja sillee, mutta vanhuksille ei sitten muka enää, koska he ovat, noh..vanhuksia.

Mutta seuraavaksi Veikko varmasti pyytää jonkin lääketieteellisen tutkimuksen siitä, että pärjääkö ihminen esimerkiksi 80 vuotta sisätiloissa. Sitä minulla ei ole antaa valitettavasti.

Jännää näinkin vahvasti ottaa Veikon kirjoitukseen kantaa, kun suurista linjoista ollaan kuitenkin samaa mieltä. Eli siitä, että vanhustenhuollossa tulisi edetä kärkenä kotona, tai kodinomaisissa tiloissa eläminen mahdollisimman pitkään ja hoitotarpeen ja hoitajavajeen tarkka yksikkökohtainen selvittäminen. :)
 
Viimeksi muokattu:

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Siitä, että siellä on valtavasti kirjallista työtä joka vaatii sitä että istutaan tietokoneella ja tehdään "ei mitään".

Tosiaan, nämä raportoinnit unohdin. Kaikki laitetaan ylös ja hoitajat ovat osin mananneetkin sitä, että paperityö haukkaa liikaa siitä ajasta mitä menisi potilaan kanssa olemiseen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös