Havumetsien GM
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Tällä viikolla on puhuttu paljon siitä, pitäisikö vanhustenhoitoon säätä lailla sitovat henkilöstömäärät eli tietty minimimäärä hoitajia hoitamaan vanhuksia. Tämä aihe ei sinällään minua mitenkään henkilökohtaisesti kosketa, mutta aamu-tv:n Jälkiviisaissa käyty keskustelu herätti ajatuksia. Nythän myös Jykä on ottanut asiaan kantaa (HS).
Olennaistahan tässäkin on se, että käytännössä tämä laki toisi jälleen lisää kustannuksia. Toki tämä on oletettavasti pelkkä demareiden kuntavaalikikka, ja mitkään vaalilupauksethan eivät puolueita sido. Varsinkin kun tämä on eduskunnan eikä kuntien päätettävissä oleva asia.
Kuitenkin on selvää - tuli tämä laki koskaan voimaan tai ei -, että vanhustenhoito tulee olemaan niitä ykkösteemoja lähes kaikissa vaaleissa tästä eteenpäin. Eläkeläisten määrä vain kasvaa ja kasvaa hirmuista vauhtia. Samalla elinikä nousee, mutta eläkeikää ei olla valmiita nostamaan. Jo nyt hoidon taso on välillä surkeaa ja mitä onkaan edessä, jos ja kun kustannukset kasvavat entisestään kuntien ja valtion velkaantuessa samalla.
Jälkiviisaiden loistava porukka muistutti hyvin siitä, että kun nyt otetaan velkaa 100 000 eläkkeelle jäävän ihmisarvoisen hoidon vuoksi niin se velka kasaantuu niille tuleville 60 000 ihmisen sukupolville. Onko meillä oikeutta tehdä niin? Onko meillä toisaalta myöskään oikeutta jättää kunnolla hoitamatta niitä, jotka ovat tätä hyvinvointivaltiota omalla työpanoksellaan luoneet? Puolustavatko suuret ikäluokat oikeuksiaan vai ovatko he ylimielisiä? Jätetäänkö vaipat vaihtamatta vai jätetäänkö tolkuton lasku nykynuorten maksettavaksi?
Muutenkin tuntuu, että kyllä tämä hyvinvointivaltio romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Ei meillä vain ole varaa pyörittää tätä koneistoa velkarahalla. Veronkorotukset toimisivat ehkä muuten, mutta toisten maiden (esim. Viro) verokilpailu tekee siitä aika lailla mahdotonta. Suomesta ei saa tulla sellaista Euroopan Nashville Predatorsia, että täällä hommataan lääkärin tai dippainssin paperit ja sitten lähdetään matalien verojen perässä jonnekin Britteihin. Ja tässä on vielä sekin puoli, että kun valtiot ja kunnat velkaantuvat yksityisille pankeille, niin samalla niiden pankkien valta kasvaa jolloin maailmasta tulee entistäkin sairaampi vapaamuurareiden, bilderbergiläisten ja muiden okkultistiniljakkaiden hallitsema paikka.
Yksittäisen ihmisen ei tässä tilanteessa oikein auta muu kuin hoitaa oma hommansa veronmaksajana kunnialla ja rukoilla samalla Herralta siunausta Suomelle. Mutta jos eteen tulee valintatilanne, että pitääkö turvata suurten ikäluokkien hoitotakuut ja minimihoitajamäärät velkarahalla vai pitää huoli siitä, että hyvinvointivaltio säilyy edes jotenkin kannattimillaan tulevillekin sukupolville, niin valitsen sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Niin pahalta kuin se tuntuukin ajatella niitä märkiä vaippoja, joita hoitajatäti ei ehdi vaihtaa.
Korostan vielä, että ei tämä SDP:n ehdottama vanhuspalvelulaki 0,5 hoitajan kiintiöineen per hoidettava vielä mitään jättilisälaskuja toisi, mutta isossa kuvassa huolenaiheeni ovat mielestäni perustellut.
Olennaistahan tässäkin on se, että käytännössä tämä laki toisi jälleen lisää kustannuksia. Toki tämä on oletettavasti pelkkä demareiden kuntavaalikikka, ja mitkään vaalilupauksethan eivät puolueita sido. Varsinkin kun tämä on eduskunnan eikä kuntien päätettävissä oleva asia.
Kuitenkin on selvää - tuli tämä laki koskaan voimaan tai ei -, että vanhustenhoito tulee olemaan niitä ykkösteemoja lähes kaikissa vaaleissa tästä eteenpäin. Eläkeläisten määrä vain kasvaa ja kasvaa hirmuista vauhtia. Samalla elinikä nousee, mutta eläkeikää ei olla valmiita nostamaan. Jo nyt hoidon taso on välillä surkeaa ja mitä onkaan edessä, jos ja kun kustannukset kasvavat entisestään kuntien ja valtion velkaantuessa samalla.
Jälkiviisaiden loistava porukka muistutti hyvin siitä, että kun nyt otetaan velkaa 100 000 eläkkeelle jäävän ihmisarvoisen hoidon vuoksi niin se velka kasaantuu niille tuleville 60 000 ihmisen sukupolville. Onko meillä oikeutta tehdä niin? Onko meillä toisaalta myöskään oikeutta jättää kunnolla hoitamatta niitä, jotka ovat tätä hyvinvointivaltiota omalla työpanoksellaan luoneet? Puolustavatko suuret ikäluokat oikeuksiaan vai ovatko he ylimielisiä? Jätetäänkö vaipat vaihtamatta vai jätetäänkö tolkuton lasku nykynuorten maksettavaksi?
Muutenkin tuntuu, että kyllä tämä hyvinvointivaltio romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Ei meillä vain ole varaa pyörittää tätä koneistoa velkarahalla. Veronkorotukset toimisivat ehkä muuten, mutta toisten maiden (esim. Viro) verokilpailu tekee siitä aika lailla mahdotonta. Suomesta ei saa tulla sellaista Euroopan Nashville Predatorsia, että täällä hommataan lääkärin tai dippainssin paperit ja sitten lähdetään matalien verojen perässä jonnekin Britteihin. Ja tässä on vielä sekin puoli, että kun valtiot ja kunnat velkaantuvat yksityisille pankeille, niin samalla niiden pankkien valta kasvaa jolloin maailmasta tulee entistäkin sairaampi vapaamuurareiden, bilderbergiläisten ja muiden okkultistiniljakkaiden hallitsema paikka.
Yksittäisen ihmisen ei tässä tilanteessa oikein auta muu kuin hoitaa oma hommansa veronmaksajana kunnialla ja rukoilla samalla Herralta siunausta Suomelle. Mutta jos eteen tulee valintatilanne, että pitääkö turvata suurten ikäluokkien hoitotakuut ja minimihoitajamäärät velkarahalla vai pitää huoli siitä, että hyvinvointivaltio säilyy edes jotenkin kannattimillaan tulevillekin sukupolville, niin valitsen sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Niin pahalta kuin se tuntuukin ajatella niitä märkiä vaippoja, joita hoitajatäti ei ehdi vaihtaa.
Korostan vielä, että ei tämä SDP:n ehdottama vanhuspalvelulaki 0,5 hoitajan kiintiöineen per hoidettava vielä mitään jättilisälaskuja toisi, mutta isossa kuvassa huolenaiheeni ovat mielestäni perustellut.