Kirjoittelen vielä lyhyen Vancouverin kausiyhteenvedon tänne pelaaja-arvostelujen kanssa, vaikka tuosta kaudesta ei hirväesti muisteltavaa jäänytkään.
Mennyt kausi meni kokonaisuutena uuden valmennuksen kanssa aika lailla odotusten mukaisesti, mitä tulee joukkueen menestykseen. Joukkueen ennustettiin sijoittuvan jälleen NHL:n pohjille ja sinne tie lopulta veikin. Pisteissä tuli neljän pisteen nosto edelliskauteen nähden kovan loppuvedon ansiosta Sedinien uran loppupeleissä. Tehtyjä maaleja Canucks teki aikaisempaa enemmän, mutta samalla omiin kolisi enemmän.
Kausi alkoi hyvin ja joulukuun alussa Canucks oli noin 30 pelin jälkeen saldossa 14-10-4, mutta joulukuussa alkoi syöksykierre, jota ei saatu enää poikki missään vaiheessa kautta. Hyökkäys oli liian kapean ja kokemattoman kärjen varassa, puolustuksessa nähtiin paljon avainpuolustajien loukkaantumisia ja maalilla Markström pelasi uransa ensimmäisen kauden ykkösvahtina - huomaten samalla sen, mikä ero on olla ykkösenä kakkosvahdin rooliin nähden.
Joukkueelle pitää antaa tunnustus siitä, että vaikka tappioita tulikin paljon, se ei luovuttanut missään vaiheessa. Pelaajat ostivat tuloskasvalmentaja Travis Greenin systeemin, mutta taso ei vaan riittänyt. Tilannetta ei myöskään helpottanut monet pitkät loukkaantumiset - aika harvoin samaan aikaan esimerkiksi on nähty kahdeksan pelaajaa sivussa samaan aikaan. Seuran johtokaan ei lähtenyt myyymään pelaajia pelkästään tulevaisuuden kustannuksella, vaan johto pyrki "kiekkokauppoihin". Olkoon noista sitten mitä mieltä tahansa, johto halusi parantaa tämän hetkistä seuraa, eikä halunnut näyttää joukkueelle luovutusasennetta.
Itse olisin ennnemmin ottanut varausvuoroja tilalle, mutta tuota linjaa seurassa ollaan nyt harrastettu. Mistään tahallisesta tankkaamisesta joukkuetta ei voi ainakaan syyttää, vaan kyseessä on ollut jo muutaman kauden ajan vain huono joukkue. Tämän masennusjakson aikana Canucks on tehnyt joitakin tyhmiä hankintoja ja sopimuksia, mutta toisaalta nuoret näyttävät ilman mitään fantasiatoiveita olevan paremmassa kunnossa kuin koskaan.
Kauden lopulla Kaksoset ilmoittivat upeiden uriensa päättymisestä ja edessä saattaa hyvinkin olla henkinen johtajuustyhjiö, mutta samalla heidän lopettaminen avaa reittejä nuoremmille nousta jäällä parrasvaloihin. Ensi kaudella nähdään millainen on ensimmmäinen kausi "jälkeen Kaksosten". Alaspäin on ainakin enää vaikea mennä, mutta kysymykseksi nousee se, milloin seura alkaa ottamaan askeleita eteenpäin.
Ehkä kannattaa asennoitua vielä ainakin parin kauden heikompaan menestykseen. Toki tilanne voi muuttua nopeastikin, jos seurassa osataan tehdä oikeita liikkeitä puolustuksen muokkaamisessa, tämän kesän draftista saadaan nopeasti ylös tulosrooliin nouseva pelaaja, Pettersson, Dahlen, Gaudette, Juolevi ja kumppanit kehittyvät nopeasti mm. Boeserin ja Horvatin seuraksi ja kokeneemmat pelaajat pysyvät terveinä. Kokonaisuutta katsoen lähituleveisuudessa on kuitenkin liikaa kysymysmerkkejä nopeaan seuran nousemiseen playoff-tason seuraksi.
Käsitellään uutta kautta seuraavassa kausiketjussa paremmin, mutta laitan tänne vielä omat näkemykset yksilöistä kouluarvosanoineen. Otan huomioon myös pelaajan onnistumisen odotuksiin nähden:
HYÖKKÄÄJÄT
Darren Archibald; 27, 4+5=9, -1, 14
Archibald tuli kesken kauden Uticasta ja täytti ruutunsa niin hyvin, että sai pelipaikan. Hän ryskäsi laidoilla samaan tahtiin kuin farmissa (kolme taklausta peliin on top20 lukuja koko NHL:ssä), otti ison roolin alivoimalla Erikssonin ja Granlundin puuttuessa riveistä ja teki ihan kelvolliset tehot odotuksiin ja rooliin nähden. Hyvä joukkuepelaaja ja Greenin luottomies viime kaudelta farmista. Jatko NHL:ssä on kysymysmerkki, mutta lähellä. Vancouverissa on pelannut paljon huonompiakin nelosen pelaajia kuin Archibald. Arvosana: 8
Brock Boeser; 62GP, 29+26=55, -5, 16min
Boeserin tulokaskausi ei jättänyt ketään kylmäksi - niin kauan kuin sitä kesti. Hän teki tulokkaana tämän vuosituhannen kahdeksanneksi eniten maaleja pelattuihin peleihin nähden kaikki NHL-pelaajat mukaan laskettuna ja olisi saattanut rikkoa jopa 40 maalin rajan terveenä pysyessään. Boeser keskittyi parantamaan kauden aikana kokonaispeliäänkin ja onnistui siinä hyvin. Hänen laukauksensa jättää Markus Näslundinkin kakkoseksi, mutta tulevaisuuden kannalta huolta aiheuttaa rannevamma, joka ei ole parantunut toivotusti. Tulevaisuuden kannalta olisi elintärkeää, että tuosta ei tulisi mitään pysyvämpää riesaa. 10-
Reid Boucher; 20, 3+2=5, -12, 0
Boucher väläytteli, mutta vaikuttaa jäävän ehkä kuitenkin farmipelaajaksi tulevaisuuteen. Hän osaa tehdä maalin paikan saadessaan, mutta hänen kokonaispelinsä ei ole NHL-tasoa. Varmasti roolia tulee ylhäällä kuitenkin myös jatkossa muiden loukkaantumisia paikatessa, ellei hän sitten päädy esimerkiksi KHL-kentille. 6½
Alexander Burmistrov; 24, 2+4=6, -5, 12
Burmistrovin kanssa taisi tulla NHL-kilometrit menneen kauden aikana täyteen. Hän tuli kesällä kokeilemaan kolmanteen joukkueeseensa kahden kauden sisään, mutta ajautui myös Vancouverissa katsomoon. Hän ei näytä huonolta hyökkäyspään pelaajalta, mutta hänen puolustuspelinsä ei riitä ja hyökkäyspäässä ei tullut tulosta. Vähän ikävä maku jäi tälläkin kaudella valmennuksen kritisoimisesta kun ei saanut peliaikaa, mutta tuo kaksi maalia 24 peliin kertoo olennaisen. 5
Sven Bärtschi; 53, 14+15=29, +3, 20
Sveitsiläiseltä nähtiin jälleen rikkonainen kausi. Hän olisi saattanut tälläkin kaudella rikkoa 20 maalin rajan terveenä pysyessään, mutta noita jossitteluja alkaa Bärtschin kanssa olla jo liikaa. Hän on ihan hyvä pelaaja kunnossa ollessaan ja osaa käyttää kenttää hyökkäyspäässä hyvin leveyssuunnassa hyödykseen, mutta ei kuitenkaan ehkä riittävän hyvä hyvässä seurassa top6-rooliin. Bärtschi saattaa olla kaupattavana jos Canucks saa tyydyttävän vastineen. 7+
Michael Chaput; 9, 0+0, -4, 5
Farmin hätäapu pelasi roolinsa muuten hyvin, mutta jäi tehoissa telineisiin - tosin hänen roolinsa oli kaikkea muuta kuin tehoja iskevä. Chaput on hyvä farmipelaaja ja pystyy pelaamaan kohtalaisella tasolla nelosen roolissa ylhäällä, mutta taitaa jäädä enemmän farmin puolelle. 6
Derek Dorsett; 20, 7+2=9, -1, 74
Dorsett aloitti kauden hienosti ja oli tärkeä pelaaja Canucksin hyvää alkukautta. Lopetti kuitenkin koko uransa kesken kauden - ilmeisesti kroppa oli vain tullut vuosien ryskäämisestä NHL:ssä tiensä päähän ja hän halusi varmistaa elämänsä tulevaisuuden. Tärkeä pelaaja joukkueelle niin kauan kuin pelasi tällä kaudella ja ikävä jäi Dorsettia. Fyysiselle puolelle ja johtajuuteen jäi yllättäen iso aukko kesken kauden. 8+
Jim Dowd; 40, 3+0=0, -7, 16
Los Angelesista kesken kauden siirtynyt Dowd pelasi Vancouverissa vain puolikkaan kauden ja pelasi tuon erittäin epätasaisesti. Hän aloitti heikosti, paransi selvästi peliään (pelasi mm. Torontoa vastaan tammikuussa yli 18 minuuttia) ja putosi taas loppukaudella hyvin pieneen rooliin. Dowd jatkaa varmaan kiertokulkuaan muualle. 5+
Loui Eriksson; 50, 10+13=23, 0, 4
Eriksson meni vähän eteenpäin viime kaudesta, mutta kausi oli silti pettymys ja lopullisesti sen pilasi loukkaantuminen. Hän teki lähes kaikki kauden pisteensä kahdessa lyhyessä kuumassa jaksossa ja pelasi hyökkäyspäähän epätasaisen kauden. Erikssonille pitää antaa kiitosta hyvästä kahden suunnan pelistä ja alivoimien tappamisesta, mutta häneltä pitäisi saada paljon enemmän tehoja. Vancouver on silti joukkueena parempi Erikssonin kanssa kuin ilman. 7
Sam Gagner; 74, 10+21=31, -18, 35
Sana 'aneeminen' kuvaa Gagnerin pelillistä antia suurimman osan kautta, vaikka tehoja lopulta tulikin kohtalaisesti. Näytti kuin Canucks olisi vaihtanut Linden Veylle Gagnerin paidan. Pelasi tammikuun alusta 25 peliä peräkkäin ilman maaleja, mutta löysi kadonnutta jyvää vähän loppukaudella päästessään Sedinien kanssa samaan ketjuun. Puolustuspelissä ajoittain laiskaa pelaamista. Joukkueen veteraaneja ja istui nähdäkseni henkisellä puolella ryhmään hyvin. 6-
Adam Gaudette; 5, 0+0, +2, 0
Tämän kauden Hobey Baker -voittaja teki sopimuksen Vancouveriin kauden lopulla ja pelasi hyvin harvat pelinsä, vaikka jäikin ilman tehoja. Sinällään tuo tehottomuus noin lyhyellä otannalla ei kerro mistään, kun esimerkkejä löytyy monistakin alkuun tehottomasti pelanneista pelaajista. Kovasti Gaudette avauspisteitä NHL:ssä näytti hakevan, mutta ylärimaa lähemmäs ei vain vielä päässyt. Hyvää kolmen alueen pelaamista ja hänellä on pelisilmä ja hyvät kiekolliset taidot saada mahdollisesti ensi kaudella tehoja irti. 8
Brendan Gaunce; 37, 4+2=6, 0, 10
Erittäin vaikeita minuutteja pelannut hyökkääjä. Gaunce sai omasta päästä yli 85% aloituksistaan ja jäi tehopörssissä nollille. Isokokoisesta hyökkääjästä saattaa vielä kasvaa tärkeä puolustava hyökkääjä tulevaisuudessa. Ikääkin on tosin "jo" 24 vuotta, joten vaikea sanoa kuinka paljon Gaumce enää kehittyy. Gaunce on älykäs, kova tekemään töitä ja melko iso, mutta liikkeessä on suurin ongelma. Hänkin kärsi loukkaantumisesta kauden aikana. Yksi minun "unsung hero -suosikkeja" joka tapauksessa tämän hetken joukkueessa. 7½
Nikolai Goldobin; 38, 8+6=14, -14, 6
Aloitti kauden tehokkaasti farmissa, nostettiin ylös, laitettiin takaisin kasvamaan ja loppukauden Goldobin pelasi vakiroolissa ylhäällä. Meni nähdäkseni eteenpäin kiekottomassa pelissä ja väläytteli ajoittain, mutta paikka on silti ensi kaudelle kysymysmerkki. Kiekollinen taito riittää NHL-paikkaan, mutta kysymykseksi nousee jatkossakin miten hän pelaa kiekottomana. Jos pelaa kauden loppupuoliskon asenteella, saa paikan ylhäältä. Eteenpäin vienyt kausi joka tapauksessa. 8
Jatkuu...