Eihän tuo nyt maksanut kuin vitoskierroksen, mutta joka tapauksessa heikosti on mennyt nämä scouttaukset, joista on varausvuoroja tai prospecteja maksettu. Vey oli tyhjä arpa, Clendening oli tyhjä arpa, Larsen oli tyhjä arpa, Etem oli tyhjä arpa, Pedan vaikuttaa tyhjältä arvalta. Toki onneksi Granlund ja Bärtschi ovat osuneet.
Aina normaalia osumistarkkuutta noissa on ollut kuitenkin kun vertaa käytettyihin varausvuoroihin. Jos onnistuneen varauksen mittarina käytetään 100 NHL-peliä, vuodesta 2000 vuoteen 2010 toisen kierroksen varauksista 38.48% varatuista pelaajista pelasi 100 ottelua. Noiden joukossa muutamia todellisia helmiä, mutta suuri osa luokkaa "ZacDalpe". Vey, Granlund ja Bärtschi olivat noita toisen kierroksen varauksen arvoisia (luulen Hunter Shinkarukista irronneen maksimissaan toisen kierroksen varauksen jos hänet oltaisiin varausvuoroon vaihdettu), eli Canucks näyttää osuneen tilastollisesti paremmin kuin keskiarvo noissa kaupoissa.
Tuon saman aikavälin varauksista viidennen ja kuudennen kierroksen varauksista noin 13% sai täyteen tuon saman 100 NHL-peliä. Eli tilastollisesti Canucks yritti kaupata Etemia ja/tai Larsenia tuohon 13%:n mahdollisuuteen. Kumpikaan ei onnistunut ja prospectipuolelle ei jäänyt mitään, joten tietysti nuo vaikuttavat nyt tyhmiltä kaupoilta ja saavat aikaan enemmän kritiikkiä kuin pelkkä epäonnistunut viidennen/kuudennen kierroksen varaus. Toisaalta sitten tuo varausvuoron kauppaaminen mahdolliseen NHL.n kynnyksellä olevaan pelaajaan vaikuttaa olleen joukkueen taktiikkana ja ehkä Granlund tai Bärtschi ei nyt pelaisi joukkueessa ilman tuota.
Tuo on nähtävissä mielestäni vähän samalla lailla kuin usean varausvuoron hamstraaminen. Useimmista ei kehity mitään, mutta pari saattaa iskeä läpi. Jos suurimman osan varausvuoroista tai kaupoista nuoriin pelaajiin odottaisi iskevän läpi (en sano, että sinä odotit, vaan yleisemmin), niin olisi ehkä jo vähän epärealistiset odotukset kauppoihin.
Mr. Smith kirjoitti:
Pakkia en itse valitsisi tuolla numerolla, kun pakkien osalta tuntuu että tuossa vaiheessa on äärettömän vaikeaa sanoa kehityksestä mitään. Jos vaikka miettii muutaman vuoden takaisia drafteja (joista on jo vedettävissä johtopäätöksiä) niin esim 2010 varattiin pakkeja seuraavassa järjestyksessä; Gudbranson-McIlrath-Fowler-Gormley-Forbort-Tinordi-Pysyk. Draftin parhaat pakit varattiin myöhemmin, kuten Justin Faulk (#37), Radko Gudas (#66) ja John Klingberg (#131).
Tuo 2010 oli kyllä sysimusta vuosikerta pakkivarausten osalta. Toisaalta kaksi vuotta ennen tuota varattiin draftin kärjessä pakkeja top15-ryhmässä Doughty, Bogosian, Pietrangelo, Schenn, Myers, Teubert, Karlsson - tuo oli todellinen helmi pakkivarausten osalta, vaikkakin osa tuossakin normaaliin tyyliin petti odotuksia. Tuona kesänä varaustilaisuuden 5-15 välissä varatut hyökkääjät olivat taas Filatov, Wilson, Boedker, Bailey, Hodgson, Beach ja Boychuk, joten ei se ole aina helppoa hyökkääjienkään varaaminen..
Historian valossa pakkivaraukset ovat olleet kaiken kaikkiaan hankalampia, mutta kumpaankin ryhmään kuuluu useita pettymyksiä ja onnistumisia. Siksi en itse karsasta pakkivarausta tuossa vaiheessa. Joukkueetkin varaavat heidän mielestään parhaan tarjolla olevan pelaajan käytännössä aina ykköskierroksella ja siksi he eivät tuohon pelipaikkaan niin paljon katso kuin fanit toiveissaan. Esimerkiksi ei Canucksin kannata vaikka Heiskasta jättää varaamatta vain siksi, että hän on puolustaja jos hän on muuten sellainen pelaaja, jonka varaan voisi kuvitella tulevaisuutta luotavan.
