Kuten Mr. Smith jo kirjoittikin. Kings pystyttiin lopulta voittamaan edellisessä ottelussa kovan väännön jälkeen rankuilla. Pelissä näytti jo siltä, että Canucks puskee päätään seinään, kun tasoitusmaalin sijaan Weber ja Higgins osuivat vain tolppiin (Higginsille toinen tolppa kahteen viime peliin kolmansissa erissä), mutta onneksi Sedinit jatkoivat Winnipeg-pelistä tuttua hyvää peliään ja toivat joukkueen tasoihin kolmannen erän puolivälissä. Erityismaininta kaksosten lisäksi tuosta pelistä Läckille, jonka jaksamisen suhteen olin täysin väärässä, Kopitarin ketjua vastaan paljon pelanneelle Horvatin ketjulle sekä "Sbieksa-pakkiparille", joka oli pelaamassa paljon Kingsin ykköstä vastaan. Higginsin ratkaiseva maali rankuilla loppuun antoi hänelle anteeksi noille kahdelle tolpalle.
Kuten täällä on jo mainittu, Canucks raivasi tiensä playoffeihin erittäin kovan Läntisen konferenssin playoff-kilpajuoksun keskeltä. Saavutus tuntuu todella hyvältä surkean viime kauden jälkeen. Ennen kautta suurin osa nettipalstoille kirjoittelevista Canucks-faneista epäili joukkueen mahdollisuuksia ja uusi seurajohto sai kritiikkiä joukkueen hankinnoista. Näin runkosarjan lopulla voi jo sanoa, että kyllä siellä jotain oikein tehtiin, kun nuorentunut joukkue pelasi itsensä uuden pelisysteemin kanssa playoffeihin, saavutti selvästi voitollisen saldon noista nyt jo playoff-paikkansa varmistaneista joukkueista sekä pystyi voittamaan vähintään kerran jokaisen mestaruussuosikin.
Playoffeissa tulevaa vastustajaa ei vielä tiedetä, mutta sielläkään Vancouver ei lähde kisaan suosikkina. Pudotuspelipaikan saavuttaminen on kuitenkin jo pelkästään hyvä opintomatka joukkueen nuoremmille pelaajille kuten Läckille (mikäli pelaa), Taneville, Horvatille, Veylle, Keninsille ja Kassianille (mikäli on kunnossa). Joukkueen kokeneimmilla pelaajilla tuota kokemusta riittääkin jo ihan tarpeeksi. Uskoisin, että Vancouver ei tule myymään nahkaansa helpolla playoffeissakaan, mutta suuremmasta menestyksestä haaveileminen jätetään silti muille joukkueille.
***
Farmin puolelta pitää nostaa tässä lyhyesti esiin se, että Utica on jo 10 peräkkäisen voiton putkessa vaikka joukkueen ykkösvahti istuu Vancouverin vaihtopenkillä. Melkoinen kehitys sielläkin siis menossa viime kauteen verrattuna ja mielenkiintoiset playoffit edessä.
***
Dorsettin ja Sbisan uusia sopimuksia on erittäin vaikea arvioida tilastojen perusteella. Toinen on hyökkäyksen fyysisin pelaaja ja toinen puolustuksen fyysisin pelaaja kun mittarina käytetään taklausmäärää ja silmämääräistä asennetta fyysiseen peliin, mutta he eivät menesty Corsivertailuissa eivätkä tee valtavasti pisteitä. Toisin sanoen, he ovat helppoja kohteita kritisoida Corsien tai pisteiden kautta, mutta näkisin molemmista olleen hyötyä joukkueen kokonaisuudelle fyysisen pelin (ja Dorsettin tapauksessa johtajuuden) kautta. Vancouver on menestynyt tällä kaudella molempien pelaajien ansiosta selvästi paremmin kummankin maalin edessä kuin aikaisemmin ja vaikka tätä tekijää eivät tilastot kerrokaan, tuolla on tärkeä merkitys jokaiselle joukkueelle.
Dorsettin tekemät 25 pistettä nelosketjun jääajoilla eivät hänen parasta puolta pelaajana kerro, mutta antavat kyllä hyvän kuvan siitä, että hän osaa tehdä tehojakin rajoitetuista minuuteista huolimatta. Dorsett on noussut minun yhdeksi suosikeista ja ymmärrän nyt paremmin miksi tuollainen syvyyspelaaja oli aikanaan Columbuksessa varakapteeni ja mitä Columbus Dispatchin toimittaja Aaron Portzline tarkoitti kun hän sanoi Gaborikin kaupan yhteydessä, että Dorsettista luopuminen oli kaupan vaikein asia Columbuksen kannalta.
Dorsett painaa jokaisen vaihdon täysillä ja pistää itsensä vaihto vaihdon jälkeen täysillä joukkueelle. Hyvä luistelija lyhyillä matkoilla, menee jatkuvasti maalille antamaan painetta ja pienestä koostaan huolimatta hän pystyy antamaan kovia taklauksia. Joukkueen ahkerin ottamaan jäähyjä, mutta toisin kuin monet muut Canucksin nelosketjun pelaajat lähivuosina, vastustaja on joutunut ottamaan enemmän jäähyjä Dorsettin vuoksi verrattuna hänen ottamiin jäähyihin (sama tilanne hänellä oli viime kaudella Rangersissa ja sitä edellisellä kaudella Columbuksessa). Miinusta Dorsettille tulee joistakin tappeluista (yhteensä tällä kaudella 17 tappelua), joista osa ei ole ollut järkeviin paikkoihin ajoitettuja. Hänestä näkee, että hän ei pelkää ketään, mutta jonkun John Scottin kanssa tappeleminen on vain tyhmää.
Seurajohto on jo aikaisemmin sanonut, että hänellä on ollut suuri merkitys joukkueen kemialle ja tuon näkee jokainen pelistä toiseen. Erityismaininta Dorsettille nuorten tulokkaiden ottamisesta siipiensä suojaan ja esimerkiksi Horvatin kanssa muodostunut kemia kaukalon ulkopuolella on tärkeä kokonaisuuden kannalta. Olin itse kaavaillut Dorsettiille 2-2.5 miljoonan dollarin jatkoa, joten sopimuksessa on hintaa vähän enemmän mitä toivoin, mutta mikäli hän pystyy jatkamaan näin neljä kautta, olen vain tyytyväinen tuohon nelivuotiseen jatkoon.
Sbisa on vaikeampi tapaus arvioitavaksi. Joukkueen puolustuksen selvä ykköspaikka taklauksissa, kakkospaikka blokeissa ja rooli NHL:n toiseksi parhaassa alivoimassa kertovat hänen pelistä hyvää, mutta kokonaisuutena Sbisa oli etenkin alkukaudesta virheherkkä puolustaja. Tuon jälkeen hän paransi, mutta yhteispeli Bieksan kanssa ei vaan toimi. Hyvää Sbisassa on ollut kuitenkin se, että hän on ollut parhaimmillaan fyysisissä peleissä ja pystyi kantamaan puolustuksen pahimmassa loukkaantumissumassa ne 22-25 minuutin illat ilman suurempia moitteita.
Sopimus on kalliimpi mitä Sbisalle minun mielestä kuuluisi, mutta tämä kuuluu niihin vaikeasti arvioitaviin sopimuksiin. Mikä on sopiva hinta tuollaiselle 25-vuotiaalle fyysiselle puolustajalle, joka pystyy pelaamaan hyvässä roolissa alivoimaa, tuomaan oman maalin eteen vääntövoimaa ja hyvin taklauksia? Viime kesänä esimerkiksi Stoner otti selvästi isomman sopimuksen mitä olin itse kaavaillut. Isommassa kuvassa olin kaavaillut ensi kaudelle Corradolle paikkaa ylhäältä, mutta nyt tämä sopimus tietää kyllä sitä, että ilman muutoksia Corradon reitti pelaavaan kokoonpanoon on mutkia täynnä.
