Alex Edlerista oli
juttua Vancouver Provincella. Jutussa toinen Canucks-pakki Keith Ballard antaa aika paljon positiivisia asioita julki Edlerista ensimmäisen Chicago-pelin jälkeen;
“It was impressive. I think he was our best player,” Keith Ballard said. “He is going to be dominant for a long, long time.
“I think he is that good. I think he is capable of being Norris [Trophy] good. And I think a lot of people on this team think that way.”
A lot of people see a big, Swedish, defenceman and they think they’re not going to get hit,” Ballard said. “But he’s so big, and so physical, and you watch him skate and it’s effortless. He is the total package. He was gone for so long, I think a lot of people outside of this room forgot how good he is and the impact he has on our team.”
Muuten hyvä juttu, mutta en yhdy ollenkaan Botchfordin näkemykseen, jossa hän kirjoittaa "Edler can’t be considered the Canucks’ No. 1 defenceman as long as he’s not part of the team’s shutdown pairing, now Kevin Bieksa and Dan Hamhuis. Mielestäni erikoinen ajattelutapa. Edler täydentää Ehrhoffia paremmin kuin kukaan toinen ja he pelaavat siksi yhdessä. Ehrhoffia ei puolestaan oikein voi laittaa varjostavaan rooliin ja hän tarvitsee vierelleen Edlerin kaltaisen puolustajan.
No, on Botchford mitä mieltä tahansa, Edler on joukkueen ykköspakki. Hän on omassa päässä varma, hän olisi tehnyt runkosarjassa tasaisen vauhdin taulukolla yli 50 pistettä, hän tekee todella paljon näkymättömiä asioita oikein ja on erittäin vahva taklaaja. Hän on mennyt viime kausien aikana koko ajan eteenpäin ja hänen edessään todella on tähtiluokan tulevaisuus (ehkä jopa Norris-taso).
Edler oli ensimmäisessä Chicago-pelissä Vancouverin paras puolustaja, mikä ei ollut yllätys. Hän liikkui hyvin, liikutti kiekkoa, keräsi seitsemän taklausta ja pelasi omassa päässä varmaa peliä. Fyysinen peli ja liike oli vaikuttavaa, kun miettii kuinka pitkään hän oli kentältä sivussa ja milloin hän vasta pelasi ensimmäisen pelinsä (runkosarjan toiseksi viimeinen peli Minnesotaa vastaan). Mutta hänen otteensa eivät olleet sinällään mitään yllättäviä.
Jokainen, joka näki esimerkiksi runkosarjan viimeisen pelin Calgarya vastaan, tiesi missä kunnossa hän on. Flames-pelin kolmannessa erässä Canucksin tasoitusmaalissa nähtiin yksi esimerkki senkin pelin niistä monista Edlerin tekemistä näkymättömistä asioista, jotka eivät koskaan päätyneet pistepörssiin, mutta joita ilman Vancouver olisi ollut ongelmissa.
Ensin Edler sulki laidalta polkeneen Curtis Glencrossin yrityksen nousta maalille ja varjosti tätä maalin takaa toisen puolen b-pisteelle, jossa Edler nappasi kiekon. Varastettuaan pitkällä mailallaan helpon näköisesti "karkin kaverilta", hän syötti Daniel Sedinille pystyyn. Sedinit pelasivat seinää ja syöttivät Keslerille, jonka rannelaukaus upposi siniviivan tuntumasta maaliin tasoittaen pelin lukemiin 2-2 kolmannen erän puolenvälin jälkeen.
Fanit puhuivat maalin jälkeen Sedineista ja maalin tehneestä Keslerista. Harva noteerasi Edleria, joka esti ensin kaverin maalintekoaikeet, sitten riisti kiekon, sen jälkeen käynnisti hyökkäyksen ja lopulta polki vielä puolustajana omalta b-pisteeltä Flames-maalivahdin Henrik Karlssonin maskiksi. Väitän, että ilman sitä maskia Keslerin kaukaa tullut rannelaukaus ei olisi koskaan mennyt maaliin ja Canucks ei olisi tullut tasoihin. Väitän myös, että kukaan toinen Canucksin pakeista ei olisi osannut/älynnyt lähteä tuossa tilanteessa vastustajan maalille maskiin.
Edler ei päässyt koskaan tilastoihin ja otsikoihin, mutta ilman hänen panostaan tuota tilannetta ja maalia ei olisi koskaan tullut. Tuo maali on vain yksi esimerkki siitä kokonaisuudesta ja näkymättömästä työstä, jota hän tekee, mutta kertoo omaa kieltään Edlerin merkityksestä. Se näkyvä puoli huomataan paremmin ja hyvä niin, sillä hänen erittäin kovat taklaukset, liikkuminen, varmuus ja kiekollinen peli on hienoa katsottavaa.
Minun mielestä Edler kuuluu tällä hetkellä NHL:n 10 parhaan pakin joukkoon, mutta makuasioita on moneksi. Alex on kuitenkin päässyt aika pitkälle pelaajana, jota juuri kukaan ei tuntenut edes Ruotsissa hänen varausiässä, joka joutui aikanaan Ruotsin nuorten maajoukkueessa seiskapakin rooliin ja johon Bengt-Åke Gustafsson ei jostain ihmeen syystä luottanut valitessaan Olympiajoukkuetta.